The Old Ways

En tiedä onko se tämä kevät vai mikä, mutta viimeaikoina on ollut jos jonkinsortin menoa ja pyöritystä. Perjantaina juhlittiin työporukalla vappua, ja osittain haikeissakin tunnelmissa sen vuoksi, että kyseessä oli viimeiset firman juhlat joihin osallistun. Aloiteltiin työpaikalla skumpalla, jatkettiin Telakalla lonkeroilla ja Sohossa Puolison, Mortuksen ja Ystävien kanssa syöden ja juoden. Jatkettiin vielä Hällään ja Bricksiin.

Lauantai-aamu valkenikin lievän krapulaisena, sain kuitenkin siivoiltua ja puoli päivää meni nukkuessa. Illasta kuitenkin päädyttiin ystävien Zzy & co kanssa Tuoppiin. Tavattiin muutama uusi tuttavuus, josta voi poikia vielä ystävyyksiäkin, numeroita tuli vaihdettua sen verran tiuhaan. Vielä kun tulisi käytettyä niitä. Epäsuora kutsu tupareihin ensiviikolla saattanee vahvistaa uusia ystävyyksiä ja tuoda mukavaa vaihtelua ensiviikkoon. Olen suht ujo tyyppi (uskokaa tai älkää), mutta sopivan avoimen ihmisen kanssa ystävystyn helposti, ja innostun uusista tyypeistä todella nopeasti. Puolison vetovoima on omaa luokkaansa, kaikki pitää Puolisosta! Niitä ihmisiä, joista kaikki pitää. Ystävällinen ja iloinen. Minä olen paikoitellen rajoittunut ja kärkevä, ja tulen toimeen vain tietyntyyppisten ihmisten kanssa, mutta Puoliso osaa käsitellä tyyppiä jos toista. Sillä on kai se oma tietty Charminsa, se "jokin". Sainkin aikanaan "tapella" hänestä erään toisen tytön kanssa, vaikkakin tajusin "tappelun" vasta siinäkohtaa kun olin jo voittanut.

Huomenna valmistaudun maanantain yläastekeikkaan ja suuntaan luultavammin Annalaan Zzy:n ja rouvan luo grillailemaan. Toivon törmääväni tämän päivän Tuoppi-ihmisiin,  mutta ensi lauantaina sittten viimeistään. Vappu on jännä juhla. Lahdessa asuessani tuli sitä juhlittua pitkän kaavan kautta, mutta nykyään... ei mitään. Emme tee unseimmiten vappuisin yhtään mitään! Itsellenihän se merkitsee myös Beltanea, mutta muilta osin olisi uusi perinne ihan siinäkin, että päästäisiin kotoamme jonnekin!

?!?

Viitaten edelliseen päivitykseeni, nyt se tapahtui Rakkaassa kantapaikassani Tuopissa. "Oletko sinä Sofi Oksanen?" Mitä vittua? Johan oon Tuopissakin käynyt 4 vuotta. Mistä lähtien olen oikeasti alkanut näyttää Sofilta? 2 viikkoa sitten? Ja tällä kertaa olin ihan omalla luonnonkiharalla pehkollani. Ei rastoista tietoakaan! Kertokaapa se rakkaat lukijat.

Love and Anger

Sofi Oksanen

Kotiuduinpa juuri Turusta. Viikonloppu sujahti ohitse todella äkkiä, kaipaisin vielä muutamaa lisävapaata. Päädyin eilen veljeni kanssa viihteelle Turun yöelämään, ja olipahan taas kokemus sekin. Ilta itsesseään oli mukava, seura hyvää ja hauskaa oli. Mutta vietävä miten takapajula voi Turku olla! 

Illan eleganssiini nimittäin kuului pikkumusta ja musta-vihreä rastalisäke. Tampereella heiluessani rastojeni kanssa kukaan ei oikeastaan kiinnitä sen enempiä huomioita, mutta Turussa perääni huudeltiin Sofi Oksasta. Minulta kysyttiin ihan pokkana ja vakavissaan, että olenko Sofi Oksanen! Sillä oletuksella eräs kusipää tuli haastamaan riitaakin kanssani. Kun vajakille selvisi että ei, en ole finlandiapalkittu kirjailia, tyyppi hävisi. Mielestäni nimittäin minua ja Sofia yhdistää tasan kaksi asiaa: Kumpikin on gootti ja kummallakin on yleensä rillit. Ja lisähuomiona, ei minua sinänsä haittaa tulla verratuksi Sofiin, lahjakas ja kaunis nainen. Se mikä siinä ketuttaa, on se, että tyypit tarkoitti sen haukkuna. Luulin etten tyylini kanssa ole enää niin outolintu mitä n. 12 vuotta sitten olin Turussa kävellessäni, mutta olin väärässä. Yhä tuli huuteluita perään, kyseltiin naistenvessassa miksi näytän tältä yms. Koomisinta sinänsä, että illan eleganssissa gooteinta antia oli oikeastaan vain meikki ja hiukset. En siis edes ollut mitenkään erityisen poikkeava.

Muutoin ilta oli tosiaan mukava. Suunnattiin Cantinaan parille, josta sai parhaat mansikkamargaritat. Cantinasta siirryttiin Castleen (irkkubaari), jossa massa ei selkeästi tiedä mikä on gootti, tai miltä Sofi Oksanen oikeasti näyttääkään. Castlesta mentiin sitten Apolloon, jossa oli ihan jäätävä väentungos. En ole eläessäni ollut niin täydessä yökerhossa! Tosin, paikka tyhjeni jonkin verran kun illan artisti Elastinen lopetti keikkansa. Itsehän en välitä herran musiikista pätkääkään, joten olin aikas onnellinen, että keikka loppui todella nopeasti saapumisemme jälkeen. Kahden maissa olin saanut tarpeekseni ja jaettiin taksi veljeni ystävän Joken kanssa. Tänään aamulla olo ei ollut kaksinen, aamu tuli aloiteltua vessan puolella. Selvisin kuitenkin bussiin ja Tampereelle aikatauluni mukaan. Tänään pelailen vielä vähän Diablo 3 beettaa ja mässäilen! Huomenna beettailen sitten WoWin pandarian -lisäriä.

This woman's work

Noniin. Kuviot töissäkin vähän selkeytyneet. Tänään tapahtui odotettu, minua houkuteltiin jäämään vielä vuodeksi. Kieltäydyin. Tasan vuosi sitten tartuin "vielä vuodeksi" -tarjoukseen, ja tällä kertaa jatkan matkaani eteenpäin. Seurauksena päätöksestäni lomani siirrettiin heinäkuuksi, joten viimeinen työpäiväni onkin kesäkuussa, ja pidän heinäkuun lomaa. Puoliso pyysi lomansa niinikään heinäkuuksi, joten voidaan karata yhdessä pohjoiseen muutamaksi viikoksi ennen kuin alan järjestämään tulevaa. Yllätyin hieman loman ajankohdan siirrosta, koska Pomo oli jokseenkin päätöstäni vastahankaan. Minullehan on vain parempi, että lomani on jo heinäkuussa! Kaipa tämänpäiväinen keskustelu selkeytti hänenkin näkemystään hieman.Tulevaisuus - Odotan innolla!

Tänä viikonloppuna pitäisi kadota kohti Turkua. Toivon saavani viettää rentouttavan ja mukavan viikonlopun perheeni parissa, ilman kränää tatuoinneistani, ulkonäöstäni tai elämästäni yleensä. Kerronko työpaikanvaihdostani? En. Viimeksi valittaessani työpaikkani ahdistavuutta sain vinkiksi "hanki lapsi. Saisit olla kotona ja taukoa töistä" - ööh, sepä se vasta lomaa onkin. Joten tällä kertaa kerron muutoksesta vasta, kun on kuviot selvillä. Onnekas olen siinä, että Puoliso tukee minua tässä täysin. Pelkäsin hänen reaktiotaan, koska 2000 euroa on kuitenkin pienelle perheellemme iso raha, ja jonkin aikaa hän joutuu meitä elättämään.

Muutoksia täytyy tehdä, esim. shoppailut saavat nyt jäädä. Samoin on vähennettävä hauskoja iltoja kaupungilla ja keskityttävä enemmän koti-oloihin. Jokainen sentti jonka vaan saan säästöön, on eduksi!

Show me this life

Angstasin paluuta arkeen sen verran kovaa, että en sitten jaksanut palailla blogiinkaan. Tällä viikolla kun on vielä lauantaivuorokin. Ei huvitaisi, mutta minkäs teet. Toinen harmitus, Mikko Herranen putosi Voice of Finlandista :( Eipähän tarvitse katsoa sitäkään sarjaa enää. Saara Aalto ei ole läheskään niin hyvä mitä Mikko. Jep, minä lopetan lähes aina sarjojen katsomisen, jos oma suosikki putoaa. Mitä järkeä sitä sitten on enää katsoa, kenen puolesta sitä sitten jännittää?


Iloisena uutisena, vaihdan työpaikkaa. Erittäin ailahtelevat 3 vuotta, lopettaessani 3.5 vuotta. Matkaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Olen henkisesti kasvanut työntekijänä, heittänyt hyvästit esiintymiskammolleni (vaikka julkisesti minua ei saa laulamaan yhäkään), oppinut sietämään hyvin paljon p*skaa, oppinut hyväksi kampaajaksi, oppinut puhumaan lähes täydellistä englantia, päässyt matkustamaan... Ikävä tulee erinäisiä työkavereita ja oppilaita. Ikävä ei tule sitä stressiä ja oppilaiden vanhempia, jatkuvaa kirjallisten töiden tulvaa, jatkuvaa painetta kehityksestä tai sitä vastuun jättipainavaa massaa harteillani... Minua on kutsuttu niin nokkavaksi, ylpeäksi ämmäksi kuin herkuksi tai suosikkiopettajaksikin. Aiempaa blogiani seuranneet ja minut läheisesti tuntevat ihmiset tietävät hieman tunteitani viimeisen 3 vuoden ajalta, ja osaa arvata miltä minusta tuntuu nyt. Tai miltä minusta tulee tuntumaan heinäkuun viimeinen päivä. Tuopissa tavataan ;). Lähden kuitenkin firmasta hyvillä mielillä ja ilman kummepia draamoja tai vastaavia. Suosittelen paikkaa lämpimästi hius- tai hieronta-alasta haaveileville. Erityinen kiitos Puolisolle ja Caratralle, kun olette jaksaneet duunivuodatustani nämä vuodet, lupaan, se loppuu nyt. Mitä nyt sitten? Katsotaan sitä lähempänä heinäkuuta ;)

Nyt, nautin vielä yhden karpalolonkeron, luen muutaman mangan ja painun pehkuihin, jotta jaksan väsätä parit kampaukset huomenna. Huomenna töiden jälkeen? Löhöän. Olen.

Happy Eostre!

Hyvää pääsiäistä!

Vietän pääsiäisvapaani parasta aikaa Vaalassa, Puolison perheen luona. Vaalahan on siis pieni maaseutukylä Oulun ja Kajaanin välillä. Vuokrattiin Hertziltä auto ja lähdettiin ajelemaan torstaina töitteni jälkeen. Perille saavuttiin puoliltaöin. Liikennettä ei ollut juurikaan ja kelikin oli hyvä, joten mikäs siinä matkatessa. Kissatkkin olivat kiltisti.

Perjantaina tein jotain sellaista mitä en ole tehnyt 18 vuoteen. Hiihdin. Turunseudulla kasvaneena ei mitään kouluhiihtoa ollut, ihan siitä syystä että harvoin siellä oli lunta siihen tarkoitukseen. Joten viimeksi hiihdin ollessani 10 vuotias. Yllättäen hiihto oli ihan mukavaa puuhaa, ja kelikin oli kaunis. Ilta vietettiin alkoholipitoisissa merkeissä Puolison veljen ja tämän kihlatun kanssa. Käväistiin paikallisessa baarissa, Siitarissa. Ilta oli ihan mukava, ja on kiva olla jälleen läheisten parissa. Tänään lauantaina tehtiin porukalla hyvää ruokaa, piipahdettiin kylällä vähän kaupoilla ja nautittiin savusaunan löylyistä. Savusauna on jotain parhautta!

Huomenna pitäisi laajentaa jälleen eteläntytön kokemusten sarjaa, ja mennä pilkille. Täällä pilkkiminen on mitä ilmeisemmin ihan normaali talviharrastus, ja isäntäväelle oli järkytys ettei miniä ole koskaan pilkkinyt. Noh, huomenna olen tehnyt sitten senkin! Itsehän olen avoin uusille asioille, eikä kalastus sinänsä ole mitenkään uusi juttu. En ole vain tehnyt sitä koskaan talvella. Niin, täällä on lunta n. puoli metriä ja jääkin kantaa vielä mainiosti. Toista se on Tampereen loskassa. Saapa nähdä jos sitä menisi vielä hiihtämäänkin huomenna.

Takaisin pitää lähteä maanantaina aamusta. Eipä huvittaisi, mieluusti viettäisin täälä vielä hieman aikaa. Varsinkin kun seuraava tilaisuus tulee joskus juhannuksena. Eipä ne työtkään innosta. Mutta jos nyt nautin tästä ajasta mikä minulla vielä täällä on jäljellä! Ensi lauantaina joudunkin sitten töihin, ja sitäseuraavana pitäsi suunnata kohti Raisiota ja omaa perhettä.

More

Hieman materialistisuutta tähän väliin. Kuten aika moni muukin gootti, minäkin tilailin Restyle.pl -nettikaupasta. Puolalainen putiikki sisältää edullisesti kaikkea kaunista materiaa, enkä minäkään voinut malttaa olla tilailematta. Miinuksena se, että postikulut ovat jotain jäätävää. Mutta postareineenkin tuotteet tulee suoraa tuolta tilattuna edullisemmaksi mitä suomalaisista jälleenmyyvistä kaupoista. Toinen miinus on paikasta kulkevat huhut, että laatu olisi hinnan mukaista..

Suutarille mars!

Tämä laukku oli ensimmäinen ostokseni. Kaunis ja tyylikäs, ja juuri sopivan kokoinen. Pakko kuitenkin myöntää: Laatu on mitä on. Laukku on ollut minulla käytössä vasta vajaan kuukauden, ja tekonahka alkaa antaa periksi remmien kohdalta. Pakko näyttää suutarille ja kysyä, olisiko jotain tehtävissä. En raaski luopua kuitenkaan. Suutarit kuitenkin osaavat olla aika velhoja kenkien ja laukkujen kanssa.

Siitäkin huolimatta, että ensimmäinen ostokseni tosiaan oli jokseenkin heppoista tekoa, piti laittaa kauppaan uudempikin tilaus. Löysin nimittäin kauan himoitsemani hameen. Olen kyseistä hamosta etsinyt vaikka kuinka, enkä ole toistaiseksi ihan löytänyt etsimääni. Sinnepäin, mutta en juuri sellasista Morticia Addams -hametta mitä olen kaivannut. Nyt kuitenkin onnisti, ja tilaukseen meni. Mitä nyt hiukan pelottaa että saanko hameen, kaupan mukaa nimittäin vein viimeisen yksilön omaa kokoani. Matkaan tarttui toinenkin laukku, salkkumallinen tälläkertaa. Iron Gate on ehkä kuviona kovin Lolita, mutta jostain syystä tämä laukku vetosi minuun. Toivon ettei tätä tarvi kiikuttaa suutarille heti.

<3

 Bonuksena keväinen kissani. Hiroki <3

Miss Impossible

Taas hitusen päivittelytaukoa, mutta eipä kai se mitään. Viimeviikko meni aika nopeasti, maanantain juhlimiset sekoitti pakkaa mukavasti, oli ehkä yksi parhaista maanantaista ever. Iron sky, katsokaa se!

Viikonloppu meni vilkkaissa merkeissä. Perjantaina istuttiin iltaa erään Puolison ystävän kanssa, ja juomiseksihan se meni. Itse tosin maltillisemmissa määrin mitä pojat, olin pedissä puoliltaöin. Ihan siitäkin syystä, että lauantaina oli jälleen luento. Selvisin luennolleni, jonka jälkeen tarkoituksena tavata ystävämme Lahdesta. Suunnattiin nenumme kohti Plevnaa, jossa nautittiin muutamat. Plevnasta siirryttiin American Dineriin, purilaisille. Itse maistoin ensimmäistä kertaa kasvishampurilaisen, enkä ole varma että siirrynkö enää takaisin lihahamppareihin! Suosittelen +++

Dineristä hypättiin bussiin kohti toisia ystäviämme Annalassa. Juotiin siellä muutamat ja illaksi siirryttiin O'haras -baaria, jossa soitti erään ystävämme uusi bändi. Bändi rokkasi ja kovaa, ja mukavaa oli! Keikan jälkeen kaverien mennessä kotiinsa nukkumaan, päädyimme vielä 101 Beers -baariin Puolison kavereita tapaamaan, ja oli mitä mainioin päätös illalle. Pariskunta on mukavaa seuraa ja saatiin taas nauraa kippurassa toistemme jutuille. Lauantai oli yksi hauskimmista illoista heti maanantain jälkeen. Join fiksusti, ja sunnuntaina oli ihan normaali olo, eikä juhliminen tuntunut missään.

Maanantai valkeni puuhantäytteisenä, arkeani on varjostanut mm. uusi avoimen kurssi ja sen tehtävät. Valmistelen myös kovin pääsiäistä, torstaina on lähtö Vaalaan Puolison kotikonnuille Hertzin vuokrakärryllä. Kissat kainaloon ja autoilemaan heti töiden jälkeen. Toivon vain parempia säitä mitä maanantaina! Odotan pääsiäistä innolla, Vaalassa olo on aina mukavaa irtautumista omasta arjesta. Sellainen pieni loma. Itsehän vietin Ostaraa jo päiväntasauksena, kristilliset pyhät ovat minulle vain mukavia vapaita.

Ensiviikolla on jälleen työlauantai, joten ihmeellistä aktiviteettia minulla ei ole. Raisiossakin pitäisi käydä, mutta kiireiset viikonloput ovat estäneet reissun. Eipä siinä, tunteeni reissua kohtaan on kovin ristiriitaiset. Kaipaan perhettäni, mutta toisaalta siellä olo on aina niin ahdistavaa kun en saa olla oma itseni. Jotenkin outo tilanne minulla, Anoppilassa on ihanaa, minut hyväksytään tällaisena kuin olen ja kaikki on minua kohtaan ihania! Kun taas se oma perheeni, joiden luona joudun olemaan jotain muuta, koska en kelpaa tällaisenaan. Äitini haluaa kesäheinän, joten orapihlajasta on tultava kesäheinä joka kerta siellä ollessani. Onko normaalia viihtyä paremmin Anoppilassa mitä oman perheen luona?