Tekipä hyvää purkaa mieltä painanut asia eilen, sillä saman tien kun päivityksen tein, mielikin parani. Tänään, näin kunnon salitreenin jälkeen koko asia tuntuu kovin pieneltä. Mitä sitä moisia suremaan. Vaikka synttäreitäni juhlisi vain Puoliso ja minä, meillä tulee olemaan älyttömän hauskaa. Puoliso on nimittäin mitä hauskinta seuraa, eikä olisi tosiaankaan mikään eka kerta kun vedettäisiin baarikierrosta kahdestaan.
Meidät kutsuttiin Lahteen huomenna, erään ystävän tupareihin, mutta Puoliso päivystää joten väliin jää tälläkin kertaa. Hävettää kun tulee siellä käytyä niin harvoin, paljon rakkaita ystäviä. Ikävä nillittää omien synttärien vähäisestä väkimäärästä kun itsekään tahdo minnekään päästä. Pitäisi tehdä kunnon Lahtireissu joku kerta, käydä kunnolla siellä ja nähdä kaikkia vanhoja kavereita. Turkuunkin voisi jälleen, veljen luo käymään, sen kanssa oli viimeksi viihteellä kovin mukavaa.
Mutta tänä viikonloppuna kuvio on aika sama mitä viimeksikin, emme tee juuri mitään. Teen huomenna lyhennetyn työpäivän ja häivyn salille. Sunnuntaina olisi lepopäivän vuoro, mutta katsotaan taas nyt sitten. En minä eilenkään voinut olla menemättä ulos, kun kerta oli hyvä ilmakin. Minusta on huomaamattani kuoriutumassa urheiluhullu. Addiktoivaa touhua.
Ainoa ikävä puoli, että jälleen olisi laitettava rakkaita ja ihania vaatteita myyntiin. Eräskin Morticia Addams-tyylinen hameeni, viimetalven ostoksia, josta tässäkin blogissa olin niin iloinen. Nyt se vaan on liian iso! Yksi Lip Servicen pvc paita ei eksynyt päälleni kuin kerran, ja myyntiin menee liian isona. Ilonani on toki olleet nyt sitten kaikki ne vähän pienet vaatteet joita en pois ehtinyt heittämään. Harmittanee vähän siltikin, myydä nyt sellaiset vaatteet, joita rakastaa ja haluaisi kovin vielä käyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti