Pyhpöh.

En usko että tosiaan tein sen, mutta jouduin liittymään uusiksi Facebookiin.
Niin, miehän vihaan sitä sivustoa. Mutta myönnettävä on, mainontakeinona kerrassaan mainio, ja ihan täyttä nykyaikaa. Mun on palattava faceen, jotta voin luoda firmalleni sinne sivuston.

https://www.facebook.com/ParturiKampaamoLilla

Tykätkää ollos hyvä.

Ihan järjettömän kesken, ei kuvia eikä mitään, mutta pikkuhiljaa. Ensiksi pitää siivota toi oma profiili takaisin kuosiin.

Mutta muihin asioihin. Viikonloppu meni jälleen suht kosteasti, lauantaina päädyin jälleen ulos. Päivästä kävin Caratran kanssa puistossa pikniköimässä, ja istuttiin yksillä Tuopissa. Illasta suuntasin jälleen ulos kohti Gloriaa ja myöhemmin Sohoa. Ilta oli kuitenkin hauska, ja sunnuntaista selvittiin krapulatta.

Juhannus.. en ajatellut tehdä mitään! Ainakaan juoda. Suunniteltiin hieman säiden salliessa käydä Puolison kanssa Piknikillä, mutta muuten pysytään kaupungissa. Olemme niitä tapauksia, joilla ei ole mitään mökkikontakteja. Puolison perheellekin on ajatuksena mennä vähän myöhemmin, kun lomamme alkaa. Niin, mikäli päästään menotavasta sopuun. Muutoin jään tänne Tampereelle järjestämään yritykseni asioita.

Juhannuksen jälkeen töitä olisi vielä viikko ja kaksi päivää, jonka jälkeen tosiaan alkaa se loma. Ohjelmassa on kuitenkin pankkiasioita, kirjanpitoasioita, tukkujuoksua yms.

Kissa.

Mökille jätetty


Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Älä hylkää minua!

Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.
Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.
Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin.


Runo: Liisa Aaltonen

Hiphei!

Minulla on Y-tunnus!

Wages of Sin

Perjantain herkku!

Viikonloppuni meni aika kosteissa merkeissä. Perjantaina päädyttiin Tuopin terassille Puolison kanssa heti töitteni päätyttyä. Aurinko porotti mukavasti, ja fiilistelin kesää herkullisen Golden Capin wicked -siiderin kanssa. Suunnattiin terdeltä sitten koskenrantaan tapaamaan erästä Puolison työkaveria ystävineen. Itse suuntasin kymmenenmaissa takaisin kotiin, koska olin ajatellut suunnata kaupungille ostoksille lauantaina Caratra seuranani. Erityisesti, koska Puolisolla oli poikien ilta. Päätös osoittautui hyväksi, sain nukuttua kunnolla ja lauantaina oli ilo olla ostoksilla ystävän kanssa. Radiokirppikseltä löytyi muutama mukava vaatekappale mukaan, samoin perus vaatekaupoiltakin. Niitä voi ystävät sitten bongailla yltäni lähiaikoina.

Lauantaityttö, jota kamera selkeästi vihaa

Lauantai illasta Puolison lähdettyä kaupungille Poikien kanssa, minä fiilistelin iltaani kotona katsellen uutta tv-sarjaa ja kokkaillen. Iltaani tuli kuitenkin muutos Mortuksen laittaessa baareilukutsua. Olen tuntenut kyseisen herran about 6-8 vuotta, ja baareillaan/vietetään aikaa yhdessä välistä kaksinkin ja jauhetaan kaikkea maan ja taivaan välistä. Sille tulee aina kerrottua asioita, joita ei kenellekään muulle voi. Olen aina tullut poikien kanssa paremmin toimeen mitä mimmien, joten ei oikeastaan ihme, että yksi parhaista ystävistäni on toisaan mies. Illan paikaksi valikoitui Gloria, jossa on ihan mukava terassi. Gloriassa fiilisteltiin kesäiltaa jokusen tunnin, kunnes jatkettiin Jack the Roosteriin. Roosterissa viihdytiinkin pilkkuun asti. Puoliso kotiutui niinikään vasta pilkun jälkeen, hän oli juhlinut toisella puolen Tamperetta Klubilla.

Sunnuntaina pääsin yllätyksekseni ajoissa ylös, ja ihan hyväkuntoisena, hyppäsin bussiin ja menin Hervantaan. Katsastin jälleen tulevaa työympäristöäni ja päivitin kuulumisia ja suunnitelmia tulevan Vuokranantajani kanssa. Tänään varasin pankkiajan. Jep, miusta tosiaan tulee yrittäjä!

!!

Huomenna. Tänään. Ihan miten vain. Mutta True Blood season 5! Kyllä, olen lukenut kaikki kirjat. Kyllä, odotan tv-sarjaa!

Joo, oikea päivityskin on tulossa pian.

:S

Tj 4 viikkoa. Ai mitenniin odotan lomaa? Tai siis sitä yritykseni järjestelyaikaa. Paljon asioita odottaakin hoitoaan, mutta ehtiihän nuo vielä. Rahanmeno vain huolettaa, ja se näkyy mm. siinä, että juhannuksen olen kaupungissa. Ei minulla ole varaa matkustaa minnekään, ei nyt. Pohjoiseen suunntaan loman alkumetreillä, mutta sekin hiukan huolettaa, ei olisi varaa siihenkään 400 euroon jota se matkustaminen teettää. Mietinkin tässä kovin, että kuinkohan pahasti Puoliso suuttuu, jos jään kotiin ja lähetän sen vr-kyydilä yksin matkaan. Säästettäisiin n. 300 euroa siinäkin. 

Siinä piilee kuitenkin asia, joka saa minut hieman alakuloiseksi. Muut suunnittelee kesämenoja.. minä suunnittelen istuvani yksinäni himassa lomani sen vuoksi, että pakko säästää joka sentti. Terassillakaan viitsi käydä, koska oluessa on turhia kaloreita. Taidan taas luoda itse ympärilleni sitä ahdistavaa ilmapiiriä. Ketuttaa vain, että kaikki kiva kesätekeminen oikeasti kysyy rahaa. Kuitenkin, kaipaan seuraa, ja jotain hauskaa kesäänikin. Omia juttuja, en vain Puolison Ystäviä. Kivoja tyyppejä joo, mutta en minä niitä voi omiksi kavereikseni sanoa. Piruako pitää olla näin ujo ja saamaton, ettei osaa oikeasti tutustua ihmisiin.

 En jaksaisi vaan säästää kaikenaikaa. Lumouskin jää tälläkertaa väliin, joten mitä teen kesällä? En niin mitään.

Töissä tapahtui jännä yhteensattuma. Yksi hierojapuolen oppilaistani on käynyt kanssani saman yläasteen, vain vuotta minua edellä. Mietin nimen nähtyäni, että jopas on tuttu nimi.. en vain saa päähäni siltikään kyseistä poikaa kouluajoiltani. Ehkä meillä oli yhteisiä tuttuja. Hän tuskin muistaa minua sen enempää, en ollut silloin sieltä mieleenpainuvimmista päästä, sanat Geek or Weirdo kuvaisivat ehkä parhaiten. Oli kuitenkin jännä muistella Raision aikoja, puhella opettajista yms. 

Hell-Fire

Viikonloppu jälleen melkeen ohi. Perjantaina meille tuli Puolison työkaverit, ja pidettiin pienimuotoiset juhlat. Tyypit on tosi mukavia, eikä lauantain työvuorokaan estänyt minua pitämästä hauskaa. Join tosin vain laittilimua, etten ole krapulassa töissä tai grillijuhlissa. Ainoa miinus on, että yksi niistä työkavereista iskee minua aina humalassa ollessaan, aina kun puolison silmä välttää. Hitusen rasittavaa.

Eilen oli tosiaan viimeinen työlauantai samassa paikassa. Töiden päätteeksi treffasin työkaverini Marian, aiottiin eksyä grillailemaan yhdessä, koska kumpikaan ei ollut ennen käynyt työkaverillamme Juhalla. Iloiseksi yllätykseksi saatiinkin kyyti, ja suunnattiin kimpassa grillailemaan. Perillä meitä odotti hirvenlihapihvi, lohkoperunat ja fetasalaatti ja ihan mieletön tuoksu. Jälkkäriksi mutakakku. Syötyämme päädyttiin vielä Tampereen baareihin. Nyt olo on hivenen hutera, kotiuduin joskus kahden aikaan komeassa huppelissa. Edulliseksi tuli kuitenkin, ainoa josta maksoin itse oli taksi, ja todella hauskaa oli! Harmittaa ainoastaan, että piti tavata eräs ystäväni, mutta illan venähdettyä se sitten jäi.

Tänään parantelen krapulaani ja otan rennosti. Huomenna täytän ja jätän Y3-lomakkeen ja perustan sen yrityksen!

From my hands

Viikkoni on mennyt fiilistellessä tulevaa, soitellessa ja järjestellessä yritysasioita. Eräs Hervantalainen kampaamo saa nimittäin uuden vetäjän. Nythän siellä on työsuhteessa tyyppi, mutta ilmeisen huonosti hoitanut tehtävänsä koska omistaja haluaa siihen vuokralle jonkun. Itse olen intoa täynä järkkäämässä ja suunnittelemassa juttuja. Paljon olisi ostettavaa ja tehtävää, mutta innolla sitä väsää. Jos joku iloinen (ja autollinen) ihminen lähtee kanssani ikeaan ja tukkukierrokselle heinäkuussa niin olisin tosi kiitollinen!  :) Ihan mieletöntä päästä tekemään hommaa itse, olla oman itsensä pomona. Saan nimittäin päättää aukioloaikanikin itse. Jos lukijoissani on joku joka tietää Ink Pistols-tatuointiliikkeen vanhat tilat, niin minut tulee löytämään sieltä heinäkuussa.

Hommaa on tosin aika paljon. Paperit pitää laittaa kuntoon, käydä pankissa, järjestää itselle vakuutus, hommata korttimaksupääte ja kassalipas, käväistä tosiaan ikeassa ja hiustukuissa, hommata itselle uudet työasusteet... Onneksi heinäkuussa on hieman aikaa siihen.

Toinen fiilistelyn aihe on tietysti se, että töitä on jäljellä enää 5 viikkoa. Tai tämän viikon jälkeen se 1 kuukausi! Vastahan sitä manasi miten pitkä aika on 2 kk, mutta aika äkkiä kuukausi meni. Toivottavasti jäljellä oleva kk menee yhtä vikkelää. Alan pikkuhiljaa sisäistämään sitä seikkaa, että johan tässä kohta täytyy valmistella lähtöä. Palauttaa lainassa olevat kirjat, kansiot ja materiaali, vaihtaa työsähköpostin salasana että sen voi luovuttaa takaisin, kaivaa työpaikan kaapeista omat roinat talteen ja tyhjentää laatikoista kaikki roina mikä lähtöni jälkeen joutaa menemään.

Eilen tuli käytyä kaupungilla Caratran ja Puolison kanssa. Sain hommattua itselle erinäisiä urheiluun liittyviä varusteita ja lyhennettyä ostoslistaani, joka on säästöbuumini aikana päässyt kasvamaan. Tänä lauantaina on viimeinen lauantaivuoroni. Tai no, uudessa firmassanihan olen töissä joka lauantai, mutta se on eri juttu se. Töiden jälkeen suuntaan työkaverille grillaamaan, ja sieltä sitten kotipuoleen illalla. Olen pitänyt aikatauluni suht auki ihan siitäkin ilosta, että säästyy eurot.

Resurrection

Ihanat kesäiset ilmat ovat vaikuttaneet mielialaani, ja olen ollut yhtä hymyä. Jopa eilen, vaikka työpäivä oli ahterista. Vietin perjantaini kotona katsellen poliiseja, kuntoillen ja rentoutuen. Baarit ja terassit eivät kutusuneet, eivätkä kutsu tänäänkään.

Haastoin itseni ja Puolison tänä kesänä miettimään muuta mukavaa tekemistä ulkosalla kuin terassit. Joku sanoisi tähän että ranta tottakai, mutta vaalin kaunista kalpeuttani, eikä mies jaksa löhötä siellä, joten ranta ei meidän kohdallamme ole vaihtoehto. Toistaiseksi olemme lähinnä käyskennelleet ympäri kesäistä kaupunkia.

Suuntasin aamupäivästä Hervantaan. Mikäs siinä matkatessa kauniissa ilmassa vapaana lauantaina. Pitää fiilistellä vapaita lauantaita nyt vielä kun voi, sillä jahka yrittäjyys kutsuu, lauantait eivät paljoa vapaita ole! Hiukan siivousta ja illasta sitten rentoutusta euroviisujen parissa.

Happy Goth day!

En sitten päätynyt ulos viikonloppuna, Mr. R olikin kotiseudullaan ja toisella kaverilla petti aikataulut, joten päädyin Diablottamaan kotosalla. Eipä se paha niinkään, vaan loppujenlopuksi ihan hyvä veto pysyä kotona. Olipahan mukava pelaillakin!

Iloisia uutisia sain eilen soitellessani erääseen vuokratuolipaikkaan. Menen katsastamaan paikan lauantaina, ja jos hyvin käy, paikka voisi olla minun, mikäli eurolliset asiat vaan täsmää. Tämä paikanpitäjä ei peästynyt aikatauluani, vaan tulimme juttuun ainakin puhelimessa ihan mukavasti. Lauantaina näkee sitten paikan ja tyypin, ja selvinee lisää onko hän valmis lupaamaan paikan minulle siitä huolimatta, että aloittaisin joskus heinä-elokuussa. Lauantaina moikkaan myös luottotatuoijaani Ink pistolsin Tonia ajanvarauksen merkeissä. On pitänyt siellä käydä pitkin kevättä, mutta koska lauantaina liikkeellä sielläpäin olen, menen nyt sitten Tonillekin samalla.

Fiilikset ovat sitä iloisemmat mitä lähemmäs openurani loppua tullaan. Vietävä, minä tein sen. Muutin viimein urani suuntaa, ja sain sen valon paistamaan tunnelin päähän. Tuleva uranvaihdos on piristänyt mieltä muutenkin, en lohduta/palkitse itseäni ruualla tai shoppailulla enää, koska ei ole syytä enää.

Tänään piipahdettiin Puolison kanssa Eurooppalaisella ruokatorilla joka on täällä Tampereella ollut jo n. viikon. Mukaan tarttui juustoja ja mausteita. Himoitsin hieman suklaatakin, mutta päätin että juustot riittävät herkuksi. Ilmakin oli mukavan lämmin, joten mikäs sitä kävellessä. Mitä nyt Puoliso on kovin siitepölyallerginen ja haluaisi kaikki pajut kaadettavan, mutta ei sekään jaksa neljän seinän sisällä aina olla keskellä parasta kevättä.

Tänään kai täytyy vilkuilla hiukan Euroviisuja ja rääktä korviaan. Ne veisuthan ovat ihan järkyttävää schaissea, mutta jostain syystä tykkään silti joka kevät niitäkin katsella. Lauantaina finaali, missä Suomi ei tule esiintymään (näin hyvin minä luotan kotimaani edustajaan...).