Takana on hurjan pitkä työpäivä - 11 h, mutta olo on tyytyväinen. Aloitin aamuni yritystalousluennoilla koululla, ja viimeinen asiakkaani lähti ennen kahdeksaa. Yksi isoimmista päivän iloista oli kommentti laihtumisestani. Entiset (tai vähän nykyisetkin) työkaverithan näkevät minua n. 2 kertaa kuussa, ja tänään sitten yksi ihmetteli että olenpa laihtunut reippaasti ja kyseli miten sen tein. Kyllähän sen nyt itse huomaan, kroppani kun tunnen, ja vaatteetkin ovat isoja, mutta ensimmäinen ulkopuolisen huomaaminen lämmittää kummasti mieltä. Huomenna sitten hyvillä mielillä salille jo aamusta. Mainittakoon nyt myös laihdutukseen ja elämäntapamuutokseen keskittyvä blogini Losing it jos jotakuta kiinnostaa seurata dieettilätinääni enemmänkin.
Käytiin eilen leffassa, katsomassa studio Ghiblin ja Goro Miyazakin uusin elokuva Kukkulan tyttö, sataman poika. Jos pitää Miyazaki-elokuvista, suosittelen lämpimästi. Juuri niin ihanan eskapistinen mitä Liikkuva linna, Totoro tai Henkien kätkemäkin on. Me kun menimme leffaan maanantaina, niin paikkahan oli ihan hiljainen. Oltiin näytöiksen ainoat. Ensimmäisen kerran saatiin ihan "oma" sali. Olikin nautinnollista katsoa leffaa ja löhötä penkeillä juuri niin kuin haluaa.
Aionko tehdä tällä viikolla muuta kuin töitä ja kuntoilla? Saa nähdä, mutta tuskin. Ainakaan mitään viihteellistä ei ole ohjelmaani ilmestynyt! Sitäpaitsi, loppukuusta minä 29, siihen on hyvä säästellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti