They only come out at night

Uusi asuntomme on yhä laatikoissa ja remontin keskellä, mutta ehkä tästä tulee joskus valmistakin. Keittiö on osittain maalattu, olohuone on vuorossa viikonloppuna. Olkkari kun saadaan kuntoon niin ostetaan niitä uusia huonekaluja, jotta saadaan vähän sisustustakin aikaiseksi. Sen jälkeen sitten makkaria, kun on jotain valmistakin.

Väsy blogaaja.

Itse olen ollut aika maassa tämän takia. Olen visuaalinen tyyppi, ja ahdistaa kun ympärillä ei ole mitään kaunista. Laatikoita, revittyjä seiniä ja osina olevia huonekaluja. Ei sisustusta, verhoja tai kauniita esineitä. Joo, ja me tosiaan vain maalataan. En tiedä miten kestäisin koko remonttia. Hatunnosto äidilleni joka on rempannut kohta 10 vuotta. En ajatellutkaan, että miten tärkeä viihtyisä asuinympäristö oikeasti on. Kolmatta viikkoa lattiatasossa ja pahvilaatikoissa asumista tosiaan vie veronsa ja laskee mielialaani. Noh, puoliso lupaili valmista olkkaria ensiviikon aikana. Hyvä, sillä sen jälkeen olisi meidän parisuhteen 7. vuosipäivä, ja haluaisin tunnelmoida sitä Puolison kanssa kaksin uudessa kodissa. Mutta jos ei ole edes ruokapöytää kasassa, pitää mennä ravintolaan.

Tänä viikonloppuna kutsuu Raisio ja perhe. Aluksi visiitti ahdisti, mutta nyt sitä oikeastaan menee ihan hyvillä mielin. Tuntuu, että tarvitsen sitä, lepoa, kunnon kirppiskierrosta äidin kanssa, kaunista luontoa. Äitini on myös sisutanut maulla, joten saan viikonlopun verran nauttia siitä kaipaamastani kauniista asuinympäristöstä. Tänään tuleekin pidettyä aika vajanainen työpäivä, menen luultavasti vähän myöhässä ja lähden aikaisin. Sekin tulee tarpeeseen. Pitäisi vissiin rentoutua hieman useammin, elämä ei saisi olla liikaa töitä, treeniä ja kotisressiä.

Olo on ollut tosi vetämätön viimeviikkoina, ja en aluksi ymmärtänyt että miksi. Nyt kun tätä olen jo toisessa blogissakin pohtinut, alkaa syykin hahmottumaan. Kolmatta viikkoa laatikkoelämää, koko ajan jotain muuttoa tai maalausta käynnissä. Töissä on ollut mukavasti asiakkaita, on ollut ihan kiirustakin. Samaan aikaan olen pitänyt treeniohjelmasta kynsin ja hampain kiinni, sekä yrittänyt sosialisoida normaaliin tapaan. Yöunet ovat jääneet normaalia vajavaisemmiksi, kiirusta töissä, siivousta/järjestelyä/jotain kotosalla, viikonloppu ulkona, treeniohjelman rankennus.. kai siinä nyt väsyy kun ei ehdi kunnolla edes alas istua. Tänään tuli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan nukuttua juuri niin pitkään kuin väsytti, ja olo on heti parempi. Josko se tästä viikonlopun aikana kohenisi.