Perkele.

Postitäti muisti minua tänään kirjeellä vuokraemännältäni, joka tiedoitti vuokramme korotuksesta. Vannoin, että jos vuokramme vielä nousee, niin sitten muutetaan. 50 neliötä ja melkeen 700 euroa ei oikein nappaa. Vuoden alussa alkaa sitten uuden kodin metsästys toden teolla, ja tämä pariskunta jättää pyynikintorin taakseen. Rakastan tätä sijaintia, mutta paljoa muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Liian ahdas, huono pohjaratkaisu, saunatilat kalliit, pienenpieni vessa...  Vai onko kenelläkään muulla olohuonetta, jonka joka seinällä on ovi? Jepjep, aika muuttaa.

Fakta, että tällähetkellä elän töille alkaa näkyä päällepäin. Useiden viikkojen ankara työputki rasittaa, ja minulla on selkäytimessä se kutina, että en saa kaipaamaani vapaata vielä tänäkään lauantaina. Lasken päiviä joululomaan! Motivaatiota on niin vaikea pitää yllä ja sitä haluaa vain suoriutua jälleen yhdestä työpäivästä. Enkä tiedä miten normaalit ihmiset käyvät pankeissa lainasta neuvottelemassa, hoitavat asioitaan tai käyvät lääkärillä, itse olen aina töissä! Pankkiin ehdin ainoastaan kesälomalla, lääkärissä käydään yksityisellä lauantaisin tai iltamyöhään, puheluita soitellaan lounastauolla ja hammaslääkärissä ei vain käydä, koska sinne aikoja on vain päivisin. Muuttoasioissakin tulen luottamaan Puolisoni apuun, koska hän saa helpommin vapaata ja pääsee töistäkin aiemmin.

Positiivista on, että champix kuurini on ohi. Olo on.. normaali. Lääkekuurin loputtua en kokenut mitään ihmeellisen äkillistä tupakanhimoa, enkä huomaa olossani mitään erilaista nyt, kun en enää syö lääkkeitä. Aika näyttää, että miten laskeneen painoni käy. Minulle kun muistutettiin Champixin olevan mielialalääke, ja nehän tunnetusti aiheuttaa painonmuutoksia. Tosin, Puolisoni ei laihtunut grammaakaan, minä 6 kg. Haluaisin kovin uskoa, että laihtumisellani ei ole mitään tekemistä lääkkeen kanssa, koska sehän merkitsisi kilojen tulemista takaisin! Mutta tärkeintä on, että en polta enää! Pikkujouluissakin oli jännä seurata tupakoitsijoiden ravaamista ulkona, ja itse sai istua tyytyväisenä ahterillaan ja nauttia juomasta. Ei ole ikävä tupakointia tihkusateessa, ei ole ikävä sitä oloa, kun mieli tekisi älyttömästi, mutta röökille ei vain pääse. Ei ole ikävä niitä röökinhakureissuja, kun muuten saisi hengailla yöpaidassa koko päivän, mutta nenu pitää laittaa ulos askin takia.

Busy.

Blogielämä jäi tälläkin viikolla jokseenkin hiljaiseksi, koska olen tehnyt lähinnä töitä kuin pieni eläin iltamyöhään saakka. Nyt kuitenkin näkyy valoa tunnelin päässä, joten soin itselleni vapaaillan kaikesta hässäkästä. Suuntasin tänään töiden jälkeen Hanabiin ystäväni kanssa. Hanabissa tulee käytyä harmittavaisen harvoin, vaikka kyseinen Japani-ravintolahan sijaitsee samalla kadulla työpaikkani kanssa! Olin kyllä kipeästi hyvän seuran ja sushin tarpeessa. Ei ole terveellistä tehdä viikkotolkulla iltamyöhään töitä, tapaamatta yhtään ketään.

Syömästä suunnattiin kohti keskustan kauppoja, ja tuli viimein paikattua meikkipussillisia ja alusvaatteellisia puutekohtia. Rakastan kauniita alusvaatteita, mutta inhoan ostaa niitä, koska rintaliivien sovitus on työn ja tuskan takana. Mutta nyt kun kerta asialle lähdin, niin tulikin paikattua kaikki alusvaatelaatikon vajaukset kerralla. Kotimatkalla piti poiketa vielä alkossa hakemassa minipullo viiniä kruunaamaan perjantain. Jep, harrastan minipulloja. Ihan siitäkin syystä että haluan nauttia viinini, en juoda siitä kännejä. Minipullossa on sopiva määrä. 

Viikkoon mahtui yksi parisuhteellinen pettymyskin. Iloitsin aiemmin, että päästiin päätökseen joulun suhteen. Noh, ilmeisesti tulkitsin miestäni väärin, ja päätöstä ei kuulemma oltukaan tehty. En kyllä tajua, miten "joo, tehdään näin" lauseen voi tulkita niin että päätöstä ei ole synytnyt? mene ja tiedä. Mutta mitä ilmeisemmin aiemmin tehty päätös viettää joulu kotona pitää. Puolison kotona vierailu on kerrassaan mahtavaa, se perhe on ihana, mutta vihaan jouluna matkustamista. Liikaa asioita huomioitavana. Ennemmin menen sinne vaikka uudeksivuodeksi, kun pahimmat jouluruuhkat ovat ohi.

Ps. Ostin lanttulaatikkoa! Ehdoton lempparijouluruokani, teen maailman parasta lanttulaatikkoa.

Muotiblogailua

En ole muotiblogaaja, mutta tämän postauksen verran hehkutan hieman kivan materian maailmaa. Palasin viimein värillisten piilolinssien maailmaan, kiitos cybershopin edullisten värilinssien, joita viimein saa vahvuuksilla. En nimittäin innostu käyttämään piilareita, joiden kanssa joutuisin kuitenkin käyttämään rillejä!

Kuva: cybershop

Löysin vanhan suosikkini uudelleen, violetit! Rakastan piilareissa nimenomaan erikoisia, luonnottomia värejä. Saattanee johtua siitä, että omat vaaleanharmaat silmäni ovat kovin värittömät, ja jos kerran on mahdollisuus muuttaa silmieni väriä, teen sen sitten niin että sitä väriä todellakin on! Ehdoton suosikkini muinoin teinigoottina käyttää toisessa silmässä vihreää, ja toisessa lilaa piilaria. Sopivan erikoista minulle, mutta nykyään taidan pitäytyä samanvärisissä linsseissä. Onnekas minä jolla on kuitenkin erikoisen vaalea silmienväri, joten mikä vaan linssi tuo näkyvän muutoksen.

Kuva: cybershop

Nämä vihreät lumosivat minut myös, sääli, että juuri vihreitä ei ole vahvuuksilla. Pitänee siis seuraavaksi tilailla suosikkini numero 3, mustat. Turkoositkin olisi kiva löytää.En kuitenkaan ikinä käyttäisi valkoisia, menee jo minullakin yli. Ja ne kissansilmälinssit joutavat suoraa naamiaisiin.

Muihin ostoksiin. Ebay Usa:n selailu tuotti minulle muutaman vaatekappaleellisen Lip Service-merkin tuotteita. Ok, en hirveästi perusta merkin kuteista yleensä, olen turhan romanttinen tyyliltäni. Hyvältähän ne näyttää toisten yllä, mutta omaan makuun ei oikein ole mahtunut tähän asti. Tai omaan kokoon, lipparin mitoitus tekee minusta amatsonin. Mutta, transformer top on kuitenkin tulossa, ja huokeaan hintaankin vielä. Nuo olkapään ja rinnan remmit ihastuttivat. Ok, puen taatusti tuon alle jotain, mutta noi remmit <3 Toinen ostos on jokagootin kaapista löytyvää gangsta pranksta -mallistoa, ikityylikäs vetoketjullinen pinstripe-toppi. Sopinee hyvin miun korporaattigootin vaatekaappiin. Pitänee kai jatkossakin tarkkailla jenkkilän ebayta, jos löytyisi jatkossakin tyyliin mahtuvaa, huokeaa vaatetta vaatekaappiin.

Kiirusta.

Työt ovat vieneet tehokkaasti aikaani tällä viikolla siinä määrin, että en ole tänne ehtinyt edes vilkaista. Eipä siinä että minulla olisi ollut aikaa tehdä mitään sellaista josta tänne tulisi kirjoiteltua. Kiireet jatkuvat aika tehokkaasti jouluun asti, ja koitan epätoivoisesti löytää aikataulustani jonkinlaisia rauhoittumishetkiä, jolloin ei tarvitsisi ajatella töitä, tai kaikkea sitä työmäärää joka on vielä tekemättä.

Tänäänkin joudun osan illastani uhraamaan töille, mutta edes pari tuntia haluan illastani viettää sashimin ja kuorosodan parissa. Huomenna töistä päästyäni nautin lasillisen viiniä ja katson Wall-e -elokuvan. On muuten kerrassaan hellyttävä animaatio <3

Päädyimme Puolison kanssa ratkaisuun joulunvieton suhteen. Joulu on parisuhteessamme ainainen keskustelun aihe, koska perheemme asuvat niin kaukana toisistaan. Tänä vuonna mies päätti päivystää joulun uudenvuoden sijaan, joten jäämme siis kotiin, emme reissaa tänävuonna sen enempää Ouluun kuin Raisioonkkaan. Kelpaa minulle, sillä rakastan häärätä jouluruokien parissa, nautin siitä, että saan rakentaa kotiamme joulukuntoon. Parasta juuri sen takia, että syödään jouluna justiinsa niitä ruokia joista tykätään, lahjotaan toisiamme jos halutaan, eikä oteta pätkääkään paineita! Huomasin joulu-inhoni lähtevän aika tehokkaasti ihan sillä, että san viettää sen kotona Puolison ja kissojeni kanssa keskenämme. Tosin minähän vietän oikeastaan Yulea, en kristillistä joulua, vaikka aattona se juhlinta tapahtuukin ihan töidenkin kannalta käytännöllisistä syistä.

Minulla on ongelma. Asenteellinen sellainen, johon olisi kiva saada muutos. Olen koittanut kääntää pessimistisyyttäni ja negatiivisuuttani positiivisempaan suuntaan, mutta on yksi asia johon en pysty suhtautumaan positiivisesti. Liikunta.

Jep, liikunta on terveellistä, avain laihdutukseen, liikuntaa harrastavat elävät pidempään yms. Pitää vaan löytää se oikea liikuntamuoto! Niinpäniin. Olisikin niin helppoa. Koululiikunta tappoi aikanaan liikuntainnostukseni totaalisesti. Koitin käydä trendin mukaisesti eri tanssitunneilla, mutta eihän se mielenkiinto yllä pysynyt pitkään. Paitsi balettia tanssin 10 vuotta kun äiti halusi.

Lenkkeily on mielestäni kidutuksen yksi muoto, uida en oikeastaan edes osaa (kerran altaan päästä päähän ei kai lasketa uimisen osaamiseksi), kuntopyöräily on karmeaa rääkkiä ja joukkueliikunnat ovat sieltä jostakin (nimim. aina se viimeinen valinta joukkueeseen). En oikein tiedä mitä tarkoitetaan kun sanotaan että liikunnasta tulee hyvä olo. Minulle tulee lähinnä tuskahiki ja paikat kipeäksi. Kuitenkin tiedän että liikunta tekisi mielelle ja kropalle hyvää, eikä stressaisikaan niin paljoa. Miten ihmeessä sohvaperunan saisi nauttimaan liikunnasta? Olisi kiva oikeasti saada liikunnasta iloa ja hyvää oloa. Zumbassa ja pilateksessa tulee käytyä kun vain pääsen, ovat ehkä ainoita liikuntamuotoja jotka nyt on sen verta kivaa mitä liikunta nyt pystyy olemaan. Tulisiko niissä kuitenkaan käytyä yksin? Ei.

Ok, kävelyn ja juoksun suhteen minulla on kyllä lääketieteellinenkin ongelma. Olen pilannut jalkani korkokengillä aikanaan, joten ainoa kenkämuoto jossa pystyn kävelemään yli kilometrin ovat korkokengät. Lenkkareissa/muissa littanissa kengissä se kipu sääressä on jotain sietämätöntä, ja saa minut klenkkaamaan. Käynkö lääkärillä? No en. Pitäisi kyllä. Minullahan on työkengissäkin korko.
Mutta kai sitä nyt muita vuorotyöläiselle sopivia edullisia liikuntamuotoja voisi olla? Jos jollain on kivaa vinkkiä sohvaperunan ylös saamiseksi, kertokaa!

Tämä marraskuinen viikonloppu

Viikonloppuuni on kuulunut mm.

.

Musiikillista.

Kuulinpa Nightwishin uuden sinkun radiosta tuossa taannoin. Muutama seuraamani blogi on sitä jo hehkuttanutkin, samoin muutama tuttu. En vain tajua, sehän kuulostaa ihan samalta miltä kaikki Nightwishin biisit, tekijästä ei epäselvyyksiä! Suorastaan tympäännyin koko bändiin entistä enemmän. Niin, olin kuitenkin bändin tuotannon suuri ystävä vielä noin 10 vuotta sitten. Nykyään voisi sanoa että en oikein edes siedä.

Kyllä voi asiat muuttua kymmenessä vuodessa. Pukeutuminen ja oma tyyli on pysynyt jokseenkin yhtä gootikkaan synkeänä, mutta musiikkimaku on heittänyt aika kuperkeikan. Olen nykyään yhtä aikaa nirsompi musiikinkuuntelija, että sallivampi. Lempibändiä/artistia en osaa enää oikeastaan sanoa. Pidän yhtä lailla The sisters of mercystä kuin Poets of the fallistakin, Kate Bush on ihana, Christina Aguileralla on mahtava ääni (vaikka hyviä biisejä ei olekaan kovinkaan montaa) ja Amanda Jenssenillä on todella kivoja kappaleita. 10 vuotta sitten kuitenkin pidin Nightwishistä ja Sonata Arcticasta, jälkimmäinen nähty livenä useita kertoja, mutta enää ei vain uppoa ei. Silloin musiikkimakuni oli kovin rajoittunut metalliin ja goottirokkiin. Nykyään kuuntelen aika laidasta laitaan, mutta sellaisia "ihan ok" artisteja ei sitten enää oikein olekaan, vaan inhokkilista on nykyään paljon helpompi laatia mitä se suosikki. Joskus oli sekin toisinpäin.

Tavallaan kaipaan sitä aikaa kun musiikkiin suhtautui loppujenlopuksi intohimoisemmin. Ostin lempparibändien cd:t, halusin keikoille, odotin uusia levyjä ja sinkkuja. Nykyään kuuntelen musiikkia lähinnä työmatkoilla kuulokkeilla, en ole ostanut cdtä moneen vuoteen ja keikoillakaan jaksa käydä kun töissä pitää olla. Olisi hienoa yhä innostua tietystä bändistä, haluta keikoille ja ostaa innoissaan albumi. Viimeksi innostuin musiikista edes jonkun verran löytäessäni kirppikseltä edullisesti Kate Bushin lp-levyjä. Toivottavasti minusta ei tule enempää aikuinen, eikä enempää musiikkinirso.

Marraskuu.

Miun  uusi ihanuus

Loppu viikonloppu tosiaan meni rentoutuessa. Katselin laatuleffan: Repo the genetic opera, luin lisää A song of ice and fire (siis Game of thrones) -sarjaa ja otin vapaastani ilon irti. Sorruin hieman koruostoksiinkin, mutta ebaysta sai halvalla ihanaisen Alchemy gothicin korusarjan aarteita. Bongasin myös erään myyntiblogin: SvS Market Place jossa on myynnissä kaikkea ihanaa bloginpitäjän tekemää korua. Sieltäkin piti pari korua itselleni tilailla. Noh, ei ainakaan ole osamaksulla, ja ovat nuo sen arvoisia.

Viikko alkoi osaltani hektisesti, töissä meni vuorot uusiksi ja kiirusta on pitänyt, mutta meneepähän työpäivät nopeammin. Ainoa mikä ärsyttää, on eräs kollega. Tämä kyseinen tapaus on tupakoinut useita kymmeniä vuosia, ja hän on pessimistisin tyyppi ikinä. En tiedä ärsyttääkö oma helppo lopetukseni häntä vai mistä kiikastaa, mutta on oikea pahanilmanlintu! Aina kun asia tulee yhtään puheeksi, jaksaa hän mainita, että miten minulla tulee vielä tuskat eteen, kuinka tulee olemaan vielä tosi vaikeaa ja kuinka en enää ikinä voi nauttia alkoholia ilman että sortuminen on lähellä.

Yleensä noita pelkoja on itse lopetuksen yhteydessä, en halua kahden kuukauden jälkeen kuulla moista manausta. Miksei voi vain sanoa että hienoa, onnistut varmasti ilmankin lääkitystä. En ole idiootti, tiedän että lääkitys tekee tästä älyttömän helppoa. En kuitenkaan halua kuulla että miten koen vielä helvetin tuskat! Kokemuksesta tiedän, etttä kyllä ne pahimmat tuskat ovat jo kaukana takanapäin. Ärsyttää sellai ylinegatiiviset tyypit. Vähän kuin onnistuneelle laihduttajalle sanoisi että hei, vielä sä repsahdat ja lihot!

Loppuviikosta onkin kauden ensimmäiset (ja osaltani luultavatsi ainoat) pikkujoulut edessä. Töissä juhlitaan usein suht hyvissä ajoin pikkujouluja, koska vuoden loppupuolella on aina turkasen kiire. Odotan ihan innolla, koska firman juhlat ovat yleensä tosi hauskoja. Siinäpä pääsen näyttämään että miten tiukkaa tekee nauttia alkoholia ilman tupakkaa, hah! On kuitenkin mukavaa päästä välillä viihteelle ihan työporukassakin.

Rentoutus.

Eilinen oli kerrassaan hieno päivä. Töiden jälkeen suuntasin ensin Oluthuoneelle työkaverin kanssa parille. Parit pysyi ihan oikeasti parina lonkerona, mutta pieni istuminen ja akkojen kesken juoruaminen rentoutti mukavasti Lonkeroilta säntäsin kotiin valmistautumaan iltaan, sillä vietin eilen mitä ihanimman illan Puolison kanssa. Käytiin ravintola Saludissa (http://www.salud.fi/) syömässä pitkän kaavan mukaan, kotona elokuvaa ja yhteistä laatuaikaa.  Rakastan käydä erilaisissa ravintoloissa ja panostaa hyvään ruokaan. Jos käymme miehen kanssa ulkona, syömme yleensä kunnolla alkuruuasta jälkkäriin, juodaan hyviä viinejä ja nautitaan tunnelmasta. Koska tuo harrastus käy vähän lompakolle, näitä ravintolaillallisia ei ole kovin usein, mutta kun on niin sitten panostetaan.

Voin olla itsestäni hitusen ylpeä. Viimekuu oli rahallisesti niukka, kuten silloin alkukuusta vuodatin palkanlaskijan mokaa, mutta pysyin budjetissani mitä parhaiten! Tiukasta budjetista huolimatta sain säästettyä. Nyt palkanlaskija oli hoitanut hommansa oikein, ja sain maksettua kaikki osamaksut yms. pois. En tajua miksi ikinä menin moisia ottamaankaan! Seuraavana vuorossa onkin sitten luottosaldon pienennys. Huomaan kyllä kehittyneeni raha-asioissa. Rahaa jää enemmän käteen, ja huomaan kyllä mitä kaikkea ilmankin tulen toimeen. Maksettuani kaikki klarnat ja hennesit nollille, tein pyhän lupauksen ostaa vast edes vain laskulla tai tilisiirrolla, en missään nimessä jaksota osamaksuihin.

Nyt nautin tästä viikonlopusta ilman mitään ohjelmaa. Seuraavan kuukauden lauantait ovatkin kovin ohjelmatäytteisiä, joten tänään on se päivä kun haluan löhötä leffan parissa rentona ilman pidennyksiä, meikkiä tai edes oloasua kummempaa vaatetusta. Niin, olen se, joka ei käy edes lähikaupassa laittautumatta. Pystyn siihen, voin mennä meikittä vaikka minne ilman ongelmaa, mutta kun en halua! Joten tällaiset päivät kun ei tarvitse meikata tai laittautua ovat loppujenlopuksi harvassa.

Interior design

 Sisälläni kuplii sisustuskipinä. Äidiltäni saama ihana lamppu ja läjä verhoja sytyttivät sen. Makuni sisustuksen suhteen on todella omituinen, toisaalta rakastan goottia, mutta toisaalta aasialaista. Nykyinen kotini on kai jonkinmoinen yhdistelmä. Omasta kodistani en kuitenkaan kuvia tänne läiskää, vaan enemmänkin inspiraatiokuvia ja upeita sisustuksia.

Jos saisin valita, olkkarini voisi näyttää jotenkin tältäkin. Vähän turhan musta-valkoinen, mutta tuo peili ja nuo verhot ovat ihania! Lampusta puhumattakaan. Mutta, onnekkaalla minulla on hyvin paljon samankaltainen lamppu mustana olkkarini katossa. 

Tämä hylly on aivan mahtava! Jos jostain tällaisen vain saisi. 

Tämä on jotenkin vain upea. Värit, tyyli...Tuo kynttelikkö on rakkautta, harmi että en ole onnistunut vielä löytämään vastaavaa. Ainoastaan sellaisia 3 kynttilän mentäviä. Tällainenkin makkari kelpaisi!

Toisaalta rakastan aasialaista yksinkertaisuutta. Futoni on ehkä paras sänky missä olen ikinä nukkunut, enkä luopuisi siitä edes aiemman kuvan sängyn takia. Tapetin vaihtaisin, mutta muuten tässä on jotain ihanan rauhallista.

Lämpenin kovin tälle keittiölle. Olen kurkkuani myöten täynä vuokrakämppien rumia muka-moderneja valkoisia keittiönkaappeja, tylsiä tiskipöytiä ja epäkäytännöllistä järjestystä. Tässä keittiössä on tunnelmaa. Tumma puu sisustuksessa on mieleeni.

Tällaiset välisermit olisivat hienot. Sopisivat avarampaan kämppään tilanjakajaksi.

Tässä kylppärissä on myös sitä jotain. Osittain makuuni turhan koristeellinen, esim. tuo oikealla oleva jalkalamppu, mutta pidän tästä kovin kuitenkin. Amme ja peilipöytä ovat jotain, joita unelma-kodissani olisi taatusti!