keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Victims, aren't we all

Neiti bloggari työympäristössä.
Nukuin sitten 10 h.. Piti aamusta mennä salille, mutta eipä siitä mitään tullut. Taisi väsyttää enemmän mitä luulinkaan. Nyt on vaan kovin pää pyörällä, aivan kun olisi päihteiden vaikutuksen alaisena tai kuumeessa. Great. No, työpäivään ei vaikuta onneksi.

Saatiin peräti eilen info, että tänään on töissä lämmönjakelu poikki. Tarkoittaen, että kampaamoni ei saa lämmintä vettä, tai lämpöä yleensäkään. Ei huvita pestä kylmällä vedellä, joten teen vain leikkauksia, jos asiakas ei halua pesua. Toistaiseksi päivä näyttää tyhjältä. Hyvä niin, sillä huomenna on sitten 10-18 täysi päivä. Olisivat vain voineet tuon vesi-infonkin kertoa vähän aikaisemmin! Huoltomies-Puoliso totesi lyhyestä infosta: "Jaa, noi tollaset laput jää aina toimistolle pyörimään pitkäksi aikaa ja jaetaan eteenpäin viimetipassa". Ilmeisesti pätee muihinkin huoltoyhtiöihin. Noh, ainakin kotona on lämmin vesi ja lämpö, erään työkaverin asuntokin on vedetön ja lämmötön.

Ainoa mikä pitkissä yöunissa kismittää, on tuo aamuisen salireissun väliinjäänti :( Reissun takia salikäynnit jäävät muutenkin vain kolmeen ja huomenna on kiire päivä, joten olisi ollut hyväksi käydä hoitamassa salireissu nro 3 alta pois tänään. Mutta ehkä saan huomenna sitten paremman fiiliksen kun on tällainen lepopäivä.

Tänään olisi siis vapaapäivä. Piipahdan jossain välissä töissä vähän siivoilemassa, alkaa paikka räjähtämään käsiin. Muutoin kaavailin hyökkääväni makkarin tapettien kimppuun, ehkä aloittavani jo pakkaamista, sillä huomenna on aika kiirus päivä. Aamusta salille, täysi työpäivä ja jos ehdin, niin illasta olisi yksi värikoulutuskin. Perjantaina olisi n. 12.30 lähtö, mutta aamusta olisi niinikään asiakkaita, joten pakattava on ajoissa jos mielin risteilylle jotain mukaan ottavani.

Mieli olisi jo risteilemässä. Odotan reissua enemmän mitä arvasinkaan. Pienellä budjetilla mennään, mutta aion pitää hauskaa senkin edestä. En sitäpaitsi muutenkaan meinannut mässätä tai turruttaa aivojani alkoholilla. Porukassa on kasa itselle tuntemattomia tyyppejä, enkä koe olevani huppelissa kovinkaan edustava tai fiksu, joten selvinpäin saatan antaa itsestäni vähän paremman kuvan. Saatika jos yhtään torstai väsyttää, niin olen yksi pieni perkele jos saan siihen vielä viinaa. Parempi vähä-alkoholisesti niin en ole niin idiootti.

Onneksi Puoliso on matkassa. Puolison läsnäolo vaikuttaa aina vähän rauhoittavasti, ja en ole ihan niin suuri kääliö hänen kanssaan. Olen kuitenkin siitä outo tapaus, että vaikka puhun paljon, hölötän vain tutussa seurassa. Uusien kanssa olen oikeasti ujo! Kukaan joka tuntee minut ei koskaan usko, että minäkö ujo! No kyllä vain. Uusien tyyppien kanssa olen aika hiljainen, vetäydyn helposti seinäruusuksi ja inhoan, jos minusta tehdään minkäänlaista haloota. Enhän ole koskaan laulanut karaokeakaan yksin! Puolison paikallaolo on siitä hyvä, että en jää ihan yksin oikein missään välissä. Muutoin saattaisin löytää itseni hotellilta lukemasta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti