Nyt on kylki kipeänä ja kelmussa, mutta on se taas sen kivun arvoinenkin. Kylki ei kuitenkaan paikkana ollut niin paha mitä kuvittelin. Erityisesti pelkäsin tuota lantionseutua, tatuointini menee vielä suht lähelle alapään herkkää ihoa. Se kuitenkaan ei ollut se pahin alue. Itselle pahin oli ihan selkeästi tuo vyötärönseutu ja rinnan alus. Siinä sai hammasta purra. Sain kuitenkin Tonilta kehut kestävyydestäni. Homma kesti suunnitteluineen n. 5,5 h, tatuointia n 4 h. Yleensä kylki on kuulemma sellainen 2 h kerrallaan -alue, jonka jälkeen tyypit ei vain enää kestä. Ilmeisesti minulla ei ole kovin matala kipukynnys. Kuvasta tulee kuitenkin mahtava, laitan faceen kuvaa valmiina sitten marraskuun alkupuolella.
Tänään teen töitä, asiakkaita ja oppilaiden kirjallisten tarkistusta. Kuu lähenee loppuaan, joten jokainen sentti tulee jälleen tarpeen. Yritykseni suunta on kuitenkin positiivinen, ja rakastan työtäni. Lisään firmani "pakollisia " kuluja pikkuhiljaa, marraskuussa maksan ensimmäiset Alvit, joulukuussa mukaan tulee Yrittäjän eläke. Samaan aikaan alan säästämään veroja varten. Helmikuussa alkaa sitten opintolainani isomman osan lyhennys.
Säästökuurina tämä yrittäjyys on mitä mainioin. Katsellessani muotimainoksia, selatessani henkkiksen katalogia tai surffaillessani goottivaatekauppojen verkkokauppoja en tunne enää samaa "haluan tuon" -kutinaa mitä ennen. Lähinnä tulee pyöriteltyä silmiä niille hinnoille. Alakerran Uff-kirpputoria sen sijaan tulee koluttua hyvien löytöjen toivossa. Alaosille pitää kyllä tehdä jotain. Minulla ei ole enää yksiäkään sellaisia housuja, joita voisin käyttää ilman vyötä. Miksi vaatekaappini kaipaa uudistusta aina tällaisina aikoina kun minulla ei oikeasti ole varaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti