Musiikillista.

Kuulinpa Nightwishin uuden sinkun radiosta tuossa taannoin. Muutama seuraamani blogi on sitä jo hehkuttanutkin, samoin muutama tuttu. En vain tajua, sehän kuulostaa ihan samalta miltä kaikki Nightwishin biisit, tekijästä ei epäselvyyksiä! Suorastaan tympäännyin koko bändiin entistä enemmän. Niin, olin kuitenkin bändin tuotannon suuri ystävä vielä noin 10 vuotta sitten. Nykyään voisi sanoa että en oikein edes siedä.

Kyllä voi asiat muuttua kymmenessä vuodessa. Pukeutuminen ja oma tyyli on pysynyt jokseenkin yhtä gootikkaan synkeänä, mutta musiikkimaku on heittänyt aika kuperkeikan. Olen nykyään yhtä aikaa nirsompi musiikinkuuntelija, että sallivampi. Lempibändiä/artistia en osaa enää oikeastaan sanoa. Pidän yhtä lailla The sisters of mercystä kuin Poets of the fallistakin, Kate Bush on ihana, Christina Aguileralla on mahtava ääni (vaikka hyviä biisejä ei olekaan kovinkaan montaa) ja Amanda Jenssenillä on todella kivoja kappaleita. 10 vuotta sitten kuitenkin pidin Nightwishistä ja Sonata Arcticasta, jälkimmäinen nähty livenä useita kertoja, mutta enää ei vain uppoa ei. Silloin musiikkimakuni oli kovin rajoittunut metalliin ja goottirokkiin. Nykyään kuuntelen aika laidasta laitaan, mutta sellaisia "ihan ok" artisteja ei sitten enää oikein olekaan, vaan inhokkilista on nykyään paljon helpompi laatia mitä se suosikki. Joskus oli sekin toisinpäin.

Tavallaan kaipaan sitä aikaa kun musiikkiin suhtautui loppujenlopuksi intohimoisemmin. Ostin lempparibändien cd:t, halusin keikoille, odotin uusia levyjä ja sinkkuja. Nykyään kuuntelen musiikkia lähinnä työmatkoilla kuulokkeilla, en ole ostanut cdtä moneen vuoteen ja keikoillakaan jaksa käydä kun töissä pitää olla. Olisi hienoa yhä innostua tietystä bändistä, haluta keikoille ja ostaa innoissaan albumi. Viimeksi innostuin musiikista edes jonkun verran löytäessäni kirppikseltä edullisesti Kate Bushin lp-levyjä. Toivottavasti minusta ei tule enempää aikuinen, eikä enempää musiikkinirso.