Selvisin työviikosta hengissä. Tuttuun tyyliini en saanut nukuttua silmäystäkään sunnuntai-maanantai yönä, loman vika yö on aina valvomista minulle. Seuraavana yönä nukuinkin sitten paremmin kuin aikoihin. Nyt on taas sellainen olo kun ei töistä ikinä pois olisi ollutkaan. Pahimmat rästityövuoret ovat kuitenkin jo selätetty, eikä edes huominen palaveri aiheuta sen suurempaa ärsytystä. Tai no ärsyttää vähän, lähinnä sen takia, että nyt on yksipäiväinen viikonloppu.
En halua kuitenkaan istua kotona masistelemassa työlauantaita, vaan lähden Puolison ja Herra ja Rouva X:n kanssa testaamaan uuden lähibaarimme 101 beers. Paikka vaikutti lupaavalta, ja muutama olunen Pariskunta X:n seurassa on aina mukavaa perjantai-illan viihdettä. Ja ei, en aijo juoda kännejä. Kyllä, aion selvitä normikunnossa töihin ;)
Huomenna vaihtuu sitten tukkani väri, ruskeasta punaiseen. Minut tuntevat varmaan tuumivat että jaha, taas. Jatkuvasti vaihtuva tukanväri on minulle lähes tavaramerkki. Se, että minulla oli 6 kk platinanvaalea, on eräänlainen ennätys. En varmaan ole ikinä sitten lapsuuden pysynyt niin kauan samassa hiusvärissä. Rakastin sitä vaaleaa, mutta ei voi siihen palatakaan, tukka kärsii ja hiuspohjani ei oikein pidä tujuista vaalennusaineista. Nyt sitten palaan vanhaan suosikkiini joka minulla oli joskus teinigoottina, punaiseen. Ei kuparia, vaan Punainen! Tavoitteena olisi sellainen rubiiniin vivahtava. Sopiiko ihonväriini? Luultavammin ei, eihän sellainen kellekään tosissaan sovi! Mutta kiviäkin kiinnostaa *grin*. Kampaajaksi olen erikoinen, mitä omaan päähäni tulee niin viis veisaan sopivuussäännöistä. Minähän värjään tukkani vaikka vihreäksi jos siltä tuntuu. Ja pitäähän sitä shokeerata sukulaisia tulevissa häissä. Saavat taas pyöritellä päätään tyylilleni etten ole muuttunut oikeastaan tippaakaan viimeisen 13 vuoden aikana.
Niin, ensiviikolla kutsuu siis sukubileet ja Helsinki. Ostettiin Puolisolle puku tilaisuuteen, ja helvata on muuten kallista olla mies. Minä irvistin kun korsettini maksaa satasen kieppeillä ja mekkoni kahdeksaakymppiä, mutta Puolison etiketinmukainen koostyymi onkin sitten lähelle kuuttasataa. En ihan hevillä ostaisi 600 euron kolttua, mutta miehenä Puolisolla ei oikeastaan ole edes vaihtoehtoja, jos pukukoodina on tumma puku. Tulisikohan kolttua sitten käytettyä sitkeästi enemmän jos se maksaisi 600 euroa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti