Olen onnistunut viikonlopun aikana laatimaan parikin blogitekstiä jotka kuitenkin poistin aika nopeaa. Eipä niissä mitään erityistä, siksi ehkä ne poistinkin. Tiivistettynä kuitenkin: minulle valkeni muutamaa artikkelia lukiessani että olen läheisriippuvainen. En siinä määrin että pyrkisin hallitsemaan toista, mutta siinä määrin että en osaa olla yksin. Olen aina parisuhteessa, ja silloinkin vaihdan helposti maisemaa jos en saa tarpeeksi huomiota. Enkö olekin mitä mainioin kumppani? No, ainakin opin jotain itsestäni.
Olin lauantaina ulkona parin kaverin kanssa. Puoliso jäi kotio potemaan hammassärkyä, mutta itse aloitin iltani Tuopissa. Paikka oli uudistettu ihan tyylikkäästi. Mitä nyt kuitenkin kaipasin vanhan Tuopin rustiikkista fiilistä. Jatkettiin siitä sataykköseen yksille, josta sitten käppäiltiin keskustaan syömään. Gastrobub tuulensuun sapuska ja palvelu ei vastannut mainettaan tai hintatasoaan. Pojat sai tylyä palvelua ja helvetin pienet annokset. Sieltä siirryttiin katsomaan Thrill the world keskustorille, josta sitten DD:n kautta Hällänviemäriin. DD oli aikamoinen kokemus. Paikasta oli niin lonkero kuin jallu loppu, ja paikalla selkeästi vain ne vakkarit jotka ovat siellä aina. Hällässä koin myös omalaatuisimman iskuyrityksen ever. Todella hyvännäköinen mies, kerrankin. Yleensä minua iskee baarissa ne ei-niin-viehättävät tyypit tai sitten isäni/vaarini ikäiset. Alkuunsa komistus puhui ihan mukavia, tuuminkin että mikäs tässä söpössä seurassa juoda vielä muutama, kunnes tyyppi alkoi kehuskelemaan että miten hyvä sadisti hän on. Kaikki hänen alistamansa naiset kuulemma nauttivat suunnattomasti, ja miten mun ehdottomasti tarvii kokeilla myös. Rright. En varmaan ikänä ole poistunut niin nopeasti bussille. Pelkkä ajatus kuulostaakin niin turvalliselta, antaa nyt ventovieraan tyypin alistaa, vieraassa kämpässä ja alkoholin vaikutuksen alaisena.
Sunnuntaina olo oli ihan jees, mitä nyt vähän janotti. Lauantai oli kuitenkin loistoilta, minulla oli hauskaa. Innoissani katsoin Fitbit-rannekkeeni tilastoja, ryyppääminen kaupungissa kerryttää askelia ja kuluttaa kaloria. Fitbit on siis sellainen tekninen vempain, jota pidän ranteessani olevassa rannekkeessa. Se kerää tilastoa askelista, kuljetusta matkasta, aktiivisuudesta, kalorikulutuksestani, unestani yms. Voin asettaa askel/kalori/aktiivisuustavotteita, käyttää ohjelmaa kalorilaskemiseen yms. Eräs myyntisivusto kuvailikin kapinetta Personal trainer ranteessa - lauseella. Olen ihan addikti. Ravasin eilenkin ympäri kämppää saadakseni askeltavoitteet täyteen. Jepjep, en ole ihan normaali :D
Viikko vaikuttanee muuten ihan normaalilta, mitä nyt pitää järkkäillä viikonloppua. Ostaa kamaa pitkin viikkoa, ettei tarvi raahta 8 l limua + viinat sitten ruokien kanssa viimeisenä hetkenä. Siivota tarvii ja järkätä makkari. Puoliso on viimein edennyt projektin kanssa, yksi seinä valmis, kolme muuta ovat nyt vain maalausta vaille, hiomiset, tasoittelut ja teippaukset suoritettu. Ehkä saan viimein makkarin! Lisäksi pitää ostaa jostain vessanpöntön istuinrengas ja kiinnitellä parit kahvat. Kämppämme ovien kahvat lahoo käsiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti