Ok. Saako itkeä?
Olen aina tykännyt eniten kaikista mahdollisista hiusväreistäni tästä vaaleasta. Nimenomaan tästä hopeablondista. Guess what? Olen allerginen sille vaalennusaineelle. Yay. Päänahka täynä nokkosrokkoa. Juu, olen kampaaja, mutta töissähän en moista huomaa, sillä käytän aina hanskoja. Aiemmin on hieman kutittanut, ja ounastelin tätä hetkeä. Tiesin, että herkistynyt olen, mutta toivoin voivani olla blondi vielä jonkin aikaa. Hanskat voivat pelastaa ammattini, ainakin toistaiseksi. Töissä en mitään allergioita ole huomannut. Onneksi, sillä rakastan työtäni. Tästä ihanasta blondistani joudun kai luopumaan.
Vituttaa niin maan sanoinkuvaamattoman paljon just nyt. Otin allergialääkkeen, mutta tunnen paineen silmäluomissani, katotaan miten käy, kuinka turvonnut olen kohta. En halua värjätä muun väriseksi! En halua olla ruskea, punainen tai musta. Reipas kuukausi armonaikaa ennen kuin on keksittävä jotain muuta. Tämä oli pahin reaktio koskaan, aiemmin on tosiaan vain vähän syyhyttänyt. En tiedä uskallanko enää kokeilla. Ja kyllä, olen vaihtanut välistä aineita. Tämä nykyinen on se markkinoiden hellävaraisin vaalennusaine.
Ruskea olisi turvallisin, mutta tylsin. Musta on cool, mutta kyllästyn siihen kuitenkin, enkä voi tehdä sitä perkeleen värinpoistoa. Punainen oli tovi sitten ja pidin siitä kyllä. Mutta niin kirkas punainen mitä minä haluan saattaa niinikään vaatia aika ajoin vaalennusta. Ehkä joku hiekka onnistuisi. Lämpimät sävyt ovat out ihan auttamatta, sillä eivät sovi tähän ihoon. Hittovie, haluan olla vaalea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti