Viimeinkin. Seinä tuli vastaan. Tätä olen toivonut ja odottanut.
Avauduin pari merkintää takaperin huonoista elämäntavoista. Viimein tuli blokki ja ällötys kaikkea paskaa kohtaan. Viimeinkin ajatus pitsasta ällöttää, ja kaipaa juomaksi lähinnä vettä eikä mitään keinomakeutettua moskaa, alkoholista puhumattakaan.
Evääksi piti tänään olla pitsa, mutta valmistautuessani työpäivään ajatus sen syömisestä ellotti niin paljon, että paistoin kasvismunakkaan ja teinkin salaatin. Aloin ajattelemaan muita "herkkuja", kuten lämpimiä juustoleipiä, jätskiä tai karkkia, ja sama ellotus valtasi niitäkin ajatellessa. Jopa lempinamit, sirkusaakkoset tympii jo ajatuksena. Vihdoin!!
Olen siitä outo tapaus, että mielen voima mulla on aika tolkuton, enkä aina hallitse itsekään sitä. En voi kääntää "vaihdetta" erilaiseksi, vaan jos herkkuja tekee mieli, niin siinähän tekee. Muistan yhä, kun joskus teki mieli turkinpippureita. Koitin kaikki konstit ruokarytmistä vedenjuontiin ja kävelylenkkiin. Taistelin kolme päivää, kunnes neljäntenä menin ostamaan niitä samperin turkkareita, ja himo meni ohi. Jos joku sanoo minulle jonkun herkkuhimon iskiessä että "odota 15 min niin menee ohi", niin mun reaktio on lähinnä totaalinen repeäminen. Jos mun tekee jotain mieli, niin ennätys on noin viikon. Tonnikalapasta oli silloin kyseessä. Himo kyseistä ruokaa kohtaan meni ohi, kun päätin sen pastan sitten vääntää. Ja jos joku ällöttää, on blokki päällä, niin siitä ei niin vaan päästä eroon! Ei auta muu kuin aika. Edelleen ajatus kanafileestä, rahkasta ja makroilusta ellottaa, mutta on puoli voittoa, että siihen ällötyslistaan liittyi herkut, ja mielitekoihin puhdas ja terveellinen ruoka.
Ja jos joku siellä pyörittelee silmiään, että hiiteen tollaset ja terveellinen safka ääntä kohden, tekosyitä kaikki tyyni, niin voin rehellisesti sanoa, että olen oksentanut sen vuoksi kun piti syödä ruokaa, joka oli sillä hetkellä ällölistalla. Kun sanon, että "seinä tuli vastaan" jonkun ruuan kanssa, että ellottaa ajatuskin, tarkoitan sitä. Tulos oli Yrjö Oksennus Laatta, kun pakosta söin vuonna nakki ja kirves. En puhu mistään "en pidä oliiveista" -tyyppisestä asiasta, vaan ihan tosissaan oksennusreaktiosta kun sanon että ällöttää jokin. Joskus harkitsin jotain terapeuttia, ravintoterapeuttia tms. ammattilaista tän asian kanssa, sillä ei tämä nyt ihan normaaliakaan ole että oksentaa jos syö jotain mitä ei tee sitten yhtään mieli. Mulla on itsellä pieni käry, mistä tämä voi johtua, mutta en nyt avaudu siitä sen enempää. Yksinkertaisesti: Minua ei voi pakottaa syömään yhtään mitään ellen niin halua. En edes minä itse.
Vihaan tätä oloa. Turvonnutta ja vetämätöntä. Tiedän, että pari viikkoa kunnon normiruokaa tekisi ihmeitä, olo paranisi ja turvotus laskisi. Kertyneet kilot on vielä helppo karistaa. Tähän asti vaan en ole saanut itsestäni kiinni, ja ongelma on ollut toi syömisasia, kun ainoa mikä menee alas on jotenkin epäterveellistä. Nyt tästä voi taas tullakin jotain. Mietin sitäkin, että ehkä mulle ei sovi yksi tietty ruokavalio. Nytkin puputin ns. fitnessafkaa sen verran pitkään, että seinä tuli vastaan ja alkoi voimakas ällötys kyseisen ruuan kohdalla. Ja se ainoa sapuska, jota en ollut syönyt piiiitkään aikaan, oli se epäterveellinen. Joten, ylläripylläri, epäterveellinen safka oli siis se ainoa eväs joka ei ällöttänyt. Ratkaisu voisi olla vaihdella ruokavaliota säännöllisin väliajoin, etten kyllästy, ettei mikään ruoka menisi tuolle "hyi helvetti" -listalle vaan kyllästymisen takia. Enkä taaskaan tarkoita, että ihmekuurista toiseen, vaan terveellisten normien sisällä. Ehkä tää tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti