Mukavastihan se vappu meni. Istuttiin ensin iltaa Puolison työkaverin JJ:n luona, pojat saunoi ja me tytöt höpötettiin mukavia ja kateltiin youtubea tai telkkaria. JJ:n luota Iidesrannasta saatiin päähämme mennä keskustaan baariin. Kaikkialle oli ylläri ylläri kamalat jonot, mutta keskustan herkkukojun kautta annokset matkassa käveltiin sitten Semaforiin, jossa olikin maltillinen jono. Sema oli tuttu itsensä, paljon jengiä ja tällä kertaa kaiken ikäistä, ei ollut ihan niin Puuma-oloa mitä viimereissulla. Taksijono ei ollut maltillinen neljältä yöllä, mutta se eteni mukavan nopeaa ja ei tarvinnut edes odottaa mitenkään kauaa. Myöhäisestä kotiutumisesta johtuen ei sitten kyetty katselemaan Teekkareita tai Vapputoria, mutta eihän se teekkarien uitatus ole katselijalle se suuri jännitysnäytelmä.
Vappu sotki viikonpäivätajuani ihan kohtuullisesti, en ole vieläkään ihan viikoista tai päivistä perillä. Töitäkin on ollut, mutta saisi vaan olla enemmänkin. Raha on asia, josta en halua edes puhua. Mitä sitä puhumaan asiasta, jota ei vain ole?
Perjantaina pääsin viimein salille. Vähän valui nenä siinä treenatessa, mutta ajattelin vedota vaikka kukkiviin koivuihin jos joku olisi jotain russuttanut :D Huomaa, että en ole käynyt aikoihin treenaamassa, sillä tulokset vähän laski viimeisestä ja nyt on sitten kokovartalotreenin jäljiltä lahjakas kokovartalojumi. Noh, maanantaina paluu normaaliin salirytmiin, omaan 3-jakoiseen ohjelmaani ja siihen, että aina vain joku 3 kropan osasta jumii. 1-jakoiset from hell!
Eilen tuli piipahdettua Bub Kultaisessa Apinassa yksillä kavereita moikkaamassa. En ole tyyppiä nähnyt aikoihin, joten myöhäisestä ajankohdasta huolimatta suunnattiin Apinaan. Ei kuitenkaan jatkettu omaa makkaria pidemmälle, ja uni tuli tarpeeseen.
Ensiviikko niinikään aika rauhalliset asiat suunnitteilla. Makkari etenee, sain viimein loputkin tapetinrippeet irti, tai siis ne joihin yletyn. Vielä pitäisi hinkata seiniä, Puolison repiä tapetit katonrjasta ja valmistella se seinä maalaamista varten. Jos vaikka joskus edes tulisi valmista. Koitetaan pitää rauhallista aikaa ihan rahasyistäkin, joka penni tulee tarpeeseen, eikä sitä tarvitse enää käyttää senttiäkään viinaan tai viihteeseen.
Niin ja tukka-asiassa päädyin takaisin punaiseen. Vaalea oli ihana, ja harkitsin sitä vaaleaa hiekansävyä, mutta tunnen itseni ja tiesin, että en minä jaksa niin hailakkaa väriä. En viihdy normaaleissa väreissä, vaan pitää olla jotain "rajua". Aivan platina, hehkuva punainen, täysin lila, sinimusta... Ei mikään luonnollinen, joten vaalea hiekka ei olisi kauaa mieltä lämmittänyt. Tummaksi en voi mennä, sillä en pääse siitä enää sitten eroon. Punaisessa viihdyin parhaiten heti vaalean jälkeen, joten I'm a redhead again.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti