Viikkoni on tähän asti kulunut aika perinteisissä merkeissä, salia ja töitä. Maisemat ovat eri mitä olen tottunut, mutta uusi arki alkaa muotoutumaan. Edelleen tulee käytyä salilla aamuisin, vaikka iltakin tulisi kysymykseen. Jotenkin en vain saa itseäni enää kotoa liikkelle salia kohden kun on ilta, aamuisin saan. Onko minusta tulossa aamuihminen?!?
Viikonloppuna pitäisi jälleen mennä vähän ulos. Perjantaina oli alunperin puhe J:n synttäreistä, mutta ilmeisesti juhlat ovat vähän vaakalaudalla että siirtyvätkö tulevaan vai eivät. Lauantaina onkin sitten pöytävaraus ravintolasta illaksi, sillä maanantaina meillä on parisuhteemme 7. vuosipäivä.
Jatkuu aiheella seksielämä, jatka lukemista omalla vastuulla.
Hui, ollaan oltu pieni iäisyys yhdessä. Joku minulta kysyi taannoin että kaipaanko sinkkuelämää koskaan. Rehellisesti: joo. Sitä seksielämää, sillä se, joka sanoo että parisuhteessa saa seksiä ja ongelmana on naisten haluttomuus, valehtelee. Mutta täydellistä ei ole olemassakaan. Jostain on tingittävä. Jännä sinänsä, että näiden 7 vuoden aikana minulle ei ole täysin valjennut, että onko ongelmana kemioiden kohtaamattomuus lakanoiden välissä, se että mies ei pidä minua seksikkäänä vai se, että hän ei nyt yleensä ole kiinnostunut koko aiheesta. Puhuminenhan aiheesta ei niinikään oikein auta, yritetty ollaan. Mies ei puhu eikä pukahda mitä tähän aiheeseen tulee. Monologia saan vetää. Tätäkin olen pohtinut jonkun verran: olenko valmis seksittömään loppuelämään? No en helvetissä. Olen nuori vielä, haluan saada seksiä. Olenko valmis luopumaan rakastamastani miehestä tämän takia? En ainakaan helpolla. Pattitilanne? Oh yes. Alanko olemaan epätoivoinen kun vuosia on lasissa jo tämän verran? Oh yes.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti