Ensiksi, pahoittelen tätä aika kilpparipainotteisten postausten tulvaa, mutta mun blogi, eikä mun elämässä just muuta tällä hetkellä ole. Terveys on kuitenkin iso osa elämää, ja mä keskityn nyt ihan täysillä vaan tervehtymiseen. Sitäpaitsi, enhän mä mitään ihmeellistä ole tehnytkään, käynyt töissä, viettänyt normaalia kotiviikonloppua... nothing new.
Alan huomaamaan muutoksia mun unirytmissäkin, en ole aamusta ihan niin poikki. En meinaa enää nukahtaa vessanpöntölle tai bussiin. Tuntuu, että unentarve alkaa normalisoitumaan pikkuhiljaa. Edelleen unta on hyvä saada ainakin sen 9 h, mutta olen ainakin virkeä sen jälkeen. Aiemmin edes 12 h unet eivät tahtoneet riittää. On oikeasti aika kivaa että jaksaa taas käydä töissä, eikä laske asiakkaiden määrää "Enää näin monta asiakasta että pääsee pois...".
Hiivatti toi vehnän poisjättäminen on aika haasteellista. Joka helvetin pakkausseloste pitää lukea, koitappa valita jotain einestä syötäväksi, jossa ei ole vehnää? Yllättävästi pieneni valikoima. Ehkä tähän tottuu. Tosin, vatsani on toiminut paaaljon paremmin nyt.
Tavallaan sitä on hurjan iloinen muutoksesta. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, mutta thyroxinin toimiminen viittaa tasan yhteen sairauteen, thyroxin ei auta yhtään mihinkään muuhun kuin kilpparivaivoihin. Toisaalta, kääntöpuolena on hyväksyä että mulla on krooninen sairaus. Vetelen nappeja luultavasti pitkään. Laihduttaminen normaalimittoihin tulee olemaan mulle paljon haastavampaa, ei voi sanoa että "syöt vaan vähemmän mitä kulutat". Ei se mene kilpparin vajaatoimintaisilla noin, sillä aineenvaihdunta on hidastunut. Ei välttämättä edes lääkiktyksen avulla, se on tapauskohtaista. Fitfrarmin dieetit yms potaskoilla voi heittää vesilintua. Lihaskipeytyminen on yksi kilpparin vaiva (jalat on maitohapoilla jo kävelystä...) joten saleiluun on totuteltava uusiksi. Mun ennen niin tuuhea hiuksisto ei välttämättä palaudu entiselleen. Ainakin se vie vuosia.
On oma juttunsa käydä se päänsisäinen hyväksyntä, että mulla on krooninen sairaus, saatan olla lihava hyvin pitkään. Mun on pakko hyväksyä itseni tällaisena. En voi enää haaveilla mistään fitnesskissa -kropasta. En sano etteikö se olisi mahdollista, mutta toistaiseksi on parempi hyväksyä asiat näin miten ne on eikä havitella kuuta taivaalta. Olen lihava, that's it.
Toistaiseksi menen tällä kaavalla. Ruuasta vehnät pois, muutamat lisäravinteet lisäksi, tabletti per aamu, normi syömistä ilman kalorilaskua tai laihdutusyrityksiä. Helmikuun vika ois sitten lekuria ja labroja, sen jälkeen sitten mietitään uusiksi tai jatketaan näin, riippuu ihan tuloksista ja lekurista.
tiistai 27. tammikuuta 2015
lauantai 24. tammikuuta 2015
Beast With Two Backs
Noin viikko lääkitystä takana ja nyt alan oikeasti huomaamaan jotain muutosta. Olo on pirteämpi, vähemmän sumuinen, en nuku ihan niin montaa tuntia, on taas huvittanut tehdä esim. ruokaakin. Olen jaksanut taas tehdä itsellenikin jotain, en enää aina pukeudu verskohin. Olen lämmennytkin hieman. Aiemmin siis sormeni olivat aina ihan hyiset, ja palelin aika herkästi. Nyt en ole ihan niin hyinen.
Ero entiseen on hiuksenhieno, mutta minulle jo merkittävä. Sillä, että tukkaa lähtee yhä ihan sairaasti tai että olen edelleen hiton lihava, ei ole mitään merkitystä. Pääasia että en ole enää niin hurjan väsynyt. Ellen olisi saanut lääkitystä, olisi sairasloma ollut seuraava vaihtoehto. Ajalle x, sillä se väsymys ei nukkumalla lähde.
Sitä oloa on vaikea kuvailla, mikä se "väsymys on". Unimäärästä riippumatta olet aina valmis päiväunille. Olo on sumuinen ja vittuuntunut, ärsyynnyt helposti. Syöt liikaa ja epäterveellistä vähän huomaamattakin, mikään terveellinen ei oikein edes maistu. Ei ole ruokahalua, joten sitä syö mitä sattuu, yleensä jotain korkeaenergistä. Muitakin oireita on, tukka on kuiva ja sitä lähtee ihan tolkuttomasti. Jatkuvasti kylmä ja sormet ja varpaat ovat ihan hyiset. Kuukautisetkin ovat omituiset. joillain jää pois kokonaan, itsellä muuttui malliin "niagaran putous" - hommaa vaipat. Ja niiden aikanahan vasta väsyttääkin! Vatsa toimii miten sattuu, lähinnä ei toimi. Ihosi on erilainen, oma ennen rasvainen sekaihoni oli yht äkkiä kuiva. Et jaksa nähdä ketään, töissä käynti ja arkikin on haaste. Onnittelet itseäsi kun jaksoit pestä pyykkiä. Voisikohan palkita itsensä suklaalla? Neuvottelet puolison kanssa imuroinnista, et millään jaksaisi. Itse hain Puolisolle ennemmin ärrältä sikspäkin kuin että silittäisin oman mekkoni. Huokaiset syvään jos toinen haluaisi lasagnea, tai tehdä itse pitsaa. Ihan liian vaivaloista! Itsehän harkitsin tosissani kertakäyttöastioita. Tiskaaminen nyt vain on niin perkeleen uuvuttavaa. Kuulostaako kivalta? Tai normaalilta? Ei minusta. Welcome to my life.
Karsin ruokavaliosta vehnän veke. Vehnän gluteeni olisi syytä jättää kilpparipotilaana pois. Joissain tapauksissa suositellaan kaikkea gluteenia, mutta ennen kuin selviää tarkemmin, jätän väliin vehnän. Hellou gluteeniton pasta ja leipä. Ette ikinä arvaa, että miten monessa leivässä on oikeasti vehnää. Kauratyynyt, sämpylät, moniviljaleivät, ruisleivät... Voin syödä näemmä sitten gluteenitonta leipää tai jälkiuunia. Toivoa sopii että kilpparivajiksen muoto olisi esim. tulehdus- tai dieettiperäistä eikä autoimmuuni (periytyvä..) sillä jälkimmäisessä olisi tosiaan vältettävä kaikkea gluteenia.
Ero entiseen on hiuksenhieno, mutta minulle jo merkittävä. Sillä, että tukkaa lähtee yhä ihan sairaasti tai että olen edelleen hiton lihava, ei ole mitään merkitystä. Pääasia että en ole enää niin hurjan väsynyt. Ellen olisi saanut lääkitystä, olisi sairasloma ollut seuraava vaihtoehto. Ajalle x, sillä se väsymys ei nukkumalla lähde.
Sitä oloa on vaikea kuvailla, mikä se "väsymys on". Unimäärästä riippumatta olet aina valmis päiväunille. Olo on sumuinen ja vittuuntunut, ärsyynnyt helposti. Syöt liikaa ja epäterveellistä vähän huomaamattakin, mikään terveellinen ei oikein edes maistu. Ei ole ruokahalua, joten sitä syö mitä sattuu, yleensä jotain korkeaenergistä. Muitakin oireita on, tukka on kuiva ja sitä lähtee ihan tolkuttomasti. Jatkuvasti kylmä ja sormet ja varpaat ovat ihan hyiset. Kuukautisetkin ovat omituiset. joillain jää pois kokonaan, itsellä muuttui malliin "niagaran putous" - hommaa vaipat. Ja niiden aikanahan vasta väsyttääkin! Vatsa toimii miten sattuu, lähinnä ei toimi. Ihosi on erilainen, oma ennen rasvainen sekaihoni oli yht äkkiä kuiva. Et jaksa nähdä ketään, töissä käynti ja arkikin on haaste. Onnittelet itseäsi kun jaksoit pestä pyykkiä. Voisikohan palkita itsensä suklaalla? Neuvottelet puolison kanssa imuroinnista, et millään jaksaisi. Itse hain Puolisolle ennemmin ärrältä sikspäkin kuin että silittäisin oman mekkoni. Huokaiset syvään jos toinen haluaisi lasagnea, tai tehdä itse pitsaa. Ihan liian vaivaloista! Itsehän harkitsin tosissani kertakäyttöastioita. Tiskaaminen nyt vain on niin perkeleen uuvuttavaa. Kuulostaako kivalta? Tai normaalilta? Ei minusta. Welcome to my life.
Karsin ruokavaliosta vehnän veke. Vehnän gluteeni olisi syytä jättää kilpparipotilaana pois. Joissain tapauksissa suositellaan kaikkea gluteenia, mutta ennen kuin selviää tarkemmin, jätän väliin vehnän. Hellou gluteeniton pasta ja leipä. Ette ikinä arvaa, että miten monessa leivässä on oikeasti vehnää. Kauratyynyt, sämpylät, moniviljaleivät, ruisleivät... Voin syödä näemmä sitten gluteenitonta leipää tai jälkiuunia. Toivoa sopii että kilpparivajiksen muoto olisi esim. tulehdus- tai dieettiperäistä eikä autoimmuuni (periytyvä..) sillä jälkimmäisessä olisi tosiaan vältettävä kaikkea gluteenia.
sunnuntai 18. tammikuuta 2015
In the Rim
Firman pikkujoulut takana ja sanalla sanoen... mielenkiintoinen ilta. Itse olin selvinpäin, ja se samalla oli hyvä että huono juttu. Hyvä, muistan ihan kaiken ja mulla ei ole nyt kankkusta. Sinänsä ilta oli ihan kiva. Hyvää ruokaa, hyvää juomaa, kollegat on ihan kivaa seuraa ... niin kauan kunnes alkoivat olla änkyräkännissä.
Selvinpäin olo oli huono parista syystä, korvissa soi kun tyypit piti humalassa kovaa meteliä. Otti aivoon paikoitellen pahastikin "Juo nyyyyt!" tai "Etsää minnekkää mee, tuut meidän kans baariin!!!" - vinkumiset. Juhlapaikalta oli hankala päästä pois, sijaitsi sen verran kaukana. Mut houkuteltiin kimppataksiin, etten bussilla menisi, mutta tyypeillä kesti aiottua kauemmin, joten missasin mun aiotun bussin. Yöllä linjat harvenee, joten "jouduin" tappamaan lähes tunnin aikaa kaupungissa ihan persaukisena. Onneksi Puoliso olikin liikenteessä ystävänsä Maken kanssa, joten taksista hyppäsinkin suoraa Amadeukseen. Join about yhden, kunnes etsittiin pitseria käsiimme ja häivyttiin taksilla kotiin.
Nyt kun bileet on ohi, mun on entistä parempi ja tärkeämpi keskittyä terveyteen. Pitänee hommata erinäisiä ravintolisiä: seleeni, sinkki, magnesium, C-vitamiini, D-vitamiini, omega 3 sekä kalsiumia. Ruokavaliota pitänee vähän viilata, enemmän tuoretta ravintoa, pähkinöitä kehiin ja gluteenia sekä sokeria vähäisemmäksi. Enemmän kalaa ja luomua. Ja siis jotain muuta kalaa kuin purkkitonnaria. Liikkua pitäisi (jahka en ole näin räkäinen), nukkua hyvin ja välttää stressiä. Lääkeannostukseni on aika pieni (ikäihmisten ja lasten annostus...), mutta jonkinmoisia vaikutuksia pitäisi olla havaittavissa parin viikon kuluttua.
Liityin facebookissa kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmään, jossa porukka tietää about kaiken sairaudesta, arvoista ja siihen liittyvistä asioista (yli 10 000 jäsentä..). Mun syksyiset veriarvot olivat kyllä viitearvoissa, mutta alarajalla. Yleinen mielipide arvoistani ja vahvoista oireista oli että mulla on ihan selvästi vajaatoimintaa, että tarvitsen tyroksiinilääkityksen. Lääkärithän käyvät asiasta yhden kurssin, ja harva on asiaan perehtynyt sen enempää. Eivätkä välttämättä tiedoista ensinkään uusimpia tutkimuksia tai suosituksia. Verrattaen vaikka afrotukan leikkuu. Tiedän about miten sitä pitäisi leikata ja hoitaa, mutta olen käsitellyt tasan yhden asiakkaan. Tiedänkö afrohiuksista kaiken? No en hemmetissä. Asiakas tietää siinätapauksessa ammattilaista paremmin. Olen onnekas kun sain koelääkityksen vain n. 6 kuukauden tappelun jälkeen, jotkut ovat joutuneet vinkumaan viisikin vuotta.
Toki, en voi vielä "huokaista". Tämä on koelääkitys. Helmikuun lopulla otetaan uudet veriarvot, lääkärillä on kaikki valta ottaa lääkitys multa pois jos niin asian näkee. Joutuisin aloittamaan tappelun uusiksi. Toivoa sopii että veriarvot olisivat otolliset ja lääkäri kuuntelisi enemmän mun tuntemuksia.
Selvinpäin olo oli huono parista syystä, korvissa soi kun tyypit piti humalassa kovaa meteliä. Otti aivoon paikoitellen pahastikin "Juo nyyyyt!" tai "Etsää minnekkää mee, tuut meidän kans baariin!!!" - vinkumiset. Juhlapaikalta oli hankala päästä pois, sijaitsi sen verran kaukana. Mut houkuteltiin kimppataksiin, etten bussilla menisi, mutta tyypeillä kesti aiottua kauemmin, joten missasin mun aiotun bussin. Yöllä linjat harvenee, joten "jouduin" tappamaan lähes tunnin aikaa kaupungissa ihan persaukisena. Onneksi Puoliso olikin liikenteessä ystävänsä Maken kanssa, joten taksista hyppäsinkin suoraa Amadeukseen. Join about yhden, kunnes etsittiin pitseria käsiimme ja häivyttiin taksilla kotiin.
Nyt kun bileet on ohi, mun on entistä parempi ja tärkeämpi keskittyä terveyteen. Pitänee hommata erinäisiä ravintolisiä: seleeni, sinkki, magnesium, C-vitamiini, D-vitamiini, omega 3 sekä kalsiumia. Ruokavaliota pitänee vähän viilata, enemmän tuoretta ravintoa, pähkinöitä kehiin ja gluteenia sekä sokeria vähäisemmäksi. Enemmän kalaa ja luomua. Ja siis jotain muuta kalaa kuin purkkitonnaria. Liikkua pitäisi (jahka en ole näin räkäinen), nukkua hyvin ja välttää stressiä. Lääkeannostukseni on aika pieni (ikäihmisten ja lasten annostus...), mutta jonkinmoisia vaikutuksia pitäisi olla havaittavissa parin viikon kuluttua.
Liityin facebookissa kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmään, jossa porukka tietää about kaiken sairaudesta, arvoista ja siihen liittyvistä asioista (yli 10 000 jäsentä..). Mun syksyiset veriarvot olivat kyllä viitearvoissa, mutta alarajalla. Yleinen mielipide arvoistani ja vahvoista oireista oli että mulla on ihan selvästi vajaatoimintaa, että tarvitsen tyroksiinilääkityksen. Lääkärithän käyvät asiasta yhden kurssin, ja harva on asiaan perehtynyt sen enempää. Eivätkä välttämättä tiedoista ensinkään uusimpia tutkimuksia tai suosituksia. Verrattaen vaikka afrotukan leikkuu. Tiedän about miten sitä pitäisi leikata ja hoitaa, mutta olen käsitellyt tasan yhden asiakkaan. Tiedänkö afrohiuksista kaiken? No en hemmetissä. Asiakas tietää siinätapauksessa ammattilaista paremmin. Olen onnekas kun sain koelääkityksen vain n. 6 kuukauden tappelun jälkeen, jotkut ovat joutuneet vinkumaan viisikin vuotta.
Toki, en voi vielä "huokaista". Tämä on koelääkitys. Helmikuun lopulla otetaan uudet veriarvot, lääkärillä on kaikki valta ottaa lääkitys multa pois jos niin asian näkee. Joutuisin aloittamaan tappelun uusiksi. Toivoa sopii että veriarvot olisivat otolliset ja lääkäri kuuntelisi enemmän mun tuntemuksia.
torstai 15. tammikuuta 2015
Kilpparia.
Tulinpa lääkäristä, apteekin kautta ja tyroksiinit tassussa. Tuli testiin pieni annostus tyroksiinia, ja seurantavaatimus. Helmikuussa labrat ja uusi lekuri. Katsotaan paraneeko olo, ja että mitä labrat sanoo. Että semmosta. Puhuin aiemmin masennuksesta, ja mulle tässä taannoin selvisi, että masennus voi olla yksi kilpirauhasen vajaatoiminnan oire. Toivoa sopii että loppuisi tämä terveyden kanssa venkoilu viimein.
maanantai 12. tammikuuta 2015
Alone Together
Niin, hyvää uuttavuotta!
Uusivuosi vierähti kotikonnuilla, Puolison työkaverin luona. Istuttiin iltaa, käytiin katselemassa raketteja, naposteltiin kaikkea hyvää. Pojat suuntasi saunaan, me naiset nukkumaan. Itse hyödynsin poikien taksia ja sain jopa kyydin, ei tarvinnut kävellä.
Miten vuosi on muutoin alkanut? Noh, sitä tavallista. Töitä ja arkea. Kunnon flunssan sain. Jopa siinä määrin, että perjantaina varasin töistä käsin ajan Hatanpään terveysasemalle ja jäin parin päivän sairaslomalle. Olen yhä hieman räkäinen, mutta en sentään enää saikkea tarvitse.
Ensi viikonloppuna olisi firman pikkujoulut. Jep, tammikuussa. Pomon luona olisi palju, ruokaa ja juomaa. Lupailin mennä, joten kaipa sitä täytyy se lupaus pitää. Ja sehän voi olla ihan hauskaa. Vaikka meininki töissä on ollut taas vähän sellainen että muut supattaa ja vaikenevat kun minä tulen paikalle. Oma asenteeni kun on enemmänkin "who cares", oikein odotan että milloin saan taas sen "nokkava ämmä" -maineen. Mutta todellakin. Ihan sama. Vaihdan alaa kuitenkin heti, kun kuviot selvenee.
Olen niin lopen kyllästynyt hiuksiin ja hiusalaan. Tajusin viimein, että mun tapauksessa ei työvitutus lähde työpaikkaa vaihtamalla. Ja tuolla vielä kun on tuo "jonottamalla hiustenleikkuuseen" -systeemi, niin on se tekemisen paine koko ajan. Jengi tuijottaa mun joka liikettä, mulkoilee pahana jos menen tauolle. En jaksaisi yhtään "No en minä tiedä miten leikataan, sinähän se ammattilainen olet" tai "No leikataan sillai sopivasti" -kommenttia. Mistä minä voin tietää mistä sinä tykkäät? Miten paljon on hemmetti vie sopivasti? Vaikka ihan hyvin tiedän, että sehän se mun homma on, konsultoida ja selvittää ennen itse leikkuuta. Mulla ei vaan ole inspistä eikä kiinnostusta. Ja asiaa ei auta se, että olen herkistynyt ammattiaineille. Mulle on hyvää vauhtia kehittymässä jonkinmoinen ammattiallergia. Ihan hiustenleikkuukin tahtoo kutista sormissa. Allergia yhdistettynä totaaliseen alakyllästymiseen on yhdistelmänä sellainen, että mitä pikemmin keksin jotain muuta, sen parempi.
Uusivuosi vierähti kotikonnuilla, Puolison työkaverin luona. Istuttiin iltaa, käytiin katselemassa raketteja, naposteltiin kaikkea hyvää. Pojat suuntasi saunaan, me naiset nukkumaan. Itse hyödynsin poikien taksia ja sain jopa kyydin, ei tarvinnut kävellä.
Miten vuosi on muutoin alkanut? Noh, sitä tavallista. Töitä ja arkea. Kunnon flunssan sain. Jopa siinä määrin, että perjantaina varasin töistä käsin ajan Hatanpään terveysasemalle ja jäin parin päivän sairaslomalle. Olen yhä hieman räkäinen, mutta en sentään enää saikkea tarvitse.
Ensi viikonloppuna olisi firman pikkujoulut. Jep, tammikuussa. Pomon luona olisi palju, ruokaa ja juomaa. Lupailin mennä, joten kaipa sitä täytyy se lupaus pitää. Ja sehän voi olla ihan hauskaa. Vaikka meininki töissä on ollut taas vähän sellainen että muut supattaa ja vaikenevat kun minä tulen paikalle. Oma asenteeni kun on enemmänkin "who cares", oikein odotan että milloin saan taas sen "nokkava ämmä" -maineen. Mutta todellakin. Ihan sama. Vaihdan alaa kuitenkin heti, kun kuviot selvenee.
Olen niin lopen kyllästynyt hiuksiin ja hiusalaan. Tajusin viimein, että mun tapauksessa ei työvitutus lähde työpaikkaa vaihtamalla. Ja tuolla vielä kun on tuo "jonottamalla hiustenleikkuuseen" -systeemi, niin on se tekemisen paine koko ajan. Jengi tuijottaa mun joka liikettä, mulkoilee pahana jos menen tauolle. En jaksaisi yhtään "No en minä tiedä miten leikataan, sinähän se ammattilainen olet" tai "No leikataan sillai sopivasti" -kommenttia. Mistä minä voin tietää mistä sinä tykkäät? Miten paljon on hemmetti vie sopivasti? Vaikka ihan hyvin tiedän, että sehän se mun homma on, konsultoida ja selvittää ennen itse leikkuuta. Mulla ei vaan ole inspistä eikä kiinnostusta. Ja asiaa ei auta se, että olen herkistynyt ammattiaineille. Mulle on hyvää vauhtia kehittymässä jonkinmoinen ammattiallergia. Ihan hiustenleikkuukin tahtoo kutista sormissa. Allergia yhdistettynä totaaliseen alakyllästymiseen on yhdistelmänä sellainen, että mitä pikemmin keksin jotain muuta, sen parempi.
tiistai 6. tammikuuta 2015
Vuosi 2014
Perinteinen vuosikatsaus. Vastaan suomeksi, koska ei tätä kukaan enkunkielinen kuitenkaan lue. Enkäjaksanähdävaivaa.
1.
What did you do in 2014 that you’d never done before?
Lopettanut yrityksen.
2. Did you keep your new year’s resolutions, and will you make more for next year?
En kyllä ees muista että mitä lupailin, vai lupailinko mitään. Nyt tein.
3. Did anyone close to you give birth?
Joo, serkku sai pojan :)
4. Did anyone close to you die?
Onneksi ei.
5. What countries did you visit?
Ööh, en tainnut muuten matkustaa.
6. What would you like to have in 2015 that you lacked in 2014?
Terveyttä, rahaa ja vaikka sitä matkustusta.
7. What dates from 2014 will remain etched upon your memory, and why?
31.7. Lopetin yrityksen silloin.
8. What was your biggest achievement of the year?
Työpaikan saanti.
9. What was your biggest failure?
Kunto. Kevät meni masennuksen ja henkisen romahduksen parissa, läsähdin ihan täysin, ja läskistyin.
10. Did you suffer illness or injury?
Joo.
11. What was the best thing you bought?
Uusi kuntosalikortti.
12. Whose behavior merited celebration?
Puolison.
13. Whose behavior appalled you?
Erään ystävän.
14. Where did most of your money go?
Yrityksen lopettamiskuluihin, vuokraan, ruokaan, elämiseen...
15. What did you get really, really, really excited about?
Työpaikasta. Joululomasta.
16. What song will always remind you of 2014?
Turmion Kätilöt - Pyhä maa
17. Compared to this time last year, are you:
a) happier or sadder? - Onnellisempi
Lopettanut yrityksen.
2. Did you keep your new year’s resolutions, and will you make more for next year?
En kyllä ees muista että mitä lupailin, vai lupailinko mitään. Nyt tein.
3. Did anyone close to you give birth?
Joo, serkku sai pojan :)
4. Did anyone close to you die?
Onneksi ei.
5. What countries did you visit?
Ööh, en tainnut muuten matkustaa.
6. What would you like to have in 2015 that you lacked in 2014?
Terveyttä, rahaa ja vaikka sitä matkustusta.
7. What dates from 2014 will remain etched upon your memory, and why?
31.7. Lopetin yrityksen silloin.
8. What was your biggest achievement of the year?
Työpaikan saanti.
9. What was your biggest failure?
Kunto. Kevät meni masennuksen ja henkisen romahduksen parissa, läsähdin ihan täysin, ja läskistyin.
10. Did you suffer illness or injury?
Joo.
11. What was the best thing you bought?
Uusi kuntosalikortti.
12. Whose behavior merited celebration?
Puolison.
13. Whose behavior appalled you?
Erään ystävän.
14. Where did most of your money go?
Yrityksen lopettamiskuluihin, vuokraan, ruokaan, elämiseen...
15. What did you get really, really, really excited about?
Työpaikasta. Joululomasta.
16. What song will always remind you of 2014?
Turmion Kätilöt - Pyhä maa
17. Compared to this time last year, are you:
a) happier or sadder? - Onnellisempi
b)
thinner or fatter? - Lihavampi
c) richer or poorer? - Rikkaampi
18. What do you wish you’d done more of?
Huolehtinut terveydestä, rauhoittunut, ottanut aikaa itselle
19. What do you wish you’d done less of?
Stressannut, murehtinut, painostanut itseä...
20. How did you spend Christmas?
Puolison perheen luona Vaalassa.
21. Did you fall in love in 2014?
Stayed in love. Puoliso since 18.3.2006
22. What was your favorite TV program?
Viikingit.
23. Do you hate anyone now that you didn’t hate this time last year?
En. Viha on niin voimakas sana. On tyyppejä, joihin petyin rankasti, mutta en vihaa ketään.
24. What was the best book you read?
J.R. Ward - King
25. What was your greatest musical discovery?
Pikemminkin löysin vanhan aarteen takaisin. Insomnium. Niin ja sitten uutuutena tietysti Five finger death punch <3
26. What did you want and get?
Muutettiin saunalliseen asuntoon.
27. What did you want and not get?
Timmimpää kroppaa.
28. What was your favorite film of this year?
Dallas buyers club
29. What did you do on your birthday, and how old were you?
31. Juhlittiin Puolison kanssa.
30. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Terveys, se, etten olisi kuormittanut itseäni keväällä niin kovin.
31. How would you describe your personal fashion concept in 2014?
Gootti, hippi ja office lady. Kaikkea sekaisin ja peräjälkeen. Kameleontti?
32. What kept you sane?
Puoliso, Kissat, ystävät kuten Caratra, pariskunta E & J, Puolison työkaveri J, Ystävämme Make...
33. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Matthew McConaughey
34. What political issue stirred you the most?
Tasa-arvoinen avioliittolaki.
35. Who did you miss?
Perhettäni, Puolison perhettä
36. Who was the best new person you met?
Veljen tyttöystävä.
37. Tell us a valuable life lesson you learned in 2014.
Mennyttä et voi muuttaa, mutta voit oppia siitä. Irti päästäminen on joskus suurin vapaus.
38. Quote a song lyric that sums up your year.
c) richer or poorer? - Rikkaampi
18. What do you wish you’d done more of?
Huolehtinut terveydestä, rauhoittunut, ottanut aikaa itselle
19. What do you wish you’d done less of?
Stressannut, murehtinut, painostanut itseä...
20. How did you spend Christmas?
Puolison perheen luona Vaalassa.
21. Did you fall in love in 2014?
Stayed in love. Puoliso since 18.3.2006
22. What was your favorite TV program?
Viikingit.
23. Do you hate anyone now that you didn’t hate this time last year?
En. Viha on niin voimakas sana. On tyyppejä, joihin petyin rankasti, mutta en vihaa ketään.
24. What was the best book you read?
J.R. Ward - King
25. What was your greatest musical discovery?
Pikemminkin löysin vanhan aarteen takaisin. Insomnium. Niin ja sitten uutuutena tietysti Five finger death punch <3
26. What did you want and get?
Muutettiin saunalliseen asuntoon.
27. What did you want and not get?
Timmimpää kroppaa.
28. What was your favorite film of this year?
Dallas buyers club
29. What did you do on your birthday, and how old were you?
31. Juhlittiin Puolison kanssa.
30. What one thing would have made your year immeasurably more satisfying?
Terveys, se, etten olisi kuormittanut itseäni keväällä niin kovin.
31. How would you describe your personal fashion concept in 2014?
Gootti, hippi ja office lady. Kaikkea sekaisin ja peräjälkeen. Kameleontti?
32. What kept you sane?
Puoliso, Kissat, ystävät kuten Caratra, pariskunta E & J, Puolison työkaveri J, Ystävämme Make...
33. Which celebrity/public figure did you fancy the most?
Matthew McConaughey
34. What political issue stirred you the most?
Tasa-arvoinen avioliittolaki.
35. Who did you miss?
Perhettäni, Puolison perhettä
36. Who was the best new person you met?
Veljen tyttöystävä.
37. Tell us a valuable life lesson you learned in 2014.
Mennyttä et voi muuttaa, mutta voit oppia siitä. Irti päästäminen on joskus suurin vapaus.
38. Quote a song lyric that sums up your year.
Insomnium - Lose to the night
And all the time we've struggled for
Without a reason or way out
All the grounds we've based our fight on
No one remembers anymore why
And all the blame that has gone into
To run in circles, stand fast still
And all the hatred we've poured into
To fill the trench between us
No more tears from me
These rivers run dry
No more fear in me
This heart's stone inside
And as the shadows give way to light
Grow and thrive
Every day must lose to night
Fade and die
And all the time we spent together
United as one on the same side
And despite the chink in the armour
We fought a good fight, we had our time
And its a shame we let all precious
Gather rust, brittle and decay
Shame we had to kill all the graceful
To grasp what we really had there
Without a reason or way out
All the grounds we've based our fight on
No one remembers anymore why
And all the blame that has gone into
To run in circles, stand fast still
And all the hatred we've poured into
To fill the trench between us
No more tears from me
These rivers run dry
No more fear in me
This heart's stone inside
And as the shadows give way to light
Grow and thrive
Every day must lose to night
Fade and die
And all the time we spent together
United as one on the same side
And despite the chink in the armour
We fought a good fight, we had our time
And its a shame we let all precious
Gather rust, brittle and decay
Shame we had to kill all the graceful
To grasp what we really had there
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)