Noniin, reissusta kotiuduttu. Nissan Micra oli ajopelinäni, ja suorastaan rakastuin siihen kirppuun. Oikein näppärä pieni "tyttöauto". Bensankulutus 400 km matkalla oli olematonta, sillä oli mukava ajaa, ja jopa tällainen auto-noob osasi käyttää sitä mainiosti. Matkaseurani kissat olivat yllättävänkin rauhallista seuraa, ainoastaan paluumatkalla irtosi maukunaa. Reissuni meni sen verta mukavasti autolla, että saapa nähdä menenkö enää junalla/linja-autolla.
Kissani pääsivät yllättämään, yleensä kollini Hiro on helppo saada koppaansa ja neitini Tara on se vaikea tapaus. Nyt oli aivan päinvastoin! Hyvä ettei tyttö nyt itse sinne koppaan kävellyt, sen verta helposti meni. Ei laittanut vastaan ollenkaan. Hiro sen sijaan... Kollia sai hakea vanhempieni talosta hyvän tovin, ja kun sen sai kiinni, vasta neljännellä yrityksellä sain kopin oven kiinni asti. Pitääkin metsästää vast edes Hiro ensin laatikkoon ja Tara sitten. Onnekas kuitenkin olen, kissani ovat maailman helpoimpia otuksia kuljetettavaksi. Kumpikin on tottunut matukstaja ja päästään Puolison kanssa aika helpolla.
Mukaan tarttui sisustustavaraa, kuten kristallikruunu (musta takorautainen jossa muutama kristalli, ei sellainen kamala 80-luvun mauton härpäke), musta pitkä takorautainen kynttilänjalka ja mustat pellavaverhot. Nyt enää tarvii lahjoa mr. Puoliso avustamaan, en saa lamppua kattoon yksin, enkä ylety laittamaan niitä verhojakaan. Olen kuitenkin innoissani, ehkä tästä läävästä saa kodin näin neljän asutun vuoden jälkeen. Aika hyvin olen saanut tätä jo makuamme vastaavaksi, musta-harmaa-valkoinen sisustus gootikkaalla vivahteella.
Nyt kotiuduttuani on edessä tavaroiden purku ja kunnon paluusiivous. Yritän olla katsomatta liikaa mr. Puolison tuliaisiin, toi minulle ison läjän nameja. Ehkä nautin niitä illasta sitten kun ajattelin pitää halloweenin perinteisen Tim Burton-leffamaratonin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti