Tämä viikonloppu oli mitä rentouttavin. Yskin ja niistän yhä, mutta vähenemässä määrin. Ehkä tällä viikolla pääsisi salille jo ihan oikeasti. Puoliso päivysti, joten viikonloppu sisälsi vain yhden käynnin kaverien luona. Puoliso meni saunomaan, minä jäin kaverin kanssa leikittämään koiranpentuja. 8 viikkoiset pennut ovat muuten jotain tosi söpöä <3 Pitihän se katsoa myös Voice of finlandin finaali, koska Antti Railio <3
Lauantaina käväisin töissä ja solariumissa(!). Joo, en pidä edelleenkään rusketuksesta, enkä näe solassa sinänsä mitään järkeä, mutta kun solarium ja aurinko parantavat iho-ongelmia, ja minä nyt satun olemaan vähän näppyläinen tapaus. Parantelen solalla ikävää ihotilannettani, joka on ottanut ikääntymisestäni itseensä. Kosmetologi kuvaili lisääntyviä näppylöitä 30-kriisinä, tulee kuulemma tämän iän kanssa sellainen "teini-iho". No, kokeillaan solariumia. Lauantaina kävin myös kävelyllä luonnon helmassa. Löysin uusilta asuinsijoiltani mitä kivoimman lenkkireitin erään pienen järven ympäriltä.
Huomenna olisi vappuaatto, mutta sitä enemmän vituttaa lähinnä koulutunnit. Vedän yhä luentoja vanhalla työpaikallani, ja voi luoja miten haluan niistä eroon. Tarvitsen sitä rahaa, mutta on vituttanut perjantaista asti nuo tunnit. En vain pidä siitä puuhasta. En pidä narisevista oppilaista, joille mikään ei ikinä ole hyvin. Taaskin ryhmään mahtuu yksi hitonmoinen valittaja. Haukkui minut jo sähköpostissa, katotaan mikä odottaa sitten huomenna. Hierojaopet lupasivat puhua tytölle hänen huonosta asenteestaan, mutta katsotaan nyt miten meni perille.
Vappu? No ei olla suunniteltu oikeastaan mitään muuta kuin ruokaa. Puolison piti alunperin päivystää vappu, joten ei suunniteltu mitään. Kun päivystys sitten siirtyikin aikasempaan, ollaan oltu vähän pihalla että jaa, pitäisikö sitä tehdä jotain. Luultavasti vappu sisältää minulla hyvää ruokaa, Puolison, Teekkarien kastajaiset, vapputorin ja Beltanen. Mutta päätettiin sentään olla avoimia ehdotuksille, katsotaan jos jotain tulee eteen.
Jos torstaina sitten menisi pitkästä aikaa salille! Jos viimein tämä ärsyttävä yskä ja niistäminen loppuisi.
maanantai 29. huhtikuuta 2013
perjantai 26. huhtikuuta 2013
tiistai 23. huhtikuuta 2013
The Cry
Ok. Saako itkeä?
Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.
Vituttaa niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.
Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!
Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.
Vituttaa niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.
Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!
torstai 18. huhtikuuta 2013
Sick, twisted and mean
Alkaa tämä sairastaminen tympiä ihan toden teolla. Pää täynä räkää, jatkuvaa pientä kuumeilua, ääntä ei lähde ja kurkku on kipeenä. Yrittäjä kun olen, pakko mennä töihin aina kun asiakkaita on. Päivystämään en kykene, ja keljuttaa ajatella mitä ne mahdolliset ovelta kyselijät ajattelee. Eivät ainakaan tule uudestaan, kun kampaajaa näy kunnolla koko viikkoon. Tiedossa ei ole edes viikonloppuvapaata, vaan töihin mennään. Vaikka sitten särkylääkkeen voimalla. Noh, kosmetologikollega on toista päivää vatsataudissa. Onneksi minulla on "vain" flunssa.
Se vaan, että minulla on herkästi tulehtuvat poskiontelot, joten koska en pysty sairastamaan kunnolla, saan ihan taatusti poskiontelontulehduksen jälkitautina. Ja se kun kerran tulee, punkteerattava on. Mikään antibiootti ei siihen auta minun tapauksessani. Haluaisin jo kovin liikkumaan, salikäynnistä on viikko. Suorastaan näen kauniiden lihasteni surkastumisen ja vatsani läskistymisen, kun en jaksa edes kaloria vahtia. Sali olisi rakkautta, mutta toisaalta jo ajatus kuntopyörästä puistattaa. Enhän jaksa edes kirjaa lukea! Mieheni hoitelee kotihommia, vie roskat, siivoaa keittiötä yms, sillä hyvä että jaksan kokata. Ja kun jaksan, väliä siitä mikä olisi terveellistä tai taloudellista, teen mitä mieli tekee.
Siltikin, viime viikonlopun partyt olivat yhdet parhaista, ja vaikka se kannellapomppiminen herraseurassa toi flunssan, en kadu, vaan menisin pomppimaan sinne uudestaankin!
Se vaan, että minulla on herkästi tulehtuvat poskiontelot, joten koska en pysty sairastamaan kunnolla, saan ihan taatusti poskiontelontulehduksen jälkitautina. Ja se kun kerran tulee, punkteerattava on. Mikään antibiootti ei siihen auta minun tapauksessani. Haluaisin jo kovin liikkumaan, salikäynnistä on viikko. Suorastaan näen kauniiden lihasteni surkastumisen ja vatsani läskistymisen, kun en jaksa edes kaloria vahtia. Sali olisi rakkautta, mutta toisaalta jo ajatus kuntopyörästä puistattaa. Enhän jaksa edes kirjaa lukea! Mieheni hoitelee kotihommia, vie roskat, siivoaa keittiötä yms, sillä hyvä että jaksan kokata. Ja kun jaksan, väliä siitä mikä olisi terveellistä tai taloudellista, teen mitä mieli tekee.
Siltikin, viime viikonlopun partyt olivat yhdet parhaista, ja vaikka se kannellapomppiminen herraseurassa toi flunssan, en kadu, vaan menisin pomppimaan sinne uudestaankin!
sunnuntai 14. huhtikuuta 2013
Rock 'n' roll
Oijoi mikä reissu. Oli ehkä mahtavin setti piiiitkään aikaan.
Kävin perjantaina töissä tekemässä parit asiakkaat, mutta lähdettiin jo iltapäivästä kohti Helsinkiä. Käytiin Kampissa sapuskalla ja alettiin talsimaan kohti Länsisatamaa ja Silja Europaa. Mitä nyt Puoliso sotki Eteläsataman ja Länsisataman sijainnit, ja päästiin vetämään vähän Helsinki-touria kävellen, mutta selvittiin lopulta paikalle ihan sopivaan aikaankin. Reissussahan meitä oli 24, joista tunsin tasan Puolison Veljen ja hänen avovaimonsa. Tyypit vaikutti kuitenkin jo ensihöpinöillä aika rennoilta ja mukavita.
Laivalla ei kauaa mennyt kun hyttipartyt käynnistyi, 24 tyyppiä jakautui aika mukavasti pariin hyttiin kun oikein tunki :D. Iltaan mahtui myös laivan klubi, tuli jorattua jalat kipeäksi ja halailtua uusia tuttavuuksia rutkasti. Itsehän olin viimeisten joukossa vielä partyamassa yökerhossa mr ja mrs synttärisankarin kanssa. Mr synttärisankari oli kyllä mitä mahtavin tyyppi! Lauantaina käväisin aamiaisella ja keräiltiin krapulaiset luumme porukalla hotellille. Koska pe-la yönä tulin nukkuneeksi noin 3 h, piti hotellilla vedellä päiväunet. Ravintolaan Scotland Yardiin siirryttiin viideltä, ja pakko kehaista paikkaa! Loistopalvelu, todella mahtava ruoka ja sietivät meidän remuavaa jengiä mainiosti. Kuvia tuli napsittua rutkasti usean kameran voimin ja tuloksia odotellaan faceen puolittain vähän kauhullakin :D. Ravintolasta mentiin Venus Clubille yökerhoilemaan paikan Vip-alueelle. Juomia oli todella reippaasti, ja palvelu oli mainiota.
Tuli sitten yökerhossa törmättyä yläasteaikaiseen koulukaveriin. En olisi ikänä tunnistanut, eikä hänkään minua, mutta tuli turistua random suomalaisen kanssa ja kappas. Small world, en ihan hevillä olisi uskonut törmääväni yläastetuttuihin Tallinnalaisessa yökerhossa. Yökerhossa osa hyytyi "jo" kahden maissa, mutta meitä oli jälleen muutama sitkeä sissi jatkamassa. Päädyttiin lopuksi meidän huoneeseen juttelemaan syvällisiä. Nukkumassa oltiin jälleen joskus viideltä. Selvisin aamiaiselle ja huoneet luovutettuamme piti raahata väsyneet olemuksemme terminaaliin. Laivalla istuttiin baarin puolella koko lössin voimin, ja nappasin tuliaisiksi levyllisen suklaata. Helsingissä haikeita hyvästejä, hieman ruokaa ja bussimatka Tampereelle. Nyt olo on epätodellisen surullinenkin. Takana ehkä yksi ikimuistoisimmista bileistä ever.
Kävin perjantaina töissä tekemässä parit asiakkaat, mutta lähdettiin jo iltapäivästä kohti Helsinkiä. Käytiin Kampissa sapuskalla ja alettiin talsimaan kohti Länsisatamaa ja Silja Europaa. Mitä nyt Puoliso sotki Eteläsataman ja Länsisataman sijainnit, ja päästiin vetämään vähän Helsinki-touria kävellen, mutta selvittiin lopulta paikalle ihan sopivaan aikaankin. Reissussahan meitä oli 24, joista tunsin tasan Puolison Veljen ja hänen avovaimonsa. Tyypit vaikutti kuitenkin jo ensihöpinöillä aika rennoilta ja mukavita.
Laivalla ei kauaa mennyt kun hyttipartyt käynnistyi, 24 tyyppiä jakautui aika mukavasti pariin hyttiin kun oikein tunki :D. Iltaan mahtui myös laivan klubi, tuli jorattua jalat kipeäksi ja halailtua uusia tuttavuuksia rutkasti. Itsehän olin viimeisten joukossa vielä partyamassa yökerhossa mr ja mrs synttärisankarin kanssa. Mr synttärisankari oli kyllä mitä mahtavin tyyppi! Lauantaina käväisin aamiaisella ja keräiltiin krapulaiset luumme porukalla hotellille. Koska pe-la yönä tulin nukkuneeksi noin 3 h, piti hotellilla vedellä päiväunet. Ravintolaan Scotland Yardiin siirryttiin viideltä, ja pakko kehaista paikkaa! Loistopalvelu, todella mahtava ruoka ja sietivät meidän remuavaa jengiä mainiosti. Kuvia tuli napsittua rutkasti usean kameran voimin ja tuloksia odotellaan faceen puolittain vähän kauhullakin :D. Ravintolasta mentiin Venus Clubille yökerhoilemaan paikan Vip-alueelle. Juomia oli todella reippaasti, ja palvelu oli mainiota.
Tuli sitten yökerhossa törmättyä yläasteaikaiseen koulukaveriin. En olisi ikänä tunnistanut, eikä hänkään minua, mutta tuli turistua random suomalaisen kanssa ja kappas. Small world, en ihan hevillä olisi uskonut törmääväni yläastetuttuihin Tallinnalaisessa yökerhossa. Yökerhossa osa hyytyi "jo" kahden maissa, mutta meitä oli jälleen muutama sitkeä sissi jatkamassa. Päädyttiin lopuksi meidän huoneeseen juttelemaan syvällisiä. Nukkumassa oltiin jälleen joskus viideltä. Selvisin aamiaiselle ja huoneet luovutettuamme piti raahata väsyneet olemuksemme terminaaliin. Laivalla istuttiin baarin puolella koko lössin voimin, ja nappasin tuliaisiksi levyllisen suklaata. Helsingissä haikeita hyvästejä, hieman ruokaa ja bussimatka Tampereelle. Nyt olo on epätodellisen surullinenkin. Takana ehkä yksi ikimuistoisimmista bileistä ever.
keskiviikko 10. huhtikuuta 2013
Victims, aren't we all
![]() |
Neiti bloggari työympäristössä. |
Saatiin peräti eilen info, että tänään on töissä lämmönjakelu poikki. Tarkoittaen, että kampaamoni ei saa lämmintä vettä, tai lämpöä yleensäkään. Ei huvita pestä kylmällä vedellä, joten teen vain leikkauksia, jos asiakas ei halua pesua. Toistaiseksi päivä näyttää tyhjältä. Hyvä niin, sillä huomenna on sitten 10-18 täysi päivä. Olisivat vain voineet tuon vesi-infonkin kertoa vähän aikaisemmin! Huoltomies-Puoliso totesi lyhyestä infosta: "Jaa, noi tollaset laput jää aina toimistolle pyörimään pitkäksi aikaa ja jaetaan eteenpäin viimetipassa". Ilmeisesti pätee muihinkin huoltoyhtiöihin. Noh, ainakin kotona on lämmin vesi ja lämpö, erään työkaverin asuntokin on vedetön ja lämmötön.
Ainoa mikä pitkissä yöunissa kismittää, on tuo aamuisen salireissun väliinjäänti :( Reissun takia salikäynnit jäävät muutenkin vain kolmeen ja huomenna on kiire päivä, joten olisi ollut hyväksi käydä hoitamassa salireissu nro 3 alta pois tänään. Mutta ehkä saan huomenna sitten paremman fiiliksen kun on tällainen lepopäivä.
Tänään olisi siis vapaapäivä. Piipahdan jossain välissä töissä vähän siivoilemassa, alkaa paikka räjähtämään käsiin. Muutoin kaavailin hyökkääväni makkarin tapettien kimppuun, ehkä aloittavani jo pakkaamista, sillä huomenna on aika kiirus päivä. Aamusta salille, täysi työpäivä ja jos ehdin, niin illasta olisi yksi värikoulutuskin. Perjantaina olisi n. 12.30 lähtö, mutta aamusta olisi niinikään asiakkaita, joten pakattava on ajoissa jos mielin risteilylle jotain mukaan ottavani.
Mieli olisi jo risteilemässä. Odotan reissua enemmän mitä arvasinkaan. Pienellä budjetilla mennään, mutta aion pitää hauskaa senkin edestä. En sitäpaitsi muutenkaan meinannut mässätä tai turruttaa aivojani alkoholilla. Porukassa on kasa itselle tuntemattomia tyyppejä, enkä koe olevani huppelissa kovinkaan edustava tai fiksu, joten selvinpäin saatan antaa itsestäni vähän paremman kuvan. Saatika jos yhtään torstai väsyttää, niin olen yksi pieni perkele jos saan siihen vielä viinaa. Parempi vähä-alkoholisesti niin en ole niin idiootti.
Onneksi Puoliso on matkassa. Puolison läsnäolo vaikuttaa aina vähän rauhoittavasti, ja en ole ihan niin suuri kääliö hänen kanssaan. Olen kuitenkin siitä outo tapaus, että vaikka puhun paljon, hölötän vain tutussa seurassa. Uusien kanssa olen oikeasti ujo! Kukaan joka tuntee minut ei koskaan usko, että minäkö ujo! No kyllä vain. Uusien tyyppien kanssa olen aika hiljainen, vetäydyn helposti seinäruusuksi ja inhoan, jos minusta tehdään minkäänlaista haloota. Enhän ole koskaan laulanut karaokeakaan yksin! Puolison paikallaolo on siitä hyvä, että en jää ihan yksin oikein missään välissä. Muutoin saattaisin löytää itseni hotellilta lukemasta.
lauantai 6. huhtikuuta 2013
Call Me
Mieli olisi jo kovin keväässä, saisi nyt sulaa loputkin lumet ja tuo pirhanan kylmä tuuli tyyntyä. Mutta pitää kai odottaa se perinteinen kevätmyrsky ennen kuin kevät pääsee vauhtiin. Haluaisin vain kovin kaivaa esiin jo kevätvermeet, mutta ei, ei vielä.
Viikkoni on kulunut perinteisissä merkeissä, töitä on peräti ollut tätä lauantaita myöten. Salilla on tullut juostua ja viikko soljunut normaalin arjen parissa. Mitä nyt keskiviikko-torstai -välillä kulminoitui kellojensiirron jälkeinen väsymys aika rajusti. Kävin salilla, mutta haukottelin töissä jo aika paljon. Illasta olin jo suht aikaisin petikypsä, mutta sinnittelin johonkin kymmeneen. Kovin toivoin torstai aamusta pääseväni salille, mutta ei siitä mitään tullut, pakko nukkua. Töissä oli yhä kova väsy ja tuli syötyä energiatarpeeseen. Meinasin nukahtaa telkkarin ääreen, mutta pakotin itseni hereille. Olin kahdeksalta petikypsä, ja puoli yhdeksän luovutin. Noh, perjantaina olin aamusalilla pirteänä, ja nyt tuntuu että on taas sisäinenkin kello kohdillaan. Olen todella herkkä tuollai vaihteluille, yksi tunti riittää. Lomalla ulkomailla on eri asia, ei se kello siellä niin vaivaa, mutta normaalissa arjessa en haluaisi kelloihin koskettavan. Kevät on aina paha minulle tuon siirron takia.
Lomasta puheenollen, ensiviikonloppuna sitten se kaipaamani Tallinna. Hyvä seura, ruoka ja kaupunkiloma, mitä sitä muuta hyvään viikonloppuun tarvitsee. Ruokavaliosta saatan joutua vähän lipsumaan, ja salikerrat jää luultavasti kolmeen, mutta karkkia tai alkoholia en sieltä kotiini kanna. Tänä viikonloppuna kuitenkin aion nauttia lähinnä koti-illasta. Sauna, leffa ja rentoutuminen. Tulikin vedettyä kova treeni aiemmin, joten sauna tekee hyvää!
Viikkoni on kulunut perinteisissä merkeissä, töitä on peräti ollut tätä lauantaita myöten. Salilla on tullut juostua ja viikko soljunut normaalin arjen parissa. Mitä nyt keskiviikko-torstai -välillä kulminoitui kellojensiirron jälkeinen väsymys aika rajusti. Kävin salilla, mutta haukottelin töissä jo aika paljon. Illasta olin jo suht aikaisin petikypsä, mutta sinnittelin johonkin kymmeneen. Kovin toivoin torstai aamusta pääseväni salille, mutta ei siitä mitään tullut, pakko nukkua. Töissä oli yhä kova väsy ja tuli syötyä energiatarpeeseen. Meinasin nukahtaa telkkarin ääreen, mutta pakotin itseni hereille. Olin kahdeksalta petikypsä, ja puoli yhdeksän luovutin. Noh, perjantaina olin aamusalilla pirteänä, ja nyt tuntuu että on taas sisäinenkin kello kohdillaan. Olen todella herkkä tuollai vaihteluille, yksi tunti riittää. Lomalla ulkomailla on eri asia, ei se kello siellä niin vaivaa, mutta normaalissa arjessa en haluaisi kelloihin koskettavan. Kevät on aina paha minulle tuon siirron takia.
Lomasta puheenollen, ensiviikonloppuna sitten se kaipaamani Tallinna. Hyvä seura, ruoka ja kaupunkiloma, mitä sitä muuta hyvään viikonloppuun tarvitsee. Ruokavaliosta saatan joutua vähän lipsumaan, ja salikerrat jää luultavasti kolmeen, mutta karkkia tai alkoholia en sieltä kotiini kanna. Tänä viikonloppuna kuitenkin aion nauttia lähinnä koti-illasta. Sauna, leffa ja rentoutuminen. Tulikin vedettyä kova treeni aiemmin, joten sauna tekee hyvää!
tiistai 2. huhtikuuta 2013
Sakura no rei
Ahh, elämä voittaa jälleen. En ole enää niin kipeä, mitä pari päivää sitten.
Tänään koitti loman jälkeinen arki, ja mieli kyllä olisi yhä lomalla. Kukkaroni kaipaa töihin, minä mielelläni vähän lomailisin vielä. Mukavastihan sen lomani loppu meni, tulin käyneeksi salilla sekä sunnuntaina että maanantaina. Ainoa miinus, että molemmilla kerroilla siellä oli ihan älyttömästi sakkia. Onneksi huomenna on vuorossa jälleen tuttu aamusali.
Tänään kävin kehonkoostumusmittauksessa ilostuttamassa itseäni, ja vietävä voi kivat luvut motivoida. Torstaina olisi vuorossa sitten kampaaja, aika kyniä tätä lettiä jälleen. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa lähinnä makuuhuonetta, pääsiäisenä sain peräti 1 seinän loppuun, mutta 2 tapetillista olisi vielä jäljellä. Saatiin kuitenkin kuskattua viimein tavaraa varastoon tuosta eteisestä ja purettua läjä laatikoita paikoilleen. Pikkuhiljaa se tästä! Ok, tarvitaan loppuja tavaroita varten vielä pari huonekalua. Jokin lipasto eteiseen, mihin sulloa kaikki hyötysälä kuten kenkälusikat, patterit, sulakkeet yms. Laatikosto minulle, minne saan noita tärkeitä papereitani. Mutta mennään nyt näilläkin ensin.
Loppuviikkoni näyttää tavalliselta arjelta, eikä viikonlopuksikaan ole mitään ihmeellistä tiedossa, mutta sehän kelpaa, sillä ensiviikolla häivyn Tallinnaan.
Tänään koitti loman jälkeinen arki, ja mieli kyllä olisi yhä lomalla. Kukkaroni kaipaa töihin, minä mielelläni vähän lomailisin vielä. Mukavastihan sen lomani loppu meni, tulin käyneeksi salilla sekä sunnuntaina että maanantaina. Ainoa miinus, että molemmilla kerroilla siellä oli ihan älyttömästi sakkia. Onneksi huomenna on vuorossa jälleen tuttu aamusali.
Tänään kävin kehonkoostumusmittauksessa ilostuttamassa itseäni, ja vietävä voi kivat luvut motivoida. Torstaina olisi vuorossa sitten kampaaja, aika kyniä tätä lettiä jälleen. Muuten tällä viikolla on ohjelmassa lähinnä makuuhuonetta, pääsiäisenä sain peräti 1 seinän loppuun, mutta 2 tapetillista olisi vielä jäljellä. Saatiin kuitenkin kuskattua viimein tavaraa varastoon tuosta eteisestä ja purettua läjä laatikoita paikoilleen. Pikkuhiljaa se tästä! Ok, tarvitaan loppuja tavaroita varten vielä pari huonekalua. Jokin lipasto eteiseen, mihin sulloa kaikki hyötysälä kuten kenkälusikat, patterit, sulakkeet yms. Laatikosto minulle, minne saan noita tärkeitä papereitani. Mutta mennään nyt näilläkin ensin.
Loppuviikkoni näyttää tavalliselta arjelta, eikä viikonlopuksikaan ole mitään ihmeellistä tiedossa, mutta sehän kelpaa, sillä ensiviikolla häivyn Tallinnaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)