Väliinhän kaikki juhliminen jäi, samoin kuin kaikenlainen treenaus. Lauantaina töiden jälkeen hain otrivin-nenäsumutetta ja menin kotio niistämään. Kurkku on järkyttävän kipeä ja aamut sen vuoksi täyttä tuskaa. Heräilen öisin kurkkukipuun ja nuhaan ja koitan saada kuitenkin levättyä kunnolla. Töistä kun ei voi saikkea pitää. Onneksi ensiviikolla ei ole mitään pidempiä luentoja, jäis kyllä pitämättä kun ääni ei kestä.
Lauantaina oli työpäivä, mutta muutoin olen nyhjöttänyt kotosalla. Leffaillut, korkannut Viikinkien toisen kauden, takuttanut tyveäni ja pujoitellut irtohiuksia takaisin takkuihin, kokkaillut ja nukkunut vähän väliä. Huominen duunipäivä ei paljoa innostaisi.. Ajatus pitkään nukkumisesta ja kotona sairastelusta houkuttaisi enemmän. Noh, mitäpä sitä ei rahan vuoksi tekisi.
Koitan valaa Puolisoon positiivista asennetta. Ottaa Oulun sellaisena "jos nyt töitä saadaan.. " -juttuna. Minä taas uskon että sitä saa mitä tilaa, eli jos asenne on valmiiksi negatiivinen, niin ei mistään mitään tulekaan. Komensin kääntämään ajatuksensa että "Töitä löytyy taatusti" -asenteeseen. Ei saa luovuttaa ennen kuin yrittää.
Meille tulee tässä kuussa 8 vuotta yhteistä taivalta. Ilmoitin aiemmin Puolisolle, että jätän kaiken hänelle, että en tule itse häntä asiasta muistuttamaan. Ihan siksi, että viimeiset 7 vuosipäivää olen järkännyt minä. Nyt on pallo hänellä, minä en sano juuta tai jaata mihinkään. No, perjantaina Puoliso varoitti minua buukkaamasta vuosipäivän viikonlopulle suunnitelmia. Ilmoittaa kuulemma tarkemmin sitten lähempänä. Itsehän riemastuin, tiedossa on siis jotain!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti