Ordinary Darkness

Viimeviikon alkupuoli toisti itseään ja jälleen kerran vietin unettoman sunnuntai-maanantaiyön. En tajua, miten minusta on yht äkkiä tullut herkkä unirytmini muutoksille. Nukuin sunnuntaina kymmeneen, ja se yksin riitti aiheuttamaan sen, että en saanut nukuttua yöllä. Ennen saatoin nukkua yhteen ja illasta mitään ongelmaa nukahtaa! Ikä ei tule yksin? Masentava ajatus, että joudun vast edes heräämään viikonloppuisinkin aikaisin. No, eipähän haittaa tulevat viikonloppukiireet, koska en olisi saanut nukkua kumminkaan! 

Viikonloppuni vierähti töissä, joten mitään ihmeempiä en tehnyt. Tänään sentään sain aikaiseksi käydä vakiokampaajallani ja perjantaille on pitkälle venytetty lääkäriaika. Vielä kun selvittäisin tieni sinne Hervantaan tatuoijalleni. En sitten viimeviikolla saanut aikaiseksi mennä. Hervantaan kun ei ole oikeasti mitään muuta asiaa, asunkin ihan toisessapäässä Tamperetta. 

Tänä viikonloppuna kutsuukin sitten ensimmäiset yliopistoluennot. Niin, opiskelen töiden ohella kasvatustieteitä avoimessa yliopistossa. Opiskelut liittyvät työhöni, olenhan kouluttaja. Pääasiassa homma on verkko-opiskelua, mutta muutama luento mahtuu joukkoon. Näiden opintojen parissa vierähtääkin sitten seuraava vuosi. Odotan sitä ihan mielenkiinnolla, saa nähdä miten minulta yliopisto sujuu.

Muutoin alan pikkuhiljaa virkoamaan kaamoksesta. Lempivuodenaikani on syksy, mutta kevät on hyvä kakkonen. Rakastan sitä hetkeä kun tajuan päivän pidentyneen, kun huomaan auringon jälleen lämmittävän ja kun kevät alkaa osoittaa merkkejään. Helmikuussa yleensä huomaan kunnolla, miten päivä onkaan jo pidentynyt. Kevät, tule jo!