Alkaa tämä sairastaminen tympiä ihan toden teolla. Pää täynä räkää, jatkuvaa pientä kuumeilua, ääntä ei lähde ja kurkku on kipeenä. Yrittäjä kun olen, pakko mennä töihin aina kun asiakkaita on. Päivystämään en kykene, ja keljuttaa ajatella mitä ne mahdolliset ovelta kyselijät ajattelee. Eivät ainakaan tule uudestaan, kun kampaajaa näy kunnolla koko viikkoon. Tiedossa ei ole edes viikonloppuvapaata, vaan töihin mennään. Vaikka sitten särkylääkkeen voimalla. Noh, kosmetologikollega on toista päivää vatsataudissa. Onneksi minulla on "vain" flunssa.
Se vaan, että minulla on herkästi tulehtuvat poskiontelot, joten koska en pysty sairastamaan kunnolla, saan ihan taatusti poskiontelontulehduksen jälkitautina. Ja se kun kerran tulee, punkteerattava on. Mikään antibiootti ei siihen auta minun tapauksessani. Haluaisin jo kovin liikkumaan, salikäynnistä on viikko. Suorastaan näen kauniiden lihasteni surkastumisen ja vatsani läskistymisen, kun en jaksa edes kaloria vahtia. Sali olisi rakkautta, mutta toisaalta jo ajatus kuntopyörästä puistattaa. Enhän jaksa edes kirjaa lukea! Mieheni hoitelee kotihommia, vie roskat, siivoaa keittiötä yms, sillä hyvä että jaksan kokata. Ja kun jaksan, väliä siitä mikä olisi terveellistä tai taloudellista, teen mitä mieli tekee.
Siltikin, viime viikonlopun partyt olivat yhdet parhaista, ja vaikka se kannellapomppiminen herraseurassa toi flunssan, en kadu, vaan menisin pomppimaan sinne uudestaankin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti