Vaikka mun sydän itkee verta tilini saldon puolesta, päätin mennä Lumoukseen ja tilasin liput molemmille päiville. En ole kesän aikana buukannut yhtään mitään hauskaa ohjelmaan. Puoliso järkkäilee omia (ja vähän meidänkin) menoja elokuiselle lomallemme, mutta minun kesäsuunnitelmat ovat tyhjiä. Töitä ja töitä ja töitä, joten annoin periksi ja päätin buukata itselleni jotain kivaa.
Sain järkättyä seuraakin. Puoliso nimittäin päivystää, joten sen kanssa en voi sinne mennä. Otin yhteyden erääseen pääkaupunkiseudun ystävään johon tutustuin viime Lumouksessa ja lyöttäydyn heidän seurueensa matkaan. Tuleehan sinne tuttuja ja kavereita vaikka millä mitalla, mutta en nyt kuitenkaan halua yksin mennä.
Pitää vain hyväksyä se fatka, että menee euroja. Liput eivät ole kalliita, eikä lumous ole iltana baareilua kummempaa noin niinkuin rahanmenollisesti, mutta kun mun rakkaat eurot, en haluaisi luopua yhdestäkään. Minä ja mun ääripäät taas. Haluan säästää, niin innostun taas siihen malliin että hyvä etten ihan dyykkariksi rupea kun kauppaan menee aina kasa rahaa. Kiitän itseäni vielä, että ostin lumousliput. Rentoudun, pidän kivaa, tanssin jalat kipeäksi, tapaan ystäviä ympäri Suomen ja gootteilen ihan huolella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti