Alkuviikko mennyt jotenkin tahmeasti. Syysloman jälkeinen viikko on töissä kovin hiljainen, ja oma mielikin on ollut kumman maassa. Mikään ei ole oikein tuonut iloa tähän viikkoon. En oikeastaan osaa osoittaa sormella että mikä masentaa, kaikki ja ei mikään. Ehkä yhden tyypin käyttäytyminen, mutta ei siitä sen enempää. Tähän alkuviikkoon on ollut vaikea löytää hymyä. Kestoväsy, kestosuru ja ruokahalu tiessään. Yay.
Eilen näin Caratraa, ja ystävän tapaaminen kyllä piristi. Oli mukavaa nähdä ystävää. Tänään onkin ollut jo vähän parempi aamu, sain karistettua masennustani salilla ja nostettua itsenäi harmaan surun suosta. Päätin toitottaa myös tuon harmitusta aiheuttaneen tyypin hevon kuuseen aivoistani mustaamasta mieltäni.
Viikonloppuna pitäisi lähinnä siivoilla ja järjestellä paikkoja, ja rentoutua. On ollut sangen vilkasta aikaa, Läksiäiset ja tuparit takana, omat synttärit, yksi viihteily ja Tallinna eessäpäin. Väliin mahtuukin nyt sitten yksi viikonloppu kun ei tehdä mitään ihmeellistä. Ajateltiin tosin viettää laatuaikaa Puolison kanssa.
Mietin syytä mieleni mustuuteen, pelkästään yksi idiootti ei riitä syyksi monen päivän masikseen. Osasyy taitaa olla yksinäisyyteni. Emme juuri vietä yhteistä aikaa Puolison kanssa. Herätään aikaisin, minä salille ja Puoliso töihin. Puoliso on iltapäivän kotosalla, minä pääsen töistä myöhemmin. Syödään jotain, yleensä eri aikaan, koska mies joko treenaa tai pelaa eikä yhteisruokailu sovi aikatauluun. Minä majoitun joko kirjan tai tietsarin ääreen, ja lopulta liikahdetaan sijoiltamme vasta nukkumaan. Viikonloput muuten sama mutta Puoliso pelaa koko päivän, minä töissä ja/tai koneella. Romantiikka? Mitä se on? Ei me riidellä tai mitään sellaista, olo vaan on kuin asuisi jonkun todella rakkaan ystävän kanssa kun kaikki romantiikka loistaa poissaolollaan muutamaa suukkoa lukuunottamatta. En ihan näinkään jaksa, joten pitänee ottaa asia puheeksi. Yhteistä aikaa on vain löydyttävä jostain tai ajaudutaan vielä erillemme yhä enemmän. Olen vaan sellainen nainen, että tarvitsen arkeeni rakkautta, yksi hyvänyönsuukko ei ihan riitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti