Ensiksi, pahoittelen tätä aika kilpparipainotteisten postausten tulvaa, mutta mun blogi, eikä mun elämässä just muuta tällä hetkellä ole. Terveys on kuitenkin iso osa elämää, ja mä keskityn nyt ihan täysillä vaan tervehtymiseen. Sitäpaitsi, enhän mä mitään ihmeellistä ole tehnytkään, käynyt töissä, viettänyt normaalia kotiviikonloppua... nothing new.
Alan huomaamaan muutoksia mun unirytmissäkin, en ole aamusta ihan niin poikki. En meinaa enää nukahtaa vessanpöntölle tai bussiin. Tuntuu, että unentarve alkaa normalisoitumaan pikkuhiljaa. Edelleen unta on hyvä saada ainakin sen 9 h, mutta olen ainakin virkeä sen jälkeen. Aiemmin edes 12 h unet eivät tahtoneet riittää. On oikeasti aika kivaa että jaksaa taas käydä töissä, eikä laske asiakkaiden määrää "Enää näin monta asiakasta että pääsee pois...".
Hiivatti toi vehnän poisjättäminen on aika haasteellista. Joka helvetin pakkausseloste pitää lukea, koitappa valita jotain einestä syötäväksi, jossa ei ole vehnää? Yllättävästi pieneni valikoima. Ehkä tähän tottuu. Tosin, vatsani on toiminut paaaljon paremmin nyt.
Tavallaan sitä on hurjan iloinen muutoksesta. Virallista diagnoosiakaan ei ole vielä, mutta thyroxinin toimiminen viittaa tasan yhteen sairauteen, thyroxin ei auta yhtään mihinkään muuhun kuin kilpparivaivoihin. Toisaalta, kääntöpuolena on hyväksyä että mulla on krooninen sairaus. Vetelen nappeja luultavasti pitkään. Laihduttaminen normaalimittoihin tulee olemaan mulle paljon haastavampaa, ei voi sanoa että "syöt vaan vähemmän mitä kulutat". Ei se mene kilpparin vajaatoimintaisilla noin, sillä aineenvaihdunta on hidastunut. Ei välttämättä edes lääkiktyksen avulla, se on tapauskohtaista. Fitfrarmin dieetit yms potaskoilla voi heittää vesilintua. Lihaskipeytyminen on yksi kilpparin vaiva (jalat on maitohapoilla jo kävelystä...) joten saleiluun on totuteltava uusiksi. Mun ennen niin tuuhea hiuksisto ei välttämättä palaudu entiselleen. Ainakin se vie vuosia.
On oma juttunsa käydä se päänsisäinen hyväksyntä, että mulla on krooninen sairaus, saatan olla lihava hyvin pitkään. Mun on pakko hyväksyä itseni tällaisena. En voi enää haaveilla mistään fitnesskissa -kropasta. En sano etteikö se olisi mahdollista, mutta toistaiseksi on parempi hyväksyä asiat näin miten ne on eikä havitella kuuta taivaalta. Olen lihava, that's it.
Toistaiseksi menen tällä kaavalla. Ruuasta vehnät pois, muutamat lisäravinteet lisäksi, tabletti per aamu, normi syömistä ilman kalorilaskua tai laihdutusyrityksiä. Helmikuun vika ois sitten lekuria ja labroja, sen jälkeen sitten mietitään uusiksi tai jatketaan näin, riippuu ihan tuloksista ja lekurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti