Sain jotain aikaan eilen. Siivosin vaatekaappini. Olen jemmannut liian pieniä vaatteita ihan siksi, kun "tämä pyöreys on vain väliaikaista, mahdun näihin ihan just". Ei, en mahdu ainakaan "ihan just". Nyt pitää pikkuhiljaa löytää uutta kivaa vaatetusta nykymuodoilleni. En halua verhoutua verskoihin vain siksi, että ne mahtuvat. Aika paljon kaappiin jäikin kivaa yllepantavaa, joten en voi käyttää "ei ole mitään sopivaa" tekosyynä. On aika luopua siitä illuusiosta, että ihan just olen taas se fitnesskissa. Hyväksyä itseni tällaisena, arvostaa kehoani näin. Lakata vihaamasta. Ei mun arvo määriydy vaa'an lukeman mukaan, tai vaatekoon mukaan. Naureskelin eräälle huumorikuvalle netissä, jossa lihava nainen sanoo että "En ole lihava, seksikkyyteni vain vuotaa yli". Pitäisi varmaan ottaa lausahdus enemmänkin tosissaan.
Puoliso on ollut ihana koko ajan. Kertaakaan ei ole sanonut mun olevan vääränlainen tai että mun pitäis tehdä itselleni jotain. Ei koskaan kritisoi vartaloani, tyyliäni tai vaatetustani, oli sitten millainen tahansa. Pahimmassa vaiheessa kun en jaksanut töiden lisäksi tehdä yhtikäs mitään, Puoliso hoiti kotia kiltisti. Ainoa jolle mun kropan koko jotain merkitsee, olen siis minä. Aika monta solmua voisi aueta, jos vain hyväksyisin itseni tällaisena. Sitäpaitsi. Ollessani se 58 kg timmi fitnesskissa, olinko tyytyväinen? jotenkin maagisesti onnellisempi? Olinko jotenkin parempi ja arvokkaampi mitä ennen kun mahduin xs vaatteisiin? En. En mitään noista. Silloinkin oli aina jotain, johon en ollut tyytyväinen.
Aion yhä jatkaa saliharrastustani, painelen salille huomenna. Jonkinlainen suunnitelma pitää laatia sapuskointiin, muutakin kuin vehnättömyys. Kaloreita en laske, mutta kyllä se roskaruoka pitää karsia helvettiin. Jättää niihin muutamiin biletyspäiviin. Pitänee kohdella kehoaan hyvin myös sen puolesta, että mitä sille tarjoaa ravinnoksi. Eilen tutkailin alkoholien sisältöä tulevat biletyspäivät mielessäni. Tiesittekö että karpalolonkerossa on porkkanamehutiivistettä ainesosana? Kaikkea sitä oppii. Vehnää onneksi ei ollut, joten lempialkoholini pysyy listalla.
Ehkä mä vielä toivun. Ehkä joskus vielä saan itsestäni ihan kelpo kaverin itselleni. Ehkä joskus olen vähän vähemmän tärähtänyt sekopää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti