In Solitude.

Unettomuuteni on piinannut minua jo useamman viikon, mikä on aiheuttanut mielialassani aikamoista nuutumista. Mitään ei jaksa, mitään ei viitsi ja mieltäni kuvaava väri on myrkynvihreä. Viimeviikonlopun lässähtäessä katastrofiksi vietin koko viikon jokseenkin erakoitunutta elämää - töiden jälkeen suoraa kotiin eikä puhuta kenellekään. Puolisokin on ollut kipeänä ja nukkunut suurimman osan vapaa-ajastaan, joten erakoitumiseni on ulottautunut kotiin asti. Positiivista huomata, että kun sosiaalinen angsti iskee vapaa-aikaa kohtaan, niin töissä olo on ollut suorastaan leppoisaa. Töihin menee jopa mielellään! Jos olisi vaihtoehto jäädä kotiin, en olisi noussut yhtenäkään päivänä edes ylös. Peitonalla on mukavan yksinäistä. Mieltä ei myöskään parantanut surulliset uutiset eräästä vanhasta ystävästä.

Erinäisiin ihmisiin sosiaalinen vitutukseni ei ulotu. Tänäänkin töiden jälkeen tuli käytyä sushilla ja kaupoilla erään ystäväni kanssa. Ja oli virkistävää! Kaupungilta tarttui mukaan uusi musta kynsilakka, hiusaineita ja punaviiniä. Onnellinen minä nauttii tänään lasillisen ja katsoo elokuvan. Huomenna olisi töitä, mutta who cares. On kuitenkin viikonloppu. Ja mitä väliä sillä että ei saa nukkua pitkään... enhän minä unta saa muutenkaan!