tiistai 29. marraskuuta 2011

Perkele.

Postitäti muisti minua tänään kirjeellä vuokraemännältäni, joka tiedoitti vuokramme korotuksesta. Vannoin, että jos vuokramme vielä nousee, niin sitten muutetaan. 50 neliötä ja melkeen 700 euroa ei oikein nappaa. Vuoden alussa alkaa sitten uuden kodin metsästys toden teolla, ja tämä pariskunta jättää pyynikintorin taakseen. Rakastan tätä sijaintia, mutta paljoa muuta hyvää tässä ei sitten olekaan. Liian ahdas, huono pohjaratkaisu, saunatilat kalliit, pienenpieni vessa...  Vai onko kenelläkään muulla olohuonetta, jonka joka seinällä on ovi? Jepjep, aika muuttaa.

Fakta, että tällähetkellä elän töille alkaa näkyä päällepäin. Useiden viikkojen ankara työputki rasittaa, ja minulla on selkäytimessä se kutina, että en saa kaipaamaani vapaata vielä tänäkään lauantaina. Lasken päiviä joululomaan! Motivaatiota on niin vaikea pitää yllä ja sitä haluaa vain suoriutua jälleen yhdestä työpäivästä. Enkä tiedä miten normaalit ihmiset käyvät pankeissa lainasta neuvottelemassa, hoitavat asioitaan tai käyvät lääkärillä, itse olen aina töissä! Pankkiin ehdin ainoastaan kesälomalla, lääkärissä käydään yksityisellä lauantaisin tai iltamyöhään, puheluita soitellaan lounastauolla ja hammaslääkärissä ei vain käydä, koska sinne aikoja on vain päivisin. Muuttoasioissakin tulen luottamaan Puolisoni apuun, koska hän saa helpommin vapaata ja pääsee töistäkin aiemmin.

Positiivista on, että champix kuurini on ohi. Olo on.. normaali. Lääkekuurin loputtua en kokenut mitään ihmeellisen äkillistä tupakanhimoa, enkä huomaa olossani mitään erilaista nyt, kun en enää syö lääkkeitä. Aika näyttää, että miten laskeneen painoni käy. Minulle kun muistutettiin Champixin olevan mielialalääke, ja nehän tunnetusti aiheuttaa painonmuutoksia. Tosin, Puolisoni ei laihtunut grammaakaan, minä 6 kg. Haluaisin kovin uskoa, että laihtumisellani ei ole mitään tekemistä lääkkeen kanssa, koska sehän merkitsisi kilojen tulemista takaisin! Mutta tärkeintä on, että en polta enää! Pikkujouluissakin oli jännä seurata tupakoitsijoiden ravaamista ulkona, ja itse sai istua tyytyväisenä ahterillaan ja nauttia juomasta. Ei ole ikävä tupakointia tihkusateessa, ei ole ikävä sitä oloa, kun mieli tekisi älyttömästi, mutta röökille ei vain pääse. Ei ole ikävä niitä röökinhakureissuja, kun muuten saisi hengailla yöpaidassa koko päivän, mutta nenu pitää laittaa ulos askin takia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti