sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Dreaming wide awake

Raisioreissu takana ja vähän on taas sekavat fiilikset. Viikonlopusta muodostui aika mukava. Perjantaina istuttiin lähinnä iltaa Voice of finlandin parissa ja turistiin mukavia, luin kirjaa ja menin ajoissa nukkumaan. Lauantaina tehtiin perinteinen kirppiskierros ja sain täytettä vaatekaappiini. Ajatuksena oli pysyä sisätiloissa ja ehkä kuntoilla, mutta Pikkuveli kyseli minua kanssaan Turkuun ja viihteelle.

Hetken emmittyäni hyppäsin Veljen matkassa Turkuun ja sen kämpille. En tunne Veljellä on laaja kaveripiiri, ja minä olen se apina joka ei tunne ketään, mutta jonka tuntee kaikki. Istuttiin iltaa Veljen luona ennen yöelämään siirtymistä, ja tällä kertaa pääsin muutaman tyypin kanssa ihan mukavasti juttuunkin.

Yökerhoksi valikoitui Veljen suosikki, Apollo. Järkyttävä jono vielä yhdeltäkin, mutta pokelle maksamalla päästiin jonon ohi. Paikka oli järkyn täysi, mutta tiskit toimi ja minullakin riitti seuraa, vaikka Veli sukkuloi ympäri baaria. Erityisesti tuli hengailtua Mr M:n seurassa. Herra oli minun yllätyksekseni minua vanhempi, ja oli todella virkistävää saada seuraa oman ikäisistä. Muut kun ovat sen 5-7 vuotta nuorempia. Mr M osoittautui mielenkiitoiseksi, meillä oli paljon yhteistä, esim. chilit ja musiikkimaku. Petiin pääsin aamuyön tunteina.

Tänään olo oli hutera ja väsy, mutta ihmeempää krapulaa ei tullut, mitä nyt koko junamatka meni nukkuessa. Jälleen kerran Raisioreissu sai minut mietteliääksi. Pyöriessäni Veljen piireissä minulle väläytellään tavallaan sitä elämää, jollaista omani olisi sattanut olla jos olisin valinnut toisin. Erityisesti Mr M sai minut näkemään asioita eri vinkkelistä, tyyppi muuttanut itse kauempaa Turkuun muutoksen tarpeessa. Kaipaanko Turkuun tai tuota kuvitteellista "entä jos" elämää? En. Olen tyytyväinen elämääni näin. Kuitenkin, vanhojen kotikulmien katselu, syvällinenkin keskustelu tyypin kanssa joka on kovin samanlainen kuin minä ja perheen kanssa oleilu sai oloni haikean mietteliääksi. Harmittaa että M asuu Turussa, tyyppi on mukava ja ystävät ovat rikkaus. Onneksi on Sosiaalinen Media. Pitäisi kai käydä useammin Turussa, ei perhevisiitin tarvitse tarkoittaa vanhempien kanssa kykkimistä. Valitan aina, etten tunne Turusta ihmisiä. Tunnenpa. Ennen tunsin veljeni lisäksi yhden, nyt sitten kaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti