Miss Impossible

Taas hitusen päivittelytaukoa, mutta eipä kai se mitään. Viimeviikko meni aika nopeasti, maanantain juhlimiset sekoitti pakkaa mukavasti, oli ehkä yksi parhaista maanantaista ever. Iron sky, katsokaa se!

Viikonloppu meni vilkkaissa merkeissä. Perjantaina istuttiin iltaa erään Puolison ystävän kanssa, ja juomiseksihan se meni. Itse tosin maltillisemmissa määrin mitä pojat, olin pedissä puoliltaöin. Ihan siitäkin syystä, että lauantaina oli jälleen luento. Selvisin luennolleni, jonka jälkeen tarkoituksena tavata ystävämme Lahdesta. Suunnattiin nenumme kohti Plevnaa, jossa nautittiin muutamat. Plevnasta siirryttiin American Dineriin, purilaisille. Itse maistoin ensimmäistä kertaa kasvishampurilaisen, enkä ole varma että siirrynkö enää takaisin lihahamppareihin! Suosittelen +++

Dineristä hypättiin bussiin kohti toisia ystäviämme Annalassa. Juotiin siellä muutamat ja illaksi siirryttiin O'haras -baaria, jossa soitti erään ystävämme uusi bändi. Bändi rokkasi ja kovaa, ja mukavaa oli! Keikan jälkeen kaverien mennessä kotiinsa nukkumaan, päädyimme vielä 101 Beers -baariin Puolison kavereita tapaamaan, ja oli mitä mainioin päätös illalle. Pariskunta on mukavaa seuraa ja saatiin taas nauraa kippurassa toistemme jutuille. Lauantai oli yksi hauskimmista illoista heti maanantain jälkeen. Join fiksusti, ja sunnuntaina oli ihan normaali olo, eikä juhliminen tuntunut missään.

Maanantai valkeni puuhantäytteisenä, arkeani on varjostanut mm. uusi avoimen kurssi ja sen tehtävät. Valmistelen myös kovin pääsiäistä, torstaina on lähtö Vaalaan Puolison kotikonnuille Hertzin vuokrakärryllä. Kissat kainaloon ja autoilemaan heti töiden jälkeen. Toivon vain parempia säitä mitä maanantaina! Odotan pääsiäistä innolla, Vaalassa olo on aina mukavaa irtautumista omasta arjesta. Sellainen pieni loma. Itsehän vietin Ostaraa jo päiväntasauksena, kristilliset pyhät ovat minulle vain mukavia vapaita.

Ensiviikolla on jälleen työlauantai, joten ihmeellistä aktiviteettia minulla ei ole. Raisiossakin pitäisi käydä, mutta kiireiset viikonloput ovat estäneet reissun. Eipä siinä, tunteeni reissua kohtaan on kovin ristiriitaiset. Kaipaan perhettäni, mutta toisaalta siellä olo on aina niin ahdistavaa kun en saa olla oma itseni. Jotenkin outo tilanne minulla, Anoppilassa on ihanaa, minut hyväksytään tällaisena kuin olen ja kaikki on minua kohtaan ihania! Kun taas se oma perheeni, joiden luona joudun olemaan jotain muuta, koska en kelpaa tällaisenaan. Äitini haluaa kesäheinän, joten orapihlajasta on tultava kesäheinä joka kerta siellä ollessani. Onko normaalia viihtyä paremmin Anoppilassa mitä oman perheen luona?