Tulihan se työpaikkatieto sieltä. Tai siis se tieto, että "valitettavasti valintamme ei kohdistunut sinuun." Kesti niin kauan että vähän ounastelinkin. Perkeleen jännitys. Ja pistän tosiaankin aika paljon ton jännityksen piikkiin, sillä ihan oikeasti jännitin niin paljon että kahvit läikkyi kupissa. Änkytin ja konkreettisesti tärisin. En puhu mistään pikku perhosista vatsanpohjalla, vaan koko kropan lamaannuttavasta jännitystärinästä. En saanut siellä sitä "tuntumaa", että kuulun tänne. No ilmeisesti en. Ouluun kyllä, mutta M-Roomiin en. Ja se, mitä en ole sanonut kenellekään vielä, ne kaksi neitoa jotka M-Roomilla oli, ovat minuun verrattuna kuin yö ja päivä. Ja minä siis olen se Yö. Pieniä, siroja, nuoria, muodikkaita keijukaisia. Ja minä se peikkotyttö vampyyri. En muodikas, siro tai erityisen nuorikaan. Eihän noilla asioilla ole sinänsä työssä merkitystä, mutta ulkonäöstä huomasin ensivilkaisulla että en nyt selkeästi sovi tähän trendikkääseen profiiliin, jota kaikki muut tuntui edustavan.
Mitä sitten? En tiedä. Cm hiustalolle olisi toivottavasti yhä paikka, mutta kun haluaisin kovin sinne Ouluun. Toinen Oulun työpaikka on yhä ilmoittamatta päätöksestään, koska lupailivat juhannusviikolla. Mutta en nyt rahojani likoon laittaisi. Jos en saanut M-Room -paikkaa, epäilen vahvasti että tuskin pääsen tuonnekaan. Sielläkin kävellessäni takahuoneeseen ja sieltä pois, huomasin erään työntekijänaisen tuijotuksen. Ja siis ihan selkeän O.O -tyyppisen tuijotuksen. Sen oloisen, että jos tuonne pääsen, niin tyypistä tulee ongelmia. Tosin, sinne sopisin tyyppinä paremmin. Paikan työntekijät eivät olleet profiloituneet lokeroon.
Harmittaa ja ahdistaa. Ei Ouluun voi muuttaa kylmiltään, duuni on oltava. Mutta heinäkuun lopussa pitää muuttaa - jonnekin. En halua jäädä tännekään. Ja tiedän, että jos Koulu saa tietää ettei muuteta, niin joku työkutsu tulee ihan satavarmana. Mutta kun olen ennemmin työtön! Olen sanonut niille jo tusinan kertaa että tämä oli tässä, en halua pitää yhtäkään tuntia enää, niin mitä Ex-Pomo ehdottaa: jos pitäisin lisätunteja! Ihan sama mitä sanon niille, tarjousta tulee siltikin. Luultavasti ensialkuun olen hiljaa tai kusetan. Vaikka miten ottaisin täältä paikan vastaan niin väitän luultavasti aika pitkään siltikin muuttavani! Puoliso oli tyypillinen itsensä "no mietitään sitä" Joo. Mutta kun mulla ei ole aikaa miettiä, tai menetän vielä sen Cm-paikankin! Ja tiedän, että jos otan asian uudestaan puheeksi, puoliso lähinnä kiukustuu. Se sanoo aina että mietitään sitä. Pitäisi kai juottaa se känniin ja koittaa sitten. Humalassa se puhuu, mutta muuten lähinnä ärsyyntyy jos haluan keskustella jostain vakavammasta. Turhauttaa!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti