Minulla on ongelma. Asenteellinen sellainen, johon olisi kiva saada muutos. Olen koittanut kääntää pessimistisyyttäni ja negatiivisuuttani positiivisempaan suuntaan, mutta on yksi asia johon en pysty suhtautumaan positiivisesti. Liikunta.

Jep, liikunta on terveellistä, avain laihdutukseen, liikuntaa harrastavat elävät pidempään yms. Pitää vaan löytää se oikea liikuntamuoto! Niinpäniin. Olisikin niin helppoa. Koululiikunta tappoi aikanaan liikuntainnostukseni totaalisesti. Koitin käydä trendin mukaisesti eri tanssitunneilla, mutta eihän se mielenkiinto yllä pysynyt pitkään. Paitsi balettia tanssin 10 vuotta kun äiti halusi.

Lenkkeily on mielestäni kidutuksen yksi muoto, uida en oikeastaan edes osaa (kerran altaan päästä päähän ei kai lasketa uimisen osaamiseksi), kuntopyöräily on karmeaa rääkkiä ja joukkueliikunnat ovat sieltä jostakin (nimim. aina se viimeinen valinta joukkueeseen). En oikein tiedä mitä tarkoitetaan kun sanotaan että liikunnasta tulee hyvä olo. Minulle tulee lähinnä tuskahiki ja paikat kipeäksi. Kuitenkin tiedän että liikunta tekisi mielelle ja kropalle hyvää, eikä stressaisikaan niin paljoa. Miten ihmeessä sohvaperunan saisi nauttimaan liikunnasta? Olisi kiva oikeasti saada liikunnasta iloa ja hyvää oloa. Zumbassa ja pilateksessa tulee käytyä kun vain pääsen, ovat ehkä ainoita liikuntamuotoja jotka nyt on sen verta kivaa mitä liikunta nyt pystyy olemaan. Tulisiko niissä kuitenkaan käytyä yksin? Ei.

Ok, kävelyn ja juoksun suhteen minulla on kyllä lääketieteellinenkin ongelma. Olen pilannut jalkani korkokengillä aikanaan, joten ainoa kenkämuoto jossa pystyn kävelemään yli kilometrin ovat korkokengät. Lenkkareissa/muissa littanissa kengissä se kipu sääressä on jotain sietämätöntä, ja saa minut klenkkaamaan. Käynkö lääkärillä? No en. Pitäisi kyllä. Minullahan on työkengissäkin korko.
Mutta kai sitä nyt muita vuorotyöläiselle sopivia edullisia liikuntamuotoja voisi olla? Jos jollain on kivaa vinkkiä sohvaperunan ylös saamiseksi, kertokaa!