Flunssainen elämäni on ollut kovin nuivaa, suunnitelmistani huolimatta en ole tehnyt juuri mitään. Mr A jäi tapaamatta, ensin oman surkean olotilani vuoksi, ja toisen kerran herran töiden takia. Viikon verran elämäni onkin ollut lähinnä töitä, kotia ja niistämistä. Haaveilen parantumisesta, mutta olen luopunut pikaisesta salillepaluusta. Koska en voi sairaslomaakaan pitää, niin otetaan nyt sitten muuten edes rauhallisesti. Jos pääsen liikkumaan ensiviikolla edes loppuviikosta, olen iloinen.
Ensiviikolla olisi kuitenkin töiden lisäksi erinäisiä asioita tiedossa, kuten kehonkoostumusmittaus. Toivottavasti paranen siihen mennessä. Odotan sitä kuitenkin mielenkiinnolla, selviääpähän vähän asioita itsestäni, ja siitä, mihin suuntaan tätä projektiani olisi hyvä viedä. Viikonloppuna lupasin mennä perheeni luo Raisioon, perinteinen joulunalusvierailu. Odotan sitä poikkeuksellisen paljon. Kaipaan jo perhettäni. Pääsen taas koluamaan Turkulaisia kirpputoreja ja haalimaan itselleni sopivampia vaatteita. Jouduin luopumaan rakkaista nahkahousuistani, jotka hommasin projektin puolivälissä. Saan ne nimittäin jalkaani ja pois jalastani avaamatta nappia tai vetoketjua. Sinnikäästi käytin niitä vyön ja pitkien paitojen kanssa, mutta isothan ne ovat. Aika luopua ja myydä.
Seuraavalla viikolla onkin sitten tutkimus ja toivottavasti leikkaus. Värvälilin Puolisoa itselleni saattoavuksi, kuulemma tarvitaan noutaja. Ja aurinkolasit. Pitänee hommata vahvuuksettomat (<3) arskat. Menin vain ostamaan aiemmin grouponilta 20 eurolla lahjakortin (arvo 180 €) optikolle. Pitänee odottaa että mitä leikkauksesta sanovat, ja myydä sitten eteenpäin tuo, jos pääsen rilleistäni eroon. Vaikka aika todennäköistä onkin, että laserleikkaukseen kelpaan, niin en silti halua toivoa liikoja tai olla asiasta liian varma. Erittäin hienoissa asioissa on joskus hyvä olla vähän varovainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti