Angstasin paluuta arkeen sen verran kovaa, että en sitten jaksanut palailla blogiinkaan. Tällä viikolla kun on vielä lauantaivuorokin. Ei huvitaisi, mutta minkäs teet. Toinen harmitus, Mikko Herranen putosi Voice of Finlandista :( Eipähän tarvitse katsoa sitäkään sarjaa enää. Saara Aalto ei ole läheskään niin hyvä mitä Mikko. Jep, minä lopetan lähes aina sarjojen katsomisen, jos oma suosikki putoaa. Mitä järkeä sitä sitten on enää katsoa, kenen puolesta sitä sitten jännittää?Iloisena uutisena, vaihdan työpaikkaa. Erittäin ailahtelevat 3 vuotta, lopettaessani 3.5 vuotta. Matkaan on mahtunut niin hyviä kuin huonojakin hetkiä. Olen henkisesti kasvanut työntekijänä, heittänyt hyvästit esiintymiskammolleni (vaikka julkisesti minua ei saa laulamaan yhäkään), oppinut sietämään hyvin paljon p*skaa, oppinut hyväksi kampaajaksi, oppinut puhumaan lähes täydellistä englantia, päässyt matkustamaan... Ikävä tulee erinäisiä työkavereita ja oppilaita. Ikävä ei tule sitä stressiä ja oppilaiden vanhempia, jatkuvaa kirjallisten töiden tulvaa, jatkuvaa painetta kehityksestä tai sitä vastuun jättipainavaa massaa harteillani... Minua on kutsuttu niin nokkavaksi, ylpeäksi ämmäksi kuin herkuksi tai suosikkiopettajaksikin. Aiempaa blogiani seuranneet ja minut läheisesti tuntevat ihmiset tietävät hieman tunteitani viimeisen 3 vuoden ajalta, ja osaa arvata miltä minusta tuntuu nyt. Tai miltä minusta tulee tuntumaan heinäkuun viimeinen päivä. Tuopissa tavataan ;). Lähden kuitenkin firmasta hyvillä mielillä ja ilman kummepia draamoja tai vastaavia. Suosittelen paikkaa lämpimästi hius- tai hieronta-alasta haaveileville. Erityinen kiitos Puolisolle ja Caratralle, kun olette jaksaneet duunivuodatustani nämä vuodet, lupaan, se loppuu nyt. Mitä nyt sitten? Katsotaan sitä lähempänä heinäkuuta ;)
Nyt, nautin vielä yhden karpalolonkeron, luen muutaman mangan ja painun pehkuihin, jotta jaksan väsätä parit kampaukset huomenna. Huomenna töiden jälkeen? Löhöän. Olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti