Dead Trust

Lomaa on vietetty, ja koitan epätoivoisesti karistaa ikävän  rahatilanteeni tuomaa stressiä harteiltani.

Palailin eilen iltapäivästä Puolison kotiseudulta Vaalasta. Alunperin meinattiin lähteä vasta tiistaina, mutta Puolison Veljellä & tyttöystävällä oli reissu tiedossa etelään, joten lähdettiin eilen kaikki yhtä matkaa. Varattiin Coussiccaan pöytä, ja jatkettiin siitä Salhojankadun bubiin. Sapuska oli Coussicalle ominaiseen tyyliin todella mahtavaa, ja seura mitä mahtavinta. Nähdään heitä kovin harvoin :(

Alunperin suunniteltiin, että oltaisiin menty vielä Pariskunnan matkassa Lappeenrantaan yhdeksi yöksi yhteisten tuttujen luo, mutta eurotilanne tuli vastaan ja päätettiin jäädä kotiin. Mietittiin myös matkaamista Vantaalle Serkun luo, tai Lahteen ystäviä moikkaamaan, mutta päädyttiin säästämään. Otin jo huomiselle töitäkin.

Itse reissu Vaalaan meni mukavasti. Lähdettiin ke-to yöllä, ja oltiin perillä aamusta noin 7.30. Saunottiin, grillailtiin ja käytiin vähän viihteelläkin. Kertakaikkiaan rentouttavan mukava reissu, ja arki ei houkuttele. Tosin, mahani on sykkyrällä kaikesta epäterveellisestä ruuasta ja alkoholista, olo on kuin norsulla. Siltä osin ajatus normaalista ruuasta, paluusta liikuntaan ja arkeen tuntuu mahtavalta! Sain lomalta mitä halusin, ajatukset pois arjesta ja rahasta, vietin viitisen päivää aivan erilaista elämää mitä oma normaali arkeni on. Nyt liikunta ja terveellinen ruoka maistuu taatusti.

Olo on kuitenkin haikea. Oli kiva saada ympärilleen ihmisiä, jotka välittävät minusta ja joista itse välitän. Tuntuu jotenkin ikävältä, kun tietää että heidät näkee seuraavaksi ties koska. Rakastan Tamperetta, mutta aina Puolison perhettä tavatessa sitä huomaa haaveilevansa lähempänä asumisesta. Oman hieman vaikeankin perhesuhteeni takia kaipaan Puolison avointa ja tiivistä perhettä. Missä saan olla itseni, eikä kukaan arvostele yhtään mitenkään tai sano, että mitä minun tulisi olla tai pitäisi tehdä.

Reissu teki hyvää, sain muistutuksen että minusta välitetään. Olen muutaman ystävän kohdalla hieman epäillyt asiaa, että miten hyviä ystäviä sitä ollaankaan. Huomaan jälleen roikkuvani ihmisissä, jotka eivät oikeasti minusta kummemmin välitä. En tajua, miksi en osaa päästää irti, vaan valitan samoja asioita vuodesta toiseen, vaikka hyvin tiedän jo tyyppien käyttäytymismallin. Saan siipeeni kuitenkin, niin miksi en jo usko?