Olen aina ollut aikamoinen pessimisti. Uskonut visusti Murphyn lakiin, että jos jokin voi mennä pieleen, se taatusti menee. Jostain syystä koin, että olen onnekkuudeltani Aku Ankan tasoa, joten pessimismiä on ollut sen takia helppo ylläpitääkin. Olenhan harvinaisen epäonninen, kenossakin olen sen tempun tehnyt, että en saanut ensimmäistäkään numeroa oikein. Kahdesti.
Taannoin havahduin omaan pessimismiini. Asennoiduin valmiiksi maanantaina, että tämä päivä ei voi olla hyvä, onhan maanantai, ja maanantait ovat aina jostain syvältä. Päivä osoittautui normaaliksi arkipäiväksi. Jäin miettimään aihetta, asennoiduin kovin negatiivisesti kaikkeen ikävään mitä päivä voi tuoda tullessaan, ennen kuin se oli edes ehtinyt alkaakaan. Kuinka erilainen voisi päivästä tulla, jos päättäisi jo aamusta, että tänään on hyvä päivä? Hyvin erilainen, voin kertoa.
Seuraavana aamuna hoin itselleni, että tämä päivä on hyvä päivä. Koitin hymyillä peilikuvalleni ja nauttia kirpeästä syysaamusta tihkusateesta huolimatta. Yllätyksekseni koin sen tavallisen arkipäivän varsin hienoksi päiväksi. Nyt useamman viikon positiivisuuskuurin jälkeen, voin ilolla sanoa, että homma oikeasti toimii. Vastoinkäymiset ovat kovin pieni asia jos on päättänyt päivän olevan hyvä, ja hymyillyt jo aamusta. Silloin niistä ei lannistu, "arvasinhan!". Enää en koe olevani onneltani Aku Ankka. Pessimismi jotenkin tuntuu vetävän huonoja asioita puoleensa. Ajattelin negatiivisesti - päivä oli ikävä. Tänään oli perinteisempi maanantai, työmotivaationi tuntui nukkuvan yhä, ahdisti että jaha, siinäpä se viikonloppu. Sisuksissani oli tunne, että tänään tulee jotain ikävää, tänään on huono päivä. Sinnikäästi hoin itselleni, että päivästä tulee hyvä, ja tulihan siitä! Sain vaiennettua sisäisen maanantaivihaajan, ja tämä maanantai oli kerrassaan mukava. Pessimistit - kokeilkaapa! Voitte vaikka yllättyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti