Treeniblogini puolella tästä puhuinkin jo, mutta eilenhän tosiaan oli se fyssari. Ja tuloksena, että lantioni on kiero kun korkkiruuvi. Lantioni oikea puoli oli kääntynyt taakse, joka aiheutti jalkaan komean virheasennon. Virheasento taas rasitti niveliä ja ilmeisesti aiheutti myös alaselkääni toisinaan vaivanneet kivut. Fyssari mobilisoi lantion kohdalleen ja antoi minulle päivittäisiä treeniohjeita sekä kontrollikäynnin ensiviikolle. Lisäksi minulta kiellettiin yksi lempivienytyksistäni, sillä kyseinen venyttelymuoto nivusille saattaa aiheuttaa lantion virheasennon uusiutumisen. Olin myös röntgenissä eilen, pitänee ensiviikolla soitella tuloksia, vaikka fyssari epäili ettei sieltä mitään löydy. Fiilis on ihan älytön, melkeen 10 vuotta vaivanneet kivut selittyvät viimein jollain! Ja leikkauspelkoakaan ei enää ole. Pahinta olisi joutua johonkin hiton polvileikkaukseen, olenhan kampaaja! En voi tehdä työtäni keppien kanssa.
Lisäbonuksena fyssari sanoi, että sääriongelmani saattaa johtua niinikään tuosta virheasennosta. Polvi ja säärikipu kun tulivat about samaan aikaan aikanaan. Penikkaa se ei ole, sillä penikkatautia ei kiinnosta että käytänkö korkkareita vai en, ja tähän asti ainoa kivuton kenkämuoto pidemmillä lenkeillä on korkkarit. Toivossa on hyvä elää että pääsisin jälleen rakastamilleni pitkille lenkeille. Tai kokeilemaan sitä hölkkää! Toistaiseksi on kuitenkin kiellettyä rasittaa polvea. Pitää tehdä niitä mobilisointitreenejä ensin ahkerasti. Mutta ainakin sain kehuja reisilihaksistostani sekä syvistä vatsalihaksistani! Kuulemma näkee että treenaan. Yay!
Tällä viikolla töitä on ollut aika iltapainotteisesti. Tiistaina olin koululla, ja eilinen lääkärijuoksu aiheutti asiakkaiden siirron illemmalle. Niinikään tänään nakotan permanenttaamassa ainakin kuuteen. Huomenna taitaa olla se viikon ainoa normaali päivä. Puoliso päivystää viikonlopun, joten kaavailin lauantain töiden lisäksi käyväni kunnon kävelyllä tai vaihtoehtoisesti salilla.
Ensiviikolla pidän perjantain eräänlaisena lomapäivänä ja suuntaan nenuni Turkuun. Aion bunkata to-pe yön veljelläni, ja fiilistellä kesäistä Turkua ostosten muodossa, jokirannassa istuskelulla ja sushilla. Pe iltapäivästä/illasta pitäisi sitten treffata hieman ystäviä. Perjantaina siirrän sitten olemukseni Raisioon vanhemmilleni myös, mutta on kiva päästä hengailemaan veljenkin seurassa ja näkemään hieman ystäviä. Onneksi äiti itse laihduttaa tätänykyä, niin terveellistä ruokavaliotani tuetaan sielläkin. Vaikka työstäni pidänkin niin jatkuvat pitkät viikot vievät veronsa, ja lepoa kaipaisi. En voi kummoista lomaa pitää, mutta satunnaiset pidemmät viikonloputkin tekevät taatusti hyvää.
torstai 30. toukokuuta 2013
perjantai 24. toukokuuta 2013
I love the darkness in you
Kävin tosiaan torstaina lääkärillä kremmpailevan polveni takia. Lääkäri totesi jotain outoa siinä olevan, ja sain sitten lähetteen fysioterapeutille ja kuvauksiin. Ensi keskiviikkona sitten ensin fyssari ja iltapäivästä kuvaukset. Katsotaan mitä tapahtuu, vai tapahtuuko mitään. Kiva olisi ainakin jotain selvyyttä saada että mikä vialla. Polvi on vittumainen ihan muun elämänkin kannalta, ei vain salillakäynnin. Laivalla vihasin portaita, polvi oli pari päivää sen jälkeen kipeä kun niitä rappuja aikansa juoksi. En kaupassa mielelläni ota mitään alahyllyltä, en nostele kamoja tai muutenkaan tee mitään missä pitäisi kauheasti kyykkäillä. Pelkkä pidemmänaikainen perseelläänistuminenkin on vittumaista. Pitää saada kinttu suoraksi.
Viikkoni muutoin hujahti töiden parissa ja tulevaa suunnitellessa. Vuokraan tosiaan entiseltä työnantajaltani tilan Sammonkadulta. Olen koulun tiloissa, minulla on siellä 4 päivänä oppilaita n. 4 h. Muut ajat saan tehdä asiakkaita juuri niin paljon kun vain haluan. Vähän on vielä kyseltävää ja järjesteltävää asian tiimoilta, mutta olen innoissani.
Huomenna lauantaina olisi vielä vähän töitä, mutta muutoin säiden salliessa painelen liikkumaan, koitan saada asuntoa siivottua ja nautin olostani! Aiemmin oli jotain puhetta että pitäisi viihteillä, mutta katsotaan nyt. Nukuin about 4 h viimeyönä ja painelin aamulla salille, joten en usko jaksavani vaikka jotain ehdotusta viihteilystä tulisikin.
Viikkoni muutoin hujahti töiden parissa ja tulevaa suunnitellessa. Vuokraan tosiaan entiseltä työnantajaltani tilan Sammonkadulta. Olen koulun tiloissa, minulla on siellä 4 päivänä oppilaita n. 4 h. Muut ajat saan tehdä asiakkaita juuri niin paljon kun vain haluan. Vähän on vielä kyseltävää ja järjesteltävää asian tiimoilta, mutta olen innoissani.
Huomenna lauantaina olisi vielä vähän töitä, mutta muutoin säiden salliessa painelen liikkumaan, koitan saada asuntoa siivottua ja nautin olostani! Aiemmin oli jotain puhetta että pitäisi viihteillä, mutta katsotaan nyt. Nukuin about 4 h viimeyönä ja painelin aamulla salille, joten en usko jaksavani vaikka jotain ehdotusta viihteilystä tulisikin.
keskiviikko 22. toukokuuta 2013
Happy goth day!
It's a goth day today!
 |
| 10 years ago |
 |
| <3 |
 |
| Morticia <3 |
 |
| Favourite band |
 |
| Interior design <3 |
 |
| Favourite author |
maanantai 20. toukokuuta 2013
Medicate me
Takana varsin mukava kesäinen viikonloppu.
Minulla oli lauantaina asiakkaita, joten perjantai meni ihan kotioloissa. Lauantaina saatiin kutsu Euroviisuillanistujaisiin, mutta aikataulu vähän pissi. Annalaan ei lauantaina illasta busseja mennyt, ja kävellessä olisi kestänyt, joten jäätiin sitten kotiin. Euroviisuja kestin katsella tasan Suomen esitykseen asti, sitten tuli poppikiintiö täyteen. Se, ettei Suomi menestynyt sen enempää Euroviisuissa kuin jääkiekossakaan ei kyllä minulle ollut mikään yllätys. Mitenniin olen pessimisti Suomen kisamenestyksessä? :D Euroviisujen sijaan pidettiin Puolison kanssa sitten Game of Thrones -maraton.
Sunnuntaina sitten mentiin Annalaan ystävien luo pannukakkuilemaan. Ilmakin oli mitä mainioin kunnon kävelylenkkiin, kävelyä tuli n. 1.5 h kun käveli sinne ja takaisin. Bongasin sitten metsätieltä kesän ensimmäisen kyynkin, hyvä etten päälle astunut kun oli niin pieni. Muu sunnuntai sujui mukavan rauhallisesti, sai vaan olla rauhassa kotosalla.
Tänään aloitin aamuni perinteisesti salireissulla, ja vietävä miten hyvän treenin sain tehtyä. Samalla intensiteetillä kun saisi vedettyä viikon muutkin treenit! Hiki virtasi ihan kunnolla. Tästä päivästä mallia muihinkin treeneihin niin eiköhän tulostakin näy!
Huomenna menen neuvottelemaan työkuvioista, ja luultavasti tulen tarjouksen hyväksymään. Se tietäisi että nuukailla pitää kesä, mutta syyskuussa pitäisi sitten olla varaa jo vähän muuhunkin kuin nipinapin kuluihin. Parasta, että sijainti on hieman parempi tuohon hylkäämääni vaihtoehtoon nähden, bussi + pienenpieni kävely vain, matkaan menee n. 20 min. Minun ei tarvitse myöskään jättää aamusalejani, vaan ehdin mainiosti vaikka ysiin töihin vaikka salilla kävisinkin. Rakastan treenaamista, joten ennemmin vaihtuu työ kuin salikäynnit.
Loppuviikosta pitäisi itkeä tuosta kremppaavasta polvestani. Polveni nimittäin on jo piiiitkään kipeytynyt kyykätessä. Huomasin vaivan n. 10 v sitten kun koitin aloittaa juoksemista. Polvea särki niin saakelisti useamman päivän. Nyt salikäynneissä vaiva on ilmaantunut jälleen. Jos menen kyykkyyn, polveen sattuu. Jalkaohjelmaani kuuluukin siis todella vähän mitään kyykkyjä tai polvistumista vaativia juttuja. En myöskään käy bodypumpeissa tms. jutuissa jossa on sitten vain noloa seistä. kun muut kyykkää. Annalan ystävälläni on hyvin samankaltaista vaivaa, ja hänellä on vaivan syynä yliojentuva polvi joka aiheuttaa ongelmia. Paljon mahdollista että minulla on sama. Ideana nyt lääkärillä olisikin vaatia lähetettä ortopedille. Eihän ne kunnallisella suosiolla mitään tee. Jos saisi vähän selkeyttä tähän kipuiluun.
Minulla oli lauantaina asiakkaita, joten perjantai meni ihan kotioloissa. Lauantaina saatiin kutsu Euroviisuillanistujaisiin, mutta aikataulu vähän pissi. Annalaan ei lauantaina illasta busseja mennyt, ja kävellessä olisi kestänyt, joten jäätiin sitten kotiin. Euroviisuja kestin katsella tasan Suomen esitykseen asti, sitten tuli poppikiintiö täyteen. Se, ettei Suomi menestynyt sen enempää Euroviisuissa kuin jääkiekossakaan ei kyllä minulle ollut mikään yllätys. Mitenniin olen pessimisti Suomen kisamenestyksessä? :D Euroviisujen sijaan pidettiin Puolison kanssa sitten Game of Thrones -maraton.
Sunnuntaina sitten mentiin Annalaan ystävien luo pannukakkuilemaan. Ilmakin oli mitä mainioin kunnon kävelylenkkiin, kävelyä tuli n. 1.5 h kun käveli sinne ja takaisin. Bongasin sitten metsätieltä kesän ensimmäisen kyynkin, hyvä etten päälle astunut kun oli niin pieni. Muu sunnuntai sujui mukavan rauhallisesti, sai vaan olla rauhassa kotosalla.
Tänään aloitin aamuni perinteisesti salireissulla, ja vietävä miten hyvän treenin sain tehtyä. Samalla intensiteetillä kun saisi vedettyä viikon muutkin treenit! Hiki virtasi ihan kunnolla. Tästä päivästä mallia muihinkin treeneihin niin eiköhän tulostakin näy!
Huomenna menen neuvottelemaan työkuvioista, ja luultavasti tulen tarjouksen hyväksymään. Se tietäisi että nuukailla pitää kesä, mutta syyskuussa pitäisi sitten olla varaa jo vähän muuhunkin kuin nipinapin kuluihin. Parasta, että sijainti on hieman parempi tuohon hylkäämääni vaihtoehtoon nähden, bussi + pienenpieni kävely vain, matkaan menee n. 20 min. Minun ei tarvitse myöskään jättää aamusalejani, vaan ehdin mainiosti vaikka ysiin töihin vaikka salilla kävisinkin. Rakastan treenaamista, joten ennemmin vaihtuu työ kuin salikäynnit.
Loppuviikosta pitäisi itkeä tuosta kremppaavasta polvestani. Polveni nimittäin on jo piiiitkään kipeytynyt kyykätessä. Huomasin vaivan n. 10 v sitten kun koitin aloittaa juoksemista. Polvea särki niin saakelisti useamman päivän. Nyt salikäynneissä vaiva on ilmaantunut jälleen. Jos menen kyykkyyn, polveen sattuu. Jalkaohjelmaani kuuluukin siis todella vähän mitään kyykkyjä tai polvistumista vaativia juttuja. En myöskään käy bodypumpeissa tms. jutuissa jossa on sitten vain noloa seistä. kun muut kyykkää. Annalan ystävälläni on hyvin samankaltaista vaivaa, ja hänellä on vaivan syynä yliojentuva polvi joka aiheuttaa ongelmia. Paljon mahdollista että minulla on sama. Ideana nyt lääkärillä olisikin vaatia lähetettä ortopedille. Eihän ne kunnallisella suosiolla mitään tee. Jos saisi vähän selkeyttä tähän kipuiluun.
perjantai 17. toukokuuta 2013
The Lie eternal
No nyt voin puhua tuosta mystisestä vaihtoehto A:sta. Joka siis ei nyt sitten toteudu, ja hyvä niin. Kyseessä oli myynnissä oleva parturi-kampaamo Kalevassa, joka oli/on myynnissä suhteellisen edullisesti. Olin paikasta tosi kiinnostunut, hinta oli ok ja ensitapaamisella myyjäkin tosi mukava. Rahoituskin tuntui järjestyvän. Käytiin tosiaan Puolison kanssa eilen sitten tapaamassa Myyjää, ja fiilis oli aivan eri!
Ensinnäkin, hinta tuntui pompsahtavan ylöspäin siitä, mistä aiemmin oli puhe. Toiseksi, sain myyjästä sen käsityksen, että ei ollutkaan enää ollenkaan niin innokas ottamaan minua sinne. Mitään ei suoraan sanonut (vaikka mainosti itseään suoran puheen ihmisenä), mutta sellai "fibat" siitä tuli. Saatiin se kuva, että oli luultavasti saanut paremman tarjouksen. Kolmanneksi, myyjä väitti pokerina, että kauppahintaan tulee Alv. Puoliso vähän ihmetteli asiaa, ja selvitin verottajalta miten juttu menee. Kuten arveltiin, ei siihen kuulu alvia. Myyjälle vaan olisi taloudellisesti parempi, jos olisi. Äitini (niinikään yrittäjä) ihmetteli, että miten joku, joka on itse ostanut yrityksensä ei moista tiedä. Muutenkin, mystisesti joissain asioissa ääni kellossa vaihtui viikontakaisesta täysin. Myyjä ei millään tahtonut pysyä asiassa, ja kaikenkaikkiaan kauppa oli tosi huonosti järkätty myyjän kannalta. Itselle tuli se olo, että luultavasti paikan asiakasmäärää ja tulojakin oli vähän kaunisteltu. Tänään sitten ilmoitin, että kauppoja ei synny. En uskalla riskiä ottaa, kun itselle jäi toisesta käynnistä negatiivinen fiilis. Pidin paikasta, ja kampaamo olisi ollut ihana, mutta myyjä oli sen oloinen että riskillä oltaisi menty, tuli sellainen olo että minua koitetaan just kusettaa.
En ole surullinen, sillä vaihtoehto B on ilmestynyt kuvioihin. Tälläkertaa vuokrahommia, ei ostohommia, mutta eiköhän se tässä viikon sisällä selviä, että miten käy. Vähän pitää neuvotella ja keskustella. Joka tapauksessa olen nykyisen paikkani jättämässä, mutta kiire katosi. Ei ole paineita kerätä rahaa epätoivossa kasaan. On aika helpottunut olo, kun viimepäivinä vallinnut myllerrys taukoaa.
Huomenna olisi töitä, mutta muutoin varmaan fiilistelen lauantaita kotona. Säntään lenkille mikäli kelit sallii. Kaupungillakin pitäisi pyörähtää asioilla, mutta mitään bilejuttuja ei ole suunnitteilla. Ensiviikolla töitä ja toivottavasti vähän neuvotteluja.
Ensinnäkin, hinta tuntui pompsahtavan ylöspäin siitä, mistä aiemmin oli puhe. Toiseksi, sain myyjästä sen käsityksen, että ei ollutkaan enää ollenkaan niin innokas ottamaan minua sinne. Mitään ei suoraan sanonut (vaikka mainosti itseään suoran puheen ihmisenä), mutta sellai "fibat" siitä tuli. Saatiin se kuva, että oli luultavasti saanut paremman tarjouksen. Kolmanneksi, myyjä väitti pokerina, että kauppahintaan tulee Alv. Puoliso vähän ihmetteli asiaa, ja selvitin verottajalta miten juttu menee. Kuten arveltiin, ei siihen kuulu alvia. Myyjälle vaan olisi taloudellisesti parempi, jos olisi. Äitini (niinikään yrittäjä) ihmetteli, että miten joku, joka on itse ostanut yrityksensä ei moista tiedä. Muutenkin, mystisesti joissain asioissa ääni kellossa vaihtui viikontakaisesta täysin. Myyjä ei millään tahtonut pysyä asiassa, ja kaikenkaikkiaan kauppa oli tosi huonosti järkätty myyjän kannalta. Itselle tuli se olo, että luultavasti paikan asiakasmäärää ja tulojakin oli vähän kaunisteltu. Tänään sitten ilmoitin, että kauppoja ei synny. En uskalla riskiä ottaa, kun itselle jäi toisesta käynnistä negatiivinen fiilis. Pidin paikasta, ja kampaamo olisi ollut ihana, mutta myyjä oli sen oloinen että riskillä oltaisi menty, tuli sellainen olo että minua koitetaan just kusettaa.
En ole surullinen, sillä vaihtoehto B on ilmestynyt kuvioihin. Tälläkertaa vuokrahommia, ei ostohommia, mutta eiköhän se tässä viikon sisällä selviä, että miten käy. Vähän pitää neuvotella ja keskustella. Joka tapauksessa olen nykyisen paikkani jättämässä, mutta kiire katosi. Ei ole paineita kerätä rahaa epätoivossa kasaan. On aika helpottunut olo, kun viimepäivinä vallinnut myllerrys taukoaa.
Huomenna olisi töitä, mutta muutoin varmaan fiilistelen lauantaita kotona. Säntään lenkille mikäli kelit sallii. Kaupungillakin pitäisi pyörähtää asioilla, mutta mitään bilejuttuja ei ole suunnitteilla. Ensiviikolla töitä ja toivottavasti vähän neuvotteluja.
tiistai 14. toukokuuta 2013
Wrap your troubles in dreams
Viikonloppuni meni juuri niin rauhallisissa merkeissä kuin arvelinkin, kotosalla oltiin. Lauantaina ostin kesän ensimmäiset mansikat. Lidlistä espanjalaisia, mutta mansikoita silti. Viikonloppu meni rennoissa merkeissä enkä tehnyt mitään ihmeellistä.
Tällä viikolla on ihan mukavasti töitä, keskiviikko on ainoa vähän hiljaisempi päivä. Tänään oli luennot aamusta ja iltapäivästä asiakas. Huomenna jätän sitten tuolivuokrasopimukseni irtisanomislapun vuokranantajalle. Hän tietää asiasta jo, ja otti lähtöni aika ok. Mitä nyt on ihan tajuttoman utelias, ja selkeästi päivittelee päätöstäni vähän sen oloisesti että en ymmärrä mitä menetän. Ottakoot joku toinen paikkani tuolla, 2. kerroksen yli-hiljaisessa tilassa superkorkealla vuokralla, jossa mikään ei kuulu vuokraan. Rakentakoot joku muu vuokranantajalleni firmaa. Torstaina selviää vähän paremmin suunnittelemistani kuvioista, että miten toteutuu. Jos vaihtoehto A ei toteudu, niin katselen kesästä sitten vaihtoehto B:tä. En pidä vaihtoehto B:n kanssa kiirettä, sillä irtisanomisaika on 3 kk, joten uuden paikan haulla ei ole kiire mikäli tämä alkuperäinen A ei tärppää.
Loppuviikkoni kuluu kiireisesti, koitan keretä/jaksaa mennä aamusta salille pitkistä päivistä huolimatta. Perjantaina pitäisi ilmoittaa koululle, että en ole syksyllä käytettävissä. Sillä aion saada paikan jossa on töitä, ei minulla tule olemaan aikaa juosta luennoimassa. Tuleva viikonloppu menee samoissa merkeissä mitä aiempikin, eli en aio tehdä töiden lisäksi juuri mitään.
Mielenkiintoisia päivityksiä minulla eikö? "En ole tehnyt, enkä aikokaan tehdä mitään"
Tällä viikolla on ihan mukavasti töitä, keskiviikko on ainoa vähän hiljaisempi päivä. Tänään oli luennot aamusta ja iltapäivästä asiakas. Huomenna jätän sitten tuolivuokrasopimukseni irtisanomislapun vuokranantajalle. Hän tietää asiasta jo, ja otti lähtöni aika ok. Mitä nyt on ihan tajuttoman utelias, ja selkeästi päivittelee päätöstäni vähän sen oloisesti että en ymmärrä mitä menetän. Ottakoot joku toinen paikkani tuolla, 2. kerroksen yli-hiljaisessa tilassa superkorkealla vuokralla, jossa mikään ei kuulu vuokraan. Rakentakoot joku muu vuokranantajalleni firmaa. Torstaina selviää vähän paremmin suunnittelemistani kuvioista, että miten toteutuu. Jos vaihtoehto A ei toteudu, niin katselen kesästä sitten vaihtoehto B:tä. En pidä vaihtoehto B:n kanssa kiirettä, sillä irtisanomisaika on 3 kk, joten uuden paikan haulla ei ole kiire mikäli tämä alkuperäinen A ei tärppää.
Loppuviikkoni kuluu kiireisesti, koitan keretä/jaksaa mennä aamusta salille pitkistä päivistä huolimatta. Perjantaina pitäisi ilmoittaa koululle, että en ole syksyllä käytettävissä. Sillä aion saada paikan jossa on töitä, ei minulla tule olemaan aikaa juosta luennoimassa. Tuleva viikonloppu menee samoissa merkeissä mitä aiempikin, eli en aio tehdä töiden lisäksi juuri mitään.
Mielenkiintoisia päivityksiä minulla eikö? "En ole tehnyt, enkä aikokaan tehdä mitään"
perjantai 10. toukokuuta 2013
Beneath the blue
Hieno, hieno viikko. Tässä viikossa kun tuntuu olevan 2 perjantaita. Alkuviikko meni perinteiseen malliin, mutta pääsin sinne salille! Hieman yhä yskin, mutta sen verran vähän että olen innolla salilla jälleen. Liikunta antaa mukavasti motivaatiota syömisten tarkkailuun.
Niin, kalkuloin yhä kaloria. Tulen luultavasti vähän aina kalkuloimaan. Laihat tyypit, tai ihmiset jotka eivät ole ikinä laihduttaneet ei sitä tiedä, että pelkkä laihdutus riitä. Pahin on se painon pito. Jos en tarkkaile syömisiäni yhä, lihon taatusti takaisin. Vie vuosia saada keho tottumaan tiettyyn painoon, joten jos en laske kaloria niin taatusti mätän napaani enemmän ruokaa mitä pitäisi. Ainoa tapa minulle pitää homma hallussa on liikkua paljon, syödä terveellisesti ja laskea mitä syön!
Työelämässäni tapahtuu jännittäviä asioita. Sain hyvän mahdollisuuden, ja nyt katsotaan että saadaanko raha-asiat järjestymään niin, että voisin mahdollisuuden napata. Nykytilanteeni kun on vähän kaksijakoinen. Toisaalta yritys on minun, ja rakastan työtäni. Asiakaspiiri karttuu hitaatsti, mutta karttuu kuitenkin. Toisaalta olen vuokratuolisopimuksella, joten teen aika paljon hommia jonkun toisen liikkeen eteen! Jos siirryn tuolta, niin suurin osa asiakkaista jää tuonne. Mitä ikinä tilalle tekisin, se hyödyttää vain vuokranantajaani. Tila on toisessa kerroksessa, mikä hankaloittaa walk in -asiakkaiden löytämistä perille. Lisäksi, sopimukseni on suolaisen kallis! Minulle lupailtiin enemmän, mitä on tosiasiassa toteutunut. Asiakaspiiri piti olla olemassa, mutta itse olen joutunut joka asiakkaani hommaamaan. Piti olla tuotteet valmiina, mutta silti jouduin aluksi niitä ostamaan, koska työntekijää ei uskallettu potkaista pellolle ajoissa. Vuokraan piti kuulua jos jotakin, mutta olen about ainoa vuokratuolilainen joka mainostaa itse. Normina sen hoitaa kampaamon omistaja, eli vuokranantaja.
Aiemmin näin hyvänä asiana sen, että luon omaa kampaamoani mutta vuokratuolidiilillä. Nyt olen havahtunut että hommahan on kaikkea muuta kuin hyvä. En luo omaa kampaamoani, vaan luon sitä vuokranantajalleni. Jokin muutos on tultava, ja nyt selvitellään että jos sen mahdollisuuden saisi itselleen napattua. En kuitenkaan puhu siitä sen enempää vielä, etten manaa mahdollisuutta karkuun hihkumalla asiasta ennen aikojaan. Enköhän alkuviikosta pääse puhumaan asiasta sitten lisää. Sen luokan juttu kuitenkin kyseessä, että pitänee pistää taas opiskellen ja kertaillen tiettyjä juttuja, jotta en ole ihan toistaitoinen mikäli homma järjestyy.
Eilen kävin selvittelemässä mahdollisia työkuvioita ja moikkasin samalla Caratraa ja Namochania uudessa kodissaan. Oli ihan mukava pistää nenänsä ulos ja nähdä ystäviä. Puoliso on kipeänä, joten sain liikuskella yksin. Sillä on tänään lääkäri, ja katsotaan sitten että tuleeko kumppanille sairaslomaa vai miten on. Johan sekin on sairastellut hyvän tovin.
Viikonloppu ollaan kotosalla. Tiedossa on lähinnä siivoilua ja rauhallista oleilua, ja hyvä niin. Säästyy eurot ja Puolison terveys. Aikomukseni on järkätä kotia, käydä liikkumassa ulkosalla ja jatkaa makkaria. Pitäisi myös vähän koululle luentojuttuja hoitaa pois rästistä.
Niin, kalkuloin yhä kaloria. Tulen luultavasti vähän aina kalkuloimaan. Laihat tyypit, tai ihmiset jotka eivät ole ikinä laihduttaneet ei sitä tiedä, että pelkkä laihdutus riitä. Pahin on se painon pito. Jos en tarkkaile syömisiäni yhä, lihon taatusti takaisin. Vie vuosia saada keho tottumaan tiettyyn painoon, joten jos en laske kaloria niin taatusti mätän napaani enemmän ruokaa mitä pitäisi. Ainoa tapa minulle pitää homma hallussa on liikkua paljon, syödä terveellisesti ja laskea mitä syön!
Työelämässäni tapahtuu jännittäviä asioita. Sain hyvän mahdollisuuden, ja nyt katsotaan että saadaanko raha-asiat järjestymään niin, että voisin mahdollisuuden napata. Nykytilanteeni kun on vähän kaksijakoinen. Toisaalta yritys on minun, ja rakastan työtäni. Asiakaspiiri karttuu hitaatsti, mutta karttuu kuitenkin. Toisaalta olen vuokratuolisopimuksella, joten teen aika paljon hommia jonkun toisen liikkeen eteen! Jos siirryn tuolta, niin suurin osa asiakkaista jää tuonne. Mitä ikinä tilalle tekisin, se hyödyttää vain vuokranantajaani. Tila on toisessa kerroksessa, mikä hankaloittaa walk in -asiakkaiden löytämistä perille. Lisäksi, sopimukseni on suolaisen kallis! Minulle lupailtiin enemmän, mitä on tosiasiassa toteutunut. Asiakaspiiri piti olla olemassa, mutta itse olen joutunut joka asiakkaani hommaamaan. Piti olla tuotteet valmiina, mutta silti jouduin aluksi niitä ostamaan, koska työntekijää ei uskallettu potkaista pellolle ajoissa. Vuokraan piti kuulua jos jotakin, mutta olen about ainoa vuokratuolilainen joka mainostaa itse. Normina sen hoitaa kampaamon omistaja, eli vuokranantaja.
Aiemmin näin hyvänä asiana sen, että luon omaa kampaamoani mutta vuokratuolidiilillä. Nyt olen havahtunut että hommahan on kaikkea muuta kuin hyvä. En luo omaa kampaamoani, vaan luon sitä vuokranantajalleni. Jokin muutos on tultava, ja nyt selvitellään että jos sen mahdollisuuden saisi itselleen napattua. En kuitenkaan puhu siitä sen enempää vielä, etten manaa mahdollisuutta karkuun hihkumalla asiasta ennen aikojaan. Enköhän alkuviikosta pääse puhumaan asiasta sitten lisää. Sen luokan juttu kuitenkin kyseessä, että pitänee pistää taas opiskellen ja kertaillen tiettyjä juttuja, jotta en ole ihan toistaitoinen mikäli homma järjestyy.
Eilen kävin selvittelemässä mahdollisia työkuvioita ja moikkasin samalla Caratraa ja Namochania uudessa kodissaan. Oli ihan mukava pistää nenänsä ulos ja nähdä ystäviä. Puoliso on kipeänä, joten sain liikuskella yksin. Sillä on tänään lääkäri, ja katsotaan sitten että tuleeko kumppanille sairaslomaa vai miten on. Johan sekin on sairastellut hyvän tovin.
Viikonloppu ollaan kotosalla. Tiedossa on lähinnä siivoilua ja rauhallista oleilua, ja hyvä niin. Säästyy eurot ja Puolison terveys. Aikomukseni on järkätä kotia, käydä liikkumassa ulkosalla ja jatkaa makkaria. Pitäisi myös vähän koululle luentojuttuja hoitaa pois rästistä.
sunnuntai 5. toukokuuta 2013
Call out my name
Mukavastihan se vappu meni. Istuttiin ensin iltaa Puolison työkaverin JJ:n luona, pojat saunoi ja me tytöt höpötettiin mukavia ja kateltiin youtubea tai telkkaria. JJ:n luota Iidesrannasta saatiin päähämme mennä keskustaan baariin. Kaikkialle oli ylläri ylläri kamalat jonot, mutta keskustan herkkukojun kautta annokset matkassa käveltiin sitten Semaforiin, jossa olikin maltillinen jono. Sema oli tuttu itsensä, paljon jengiä ja tällä kertaa kaiken ikäistä, ei ollut ihan niin Puuma-oloa mitä viimereissulla. Taksijono ei ollut maltillinen neljältä yöllä, mutta se eteni mukavan nopeaa ja ei tarvinnut edes odottaa mitenkään kauaa. Myöhäisestä kotiutumisesta johtuen ei sitten kyetty katselemaan Teekkareita tai Vapputoria, mutta eihän se teekkarien uitatus ole katselijalle se suuri jännitysnäytelmä.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)