Elämää joulun jälkeen.

Pyhien jälkeinen ensimmäinen arkipäivä on aina yhtä kaamea. Unirytmini kääntyi nurin loman aikana suht onnistuneesti, ja tiistaina väsytti toden teolla. Tiistai oli myös pitkä työpäivä, mikä ei yhtään auttanut väsymykseen. Tänään onneksi sentään vähän parani, yöllä tuli nukuttua hyvin ja töissäkin rauhallisempaa. 

Olen kurkkua myöten täynä joulun mässäilyjä, ja olen alkuviikon onnellisena syönyt kovinkin terveellisesti. Ja saa luvan jatkua, joulua tuli mässättyä riittävästi! Ensiviikko on jälleen lomaa, ja kunnianhimoinen tavoite olisi ottaa jonkinmoinen liikunnaksi kutsuttu aktiviteetti jälleen osaksi elämää. Jos vaikka voittaisin liikuntainhoni ja minäkin oppisin löytämään liikunnasta iloa. Aionkin keskittää lomani toisen osan vähän paremmin itseni hoitoon, kun ensimmäinen meni lähinnä koomaillessa ja wowin parissa. 

Parempi olisikin jotain tehdä, sillä lähestyvä uudenvuodenreissu anoppilaan tulee niin näkymään vyötäröllä. Anoppini on loistokokki, ja pöydässä on aina jotain pullaa, kakkua tms. herkkua. Ja kilttinä miniänä en kuitenkaan kehtaa kieltäytyä kun tarjotaan, ja toinen on varta vasten tehnyt kun kerrankin ollaan kylässä. Odotan kuitenkin reissua, Puolison perhe on loistava, ja pääsen näkemään sentään luntakin tämän talven aikana.