Elämää joulun jälkeen.

Pyhien jälkeinen ensimmäinen arkipäivä on aina yhtä kaamea. Unirytmini kääntyi nurin loman aikana suht onnistuneesti, ja tiistaina väsytti toden teolla. Tiistai oli myös pitkä työpäivä, mikä ei yhtään auttanut väsymykseen. Tänään onneksi sentään vähän parani, yöllä tuli nukuttua hyvin ja töissäkin rauhallisempaa. 

Olen kurkkua myöten täynä joulun mässäilyjä, ja olen alkuviikon onnellisena syönyt kovinkin terveellisesti. Ja saa luvan jatkua, joulua tuli mässättyä riittävästi! Ensiviikko on jälleen lomaa, ja kunnianhimoinen tavoite olisi ottaa jonkinmoinen liikunnaksi kutsuttu aktiviteetti jälleen osaksi elämää. Jos vaikka voittaisin liikuntainhoni ja minäkin oppisin löytämään liikunnasta iloa. Aionkin keskittää lomani toisen osan vähän paremmin itseni hoitoon, kun ensimmäinen meni lähinnä koomaillessa ja wowin parissa. 

Parempi olisikin jotain tehdä, sillä lähestyvä uudenvuodenreissu anoppilaan tulee niin näkymään vyötäröllä. Anoppini on loistokokki, ja pöydässä on aina jotain pullaa, kakkua tms. herkkua. Ja kilttinä miniänä en kuitenkaan kehtaa kieltäytyä kun tarjotaan, ja toinen on varta vasten tehnyt kun kerrankin ollaan kylässä. Odotan kuitenkin reissua, Puolison perhe on loistava, ja pääsen näkemään sentään luntakin tämän talven aikana. 

Minun Yuleni

Noniin, nyt on syöty sitten koko vuoden edestä. Tai siltä ainakin tuntuu :D

Itse Yulea vietin jo talvipäivänseisauksena kuten wiccan tapana on, mutta nämä jouluaaton juhlallisuudet kuuluvat minulla pakanalliseen yuleen, ei ensinkään kristilliseen perinteeseen. Tämä wiccallinen puoli minusta on ehkä jonkinmoinen yllätys jopa minut hyvin tunteville, mutta pienenä lisäyllärinä voin mainita että olen ollut wicca jo lähes viisi vuotta ;) En vain pidä asiasta kummoista haloota, päinvastoin oikeastaan. Asian on tiennyt lähinnä Puoliso ja perheeni.

Meidän jouluaattoon kuului hyvä ruoka, lahjojen availu, lumiukko-piirretty ja Helppo elämä -kausi 3 dvd. Olen katsonut Lumiukon lähes joka joulu lapsuudesta lähtien, ja se on aivan pakollinen yhäkin. En pääse tunnelmaan ilman sitä. Onneksi tein suuren osan kokkailuja jo perjantaina, joten pääsin aattona helpolla, ruoka piti vain lämmittää. Olen se perusteellinen emäntä, joka tekee about kaiken kinkunpaistosta laatikoihin itse. Vihaan valmisruokia!

Mieheni lahjoi meitä dvd-läjällä ja niitä ollaan nyt sitten tuijoteltu. Sain Puolisolta myöskin keittön monitoimilaitteen, sellaisen viipale-suikalekoneen, jolla saa jos jonkinmoista raastetta ja viipaletta. Laite tuli todella tarpeeseen, ja olen sen ostosta vihjaillut Puolisolle todella ahkerasti. Pääsen jälleen tekemään kasvispihvejä!

Illan vietin sitten Wowin parissa kun Puoliso meni aikaisin nukkumaan. Sama nörtteily jatkukoon tänään ja huomenna, Wowia, leffoja ja hyvää ruokaa. Tänään tosin tarvii tehdä vähän siivoiluja ettei kämppä räjähdä totaalisesti.

Hyvää Yulea!

Tämä viikko tuli todella tarpeeseen. En kuitenkaan halua edes ajatella töihinpaluuta välipäiviksi, en vielä! Onhan tässä vielä 4 päivää vapaata. Tiistaina näin ystävää kaupungilla kirppiskierroksen merkeissä. Perus Radiokirppisreissu, joka antoi omalta osaltaan minulle mukavan saaliin tälläkertaa. Kirppiksen jälkeen suunnattiin Bistro Venlaan salaateille, loistosalaatit siellä. Pyörittiin kaupungilla vielä tovi ennen kuin suuntasin kotio.

Muutoin olen lähinnä rentoutunut, wowannut ja järjestänyt kotiani joulukuntoon. Hommat ovatkin suht valmiina, koti on siisti ja kuusi koristeltu, mutta kokkailut on vielä jäljellä. Huomisen vietänkin siis keittiössä erilaisten jouluruokien parissa. Tänään vielä ylläpitosiivousta, viimeiset ostokset ja Yulen viettoa, onhan tänään talvipäivänseisaus.

Uudenvuoden suhteen ollaan vähän kahden vaiheilla. Joko jäädään Tampereelle ja mennään iltaa istumaan ystävien luo, tai sitten pakataan kissat kainaloon ja suunnataan kohti Puolison kotikontuja Oulunseudulle. Ongelmana nyt lähinnä matkan kustannukset ja aika. Kummankin pitää kuitenkin olla välipäivät töissä. Saapa nähdä että mitä tehdään.

Hyvää joulua!

Yuleloma.

Viikonloppu Raisiossa perheen luona meni ihan tutun kaavan mukaan. Perjantaina istuttiin lähinnä iltaa viinilasillisten äärellä ja vaihdettiin kuulumisia. Lauantaina suunnattiin äidin kanssa kirpputoreille ja kaupoille suht aamusta, ja illasta sitten perhepäivällistä ja saunomista. Sunnuntai menikin matkustaessa takaisin Tampereelle, tavaroiden pakkailussa ja purkamisessa. Tyypillinen Raisioreissu.

Tänään on edessä lääkärireissu, aika uikuttaa koko syksyn kestäneestä flunssastani. Jos on jonkinnäköistä flunssanoiretta koko ajan päällä akselilla elokuu-joulukuu, olisi ehkä aika moikata lääkäriä. Voisin lyödä vaikka vetoa että minulla on jälleen poskiontelontulehdus. Minut punkteerataan keskimäärin pari kertaa vuodessa, aina joka flunssan yhteydessä, joten eiköhän se tälläkin kertaa siihen mene. Punkteeraus ja antibiootit, yay. Aion tosin lohduttautua sushilla ja jouluostoksilla, koska edessä on vielä hiusmalleilu, enkä jaksa mennä kotiin vain tunniksi.

Alastani johtuen olen säännöllisesti hiusmallina, aina näyttöjen yhteydessä, ja koska näytöt ovat jälleen päällä, tämän naisen tukka värjätään. Ja myöhemmin permanentataan. Kyllä, luit oikein, miulle tehdään permanentti. Oma pehkoni on sangen luonnonkihara, joten se tekee minusta sopivan suoristuspermanenttimallin. Onkin aika tehdä jotain tälle päälle, olen käyttänyt pidennyksiä niin ahkerasti että oma tukka pidennysten alla on aika moppi.

Huomenna pidän siivouspäivän, ihan senkin takia, että joulukuusemme saapuu huomenna ja sille pitää tehdä tilaa! Kotikin näyttää viikonloppureissun jälkeen juuri siltä, että täällä on asunut Mies. Kun saa siivottua, koristeltua sapauvan kuusen ja sellaset kodinhommat valmiiksi, voin rentoutua ja nauttia Yulesta.

Kuva: Backstreet

Ainiin. Löysin viimein täydellisen asustuksen serkkuni lähestyviin häihin. Häät ovat miulle aina vähän ongelma, pitäisi muka etiketin mukaan olla jotain iloista ja kevyen väristä juhlavaa yllä, mutta kun nuo synkeämmät värit ovat enemmän tyyliäni. Eikä sukuni katso aina kovin hyvällä goottityyliäni häiden kaltaisissa kinkereissä. Kuvan keltainen korsetti pitsillä toimii kuitenkin loistavasti! Makuni ja tyylini mukainen, sopii häihin ja tulee taatusti käytettyä myöhemminkin.

Take a look what a life you live

Kiirusta on pitänyt jälleen, mutta huomenna olisi viimeinen työpäivä ennen pientä lomaa. Ensitöikseni suuntaan nenun kohti Raisiota ja armasta synnyinkotiani. Joulupyhiähän en ole viettänyt siellä n. 5 vuoteen, ihan siitä syystä että on aina mennyt vähän riitelyksi siellä nuo joulut näin aikuisiällä. Haluan kuitenkin käydä siellä näin jouluanaikaan, vaikka en siellä itse joulupyhiä halua viettääkään. Samalla saan mukavan irtioton viikonlopun ajaksi omasta arjesta. Pakkokin siirtää ajatukset työjutuista muualle kun ei ole edes niitä papereita ympärillä muistuttamassa töistä. Vielä kun voisi jättää puhelimensa Tampereelle.

Tänään piipahdin töiden jälkeen parilla juomalla työporukan kanssa, ja teki ihan hyvää, päästiin turisemaan mukavasti asioista. Voin ehkä jäädä lomalle suht hyvin mielin.

En muuten olisi ikinä uskonut, että laihtuminen voisi vituttaa.Sain sitten sen Lip Servicen kynähameen. Olen lipparin kokojen ja mittojen kanssa aika tarkka, koska kuteet tahtovat olla aika niukkoja. Tuttujen mittojeni mukaan valitsin koon, ja kun hamonen tuli ja sovitin, tajusin sen olevan liian suuri. Pikainen itsen mittaus ja siinähän se syy, olen jokusta senttiä pienempi mitä aiemmin. Hmh. Olisin mielelläni ollut entiselläni. Laihtumista ei huomaa muuten, kuin että se hame on minulle hitusen liian iso. Siksi se ketuttaakin! Jos kerta olen pienempi, olisi kiva tajuta se jostain muusta kuin liian isoista vaatteista! Pitänee raahata hame jollekin ammattitaitoiselle pienennettäväksi.

^^

Sain viime merkinnän mekkoni haettua, ja se osoittautui varsinaiseksi rakkaudeksi! En malttaisi ottaa sitä pois ollenkaan. Samalla postireissulla sain ystäväni avustuksella haettua kisuillemme uuden raapimapuun. Kattini tuhoavat raapimapuita aika tahtiin, ja tällä kertaa tilattiin järeämpi zooplussasta. Paketti vaan oli aika iso, joten tarvitsin ystävän jeesiä (ja autoa) avuksi. Kiitokset siitä hänelle <3

Perjantai meni mukavasti kotosalla, mutta lauantaina en malttanut pysyä suosikkibaaristani Tuopista poissa. Kävästiin Puolison kanssa Tuopissa eräitä ystäviämme tapaamassa ja juomassa itsemme mukavasti huppeliin. Samalla tuli uudenvuodensuunnitelmiakin luotua. 

Töitä on jäljellä tämä viikko ennen viikon joululomaa. Lomaahan on kaksi viikkoa, mutta pitänee palata töihin välipäiviksi. Tämä viikko tuleekin menemään lentäen, kiirusta pitää ihan toden teolla, mutta sitä se joulunaika on. Odotan vain lomaani kuin kuuta nousevaa, tarvitsen sen viikon! Mitä aion tehdä? Kaikkea sitä mukavaa jota muuten en ehdi. Käyn vanhemmillani, hoidan asioita kaupungilla, siivoan ja valmistelen joulua. Tai siis jouluruokia, tämä pariskuntahan ei lahjo. Varsinkin kun on suuria suunnitelmia vuoden alkuun ja niihin tarvitaankin sitten jokainen liikenevä euro. Mutta niistä suunnitelmista sitten hieman myöhemmin.

Materian ihana maailma

Ihanainen vapaa viikonloppu jälleen eessä. Viikko meni sekavissa merkeissä, en vielä eilenkään ollut ihan varma, että mikä päivä edes on. Jotenkin yksi pyhä välissä sotkee viikkorytmini toden teolla. Ihme jos en aamulla herää siihen tunteeseen, että olen myöhässä töistä.

Mutta tähän väliin on pakko hehkuttaa jälleen hieman ihanaa materian maailmaa.
Tänään oli kovin tavoitteena käydä postin kautta noutamassa Emp:in pakettini, mutta tajuttuani miten järkyttävä sää onkaan, tuumin että ehkä se mekko pysyy siellä sunnuntaihin asti. Nyt kotona lämpöisessä kuitenkin vähän harmittaa, olisin kovin mielelläni ottanut uuden mekkoni jo viikonlopuksi.

Tämä hame <3

Toinen ostos löytyi Usan ebaysta, jälleen kerran Lip Serviceä. Black diamond dynasty -setin kynähame. Huomasin nimittäin ilokseni, että edelliset lipparilöytöni istuivat vallan loistavasti, ja olivat todella mukavat päällä. Havaintoni sai minut kurkkaamaan ebayta uudemman kerran, ja kynähameita rakastavana ihastuin Black diamond dynastyn versioon. Töissähän tosiaan on ihan työvaatteet, joten eipä tarvitse edes ajatella työkäytännöllisyyttä vaatteissani kuten joskus aiemmin piti.

Houkuttaisi pistäytyä lempparibaarissani Tuopissa parilla tänään, mutta mukavuudenhaluinen minä taitaa jäädä lipittämään kokista oman olohuoneen lämpöön. Siitäkin huolimatta, että Tuoppiin on tosiaan se jokusen sadan metrin matka.

Mur.

Mukavastihan se perjantai menikin ystävien parissa Tampereen yöelämässä. Käyn harvoin baareissa, joten ilta oli mukava. Ainoa miinus, että eräs Puolison ystävä, juurikin se, jota pidin ennen mukavimpana näyttikin itsestään toisen puolen. Hän kun sattuu olemaan tupakoitsija, eikä näemmä sitten pitänyt oikein siitä, että tämä pariskunta ei olekaan enää savullinen. Heti saavuttuamme alkoi hehkutus miten hyvältä tupakka maistuu ja miten ihanaa onkaan polttaa. Aina käydessään tupakalla muisti tarjota meille molemmille, vaikka hyvin tiesi ja muisti että kumpikaan ei enää polta. Kiltisti vastattiin vain että "Ei kiitos, en polta", mutta sitä jatkui läpi illan. En tajua miksi toinen, joka tietää miten haastavaa tupakanpolton lopetus on, haluaa tuolla tavoin saada toiset sortumaan? Tuleeko itselle vähemmän ketutus kun toisetkin polttaa, eikö oma epäonnistuminen lopetuksessa kaivele niin paljoa? En tajua! Mukava ihminen, mutta ottaa aivoon että pitää koko ajan jauhaa tupakasta ja miten ihanaa se on. Enkä nyt tarkoita, että koska emme enää polta, ei saisi muutkaan ympärillämme, tai että seurassamme ei saisi asiasta edes mainita, mutta tuo kun oli jo niin läpinäkyvää! Jos vastasin tupakkahehkutukseen omalla mielipiteelläni, että miksi MINÄ lopetin, niin sain tiuskaisut saarnaamisesta ja tuputtamisesta. En taida haluta hengailla kyseisen herran seurassa taas hetkeen. En jaksa sellaista, että minulle saa höpöttää tupakoinnin autuudesta millä mitalla, mutta minä en saa kertoa että miksi savuttomana on  minusta kiva olla.

Tämä päivä oli juuri niin maanantai kuin vain olla ja saattoi, ei paljoa "tästä tulee hyvä päivä" -mantrat auttaneet. Maanantai mikä maanantai. Ensinnäkin, en halua kuulla firmasta Ryanair enää ikinä. Toiseksi, jouluruuhkat ovat syvältä. Kolmanneksi, ketuttaa kun unirytmi on ahterista ja nukuin viimeyönä ruhtinaalliset kaksi tuntia. Töissä jaskoi lähinnä itsenäisyyspäivävapaan voimalla. Loppuillaksi taidan paeta World of Warcraftin maailmaan ja mennä ajoissa unille.

A weekend.

Ihanaksi yllätyksekseni sainkin vapaan viikonlopun. Ensimmäinen ohjelmaton / työtön viikonloppu kuukauteen, ja tämä viikonloppu alkoikin shoppailulla. Eksyin katsastamaan aleksi 13 uuden liikkeen Tampereen keskustassa, enkä minä ilman kenkiä sieltä voinut poistua.

Bullboxer  black elastic tie ankle boots

Talvikenkiä olin vailla, mutta mitä minä niillä kun joulukuussa on plussakelit, tällähetkellä kipeämmin olin nilkkureiden tarpeessa. Jos ja kun ilmat kylmenee, pääsen uudelleen kenkäostoksille.

Töissä totesin helvetin nimeltä Ryanairin verkkosivut, ja voisin toitottaa koko firman hevonkuuseen. Miten voi olla noin vaikeaa luoda vakaita nettisivuja? Koita siinä tulostaa lippuja kun sivut kaatuvat koko ajan.

Loppuillan ajattelin viettää Puolison ja sen ystävien kanssa alkoholipitoisissa merkeissä, edellisestä viihteelläolosta ystävien parissa onkin jo tovi.