tiistai 2. kesäkuuta 2015

Only one who waits

Kuukausi vaihtui, ja sitä myöten pomon asenne mua kohtaan. Kuukausisaldo sijoittikin mut toukokuun ykköseksi, ja tein viimeviikolla ylitöitä ihan mukavasti, joten pomo oli eilettäin harvinaisen nöyrä. Pomo pyysi käytöstään anteeksi, ja minä lupasin olla kiirehtimättä uuden duunin kanssa. Töissä on taas parempi olla, ja työmotivaatio on huomattavasti korkeampi. Sopu, vihdoin! Nyt tarvii vain pitää se saldo mukavan kohollaan, ja tehdä välistä niitä ylitöitä. Näkyy tilissäkin, ylityöt tuo rahaa. On nimittäin harvinaisen selvä, että musta halutaan jälleen hyvin äkkiä eroon, ellen pysy saldoissani tarpeeksi korkealla.

Muutoin elämässäni on taas seesteisempi vaihe käynnissä. Ollaan Puolison kanssa tuijoteltu Sons of Anarchyn kahta viimeistä kautta aika intensiivisesti, mutta siinäpä se, ei bileitä tai juhlia edes tiedossa. Seuraava suunniteltu meno on jussina. Hyvä niin, kevät on ollut aika aktiivista sosialisointia, on aikakin istua välistä kotona.

Oma olokin on taas parempi. Tein hienoisia muutoksia ruokavaliooni, ja homma näkyy lisääntyneenä energiana ja parempana vointina. Kilpparikoomakausi jatkuikin tarpeeksi pitkään, kun olo oli vähän kyseenalainen. Nyt on taas enemmän oma itsensä. Suurin haaste mulla on pysyä siinä hiton ruokavaliossa. Sillä on mun olon kanssa niin suuri merkitys, mutta helposti lipeän gluteenillisten herkkujen puoleen jos mieli tekee, koska ei se vehnä kuolemaksi ole. Noei, mutta siltä se vähän tuntuu kun veto on ihan täysin pois. Ei se ole sen arvoista, pitäisi vain muistaa se silloin kun mieli tekee jotain mättöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti