Olen pitänyt tietoisesti hieman hiljaisuutta. Osittain siksikin, että en jaksa marista koko aikaa, tai raportoida normitylsää arkeani. Mutta yllättäen onhan stiä taas tapahtunut.
Sain ratkaistua suuren osan nukahtamiseen liittyvistä ongelmista Ostin itselleni korvatulpat ja Puolisolle kuorsausta ehkäisevän nenäjutun. Ja ah hiljaisuutta! Homma on toiminut mitä mainioimmin,sain nukuttua jopa pahaenteisen sunnuntai-maanantaiyön, jota en ole nukkunut varmaan pariin kuukauteen. Sen ansiosta olen jaksanut jälleen puuhaillakin jotain. Perjantaina päädyttiin ulos Puolison työkaverien kanssa. Istuttiin meillä iltaa, kunnes siirryttiin parin minulle tuntemattoman neitosen luo. Valitettavasti neidit olivat jäätävän tylsiä, joten sohvalla istumisen sijasta häippästiin kohti Sohoa ja erästä ystävääni moikkaamaan. Hetki taas vierähtänyt siitä kun häntä viimeksi näin ja oli mukavaa. Sääli sinänsä että meiltä loppui virta ja suuntasimme suht nopeaa kohti kotia.
Lauantainakin olisi ollut ulkoilumahdollisuus, mutta päädyin kuitenkin kotioloihin. Ei sitä enää jaksa samalla lailla mitä joskus. Kokonaisuudessaan viikonvaihde oli mitä mukavin yhdistelmä lepoa, hauskanpitoa ja viasatin ilmaisviikonlopun elokuvia.
Kävin sunnuntaina Pyynikin näkötornin kahvilassa maailman parhaimmilla munkeilla ystäväni kanssa. Ystävä sai minut miettimään suhdettani ruokaan ihan toden teolla. Ok. Rakastan ruokaa, ja minusta 200 euroa kahden hengen loistavasta ravintolaillallisesta ei ole oikeastaan liikaa (oma "ennätys" on 250 € ). Rakastan laadukkaita raaka-aineita, pitkän kaavan ravintolaillallisia, hyvää viiniä, juustoja... tarvitseeko jatkaa? Olen aina myöskin nurissut ajatukselle syömisen rajoittamisesta sen vuoksi että mitä nautintoa elämssä on, jos hyvä ruokakin otetaan pois? Joo, tiedän, kevytkin ruoka voi olla hyvää. Mutta ajatus hyvän mehukkaan pihvin vaihtamisesta kuivaan kanaan ja salaattiin saa minut itkemään. Ystäväni kuitenkin sanoi, että jos ruoka on se ainoa nautinto elämässä, on syytä miettiä hieman. Lause ei ollut alunperin minulle tarkoitettu, mutta sai minut kyllä miettimään. Onhan niitä elämän nautintoja muuallakin! Eikö arjesta löydy iloa jos jääkaapissa ei olekaan kermajuustoa? Kuulostaa aika surulliselta. Yllättäen omasta arjesta alkoi löytymään jälleen niitä pieniä iloja ja arjen luksusta jolla ei olekaan mitään tekemistä ruuan kanssa. Kuitenkin, tänä viikonloppuna on edessä ravintolaillallinen ja syömistä parhaassa seurassa pitkän kaavan mukaan - juhlistamme Puolison kanssa yhdessäolomme kuusivuotista taivalta. Sen kunniaksi ehkä nautinkin sen lasin viiniä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti