Later won't wait

Kuva: Google.

Viime viikonloppu oli mitä ihanin. Käytiin perjantaina Puolison kanssa Coussiccassa syömässä meidän 6-vuotisen yhteisen elomme kunniaksi. Coussiccan pippuripihvi on suorastaan klassikko Tampereella, ja ravintola itsessään ollut maisemissa jo 40 vuotta. Olen syönyt siellä ennenkin, firman pikkujouluissa taannoisena vuonna, ja oli nyt kiva palata sinne rakkaan kanssa. Syötiin pitkän kaavan kautta, omaan menuuseeni päätyi vuohenjuustoetanat, pippuripihvi ja liekitetyt banaanit. Todella maukasta! Voin vain suositella, jos etsii hyvää pihviravintolaa Tampereelta. Hintakin on lompakkoystävällisempi verrattuna siihen toiseen Tamperelaiseen pihviravintolaan Stefansiin.

Lauantaina pysyttiinkin aika tehokkaasti kotosalla, katseltiin elokuvia ja nollailtiin, kuten loppuviikonloppu noin niinkuin yleensä. Perjantain menot ovat siitä hyviä, että on vielä viikonloppua jäljellä, eikä mene päiviä haaskuun esim. krapulan takia.

Nyt alkuviikosta olen palannut jälleen ruotuun syömisteni kanssa, noudattanut kevyempää linjaa ja koittanut vähän liikkuakin. Huomasin nimittäin, että nyt kun uni tulee jälleen, nukun helposti liikaa ja tuloksena on Zombie-minä. Sellainen olo että en välttämättä herää kunnolla koko päivänä, tai seuranani on mukava pikku hedari. Nenä-kurkku-korvaseudun ongelmieni takia en mihinkään kunnon kuntorääkkiin kykene, mutta jos sitä kotona edes jotain tekisi vireystilansa eteen. Piti myös hemmotella itseään hieman materialla, en ole hetkeen ostanut mitään vaatteita, joten kurkatessani Blackgroupille alesta tarttui mukaan: 

Jep, pinkki, mutta kyseinen väri sopii minulle. Ja luo mukavasti illuusiota vyötäröstä. Tästä tuli kertaheitolla uusi vaatteellinen rakkaus. Blackgroupia pitää hieman kehua hyvästä palvelusta, kerrassaan mainio kauppa! Saattanee eksyä ylleni ensiviikolla Iron Sky -elokuvan kutsuvierasnäytökseen ja iltajuhlaan.