Six feet under

Vappuviikko on alkanut, ja iloitsen siitä, että se on vajaa viikko. Itselläni on perjantain pyhän lisäksi tiistai vapaa, olenhan lauantaina kuitenkin töissä. Mutta mukavan pätkittäistä, maksimissaan pari päivää töitä putkeen.

Näillä näkymin mennään kaverin luo Hervantaan vappuna, tyyppi muutti takaisin Tampereelle pohjoisessa asuttuaan noin vuoden. Tyyppi on mukava, iloinen ja hauskaa seuraa, mutta sen musamaku.... Se on räppi-ihmisiä henkeen ja vereen. En tiedä miten kestän kokonaisen illan sen kämpillä kun sen musamaku on vaan niin perseestä. Pitää kai kiskoa alkoholia niin että musa haittaisi vähän vähemmän.

Joku sanoisi, että hyi hitto kun oot rajoittunut. Että eikö nyt vähän voi antaa periksi, ei kai se niin iso juttu ole. No olenhan minä yrittänyt. Monet iloiset illat olen yrittänyt olla välittämättä musiikista. On vain pari genreä, joita en vain voi sietää ilman suurta vitutusta. Räppi ja listahitit. Paskaa musiikkia ei voi vain "ignorata". Vaikka miten yritän olla välittämättä, en voi sille mitään että haluan räjäyttää sen soittovehkeen. Saan lähinnä hedaria jos musiikki on jatkuvasti ihan täyttä paskaa. Tiedän kyllä, että Tyypin tunteet mun musaa kohtaan ovat varmaan aika vastaavat. Sen into räppiä kohtaan on sen verran aitoa, olen huomannut tyypin ilmeet kun itse hehkutan vaikka Turmion Kätilöitä. Ei sille vaan voi mitään, en pysty opettelemaan tykkäämään jostain mistä en pidä. Räppi on paskaa vaikka miten kuuntelet. Listahitit todistaa sen. Listasoitot raikaa radiosta 10 kertaa työpäivän aikana, ja se vitun Tykkään susta niin että halkeen on just niin paskaa että halkeen vielä sadannella kuuntelullakin. Puoliso on mukavan sietokykyinen. Kohtelias. Sen musamaku liippaa omaani, mutta ei se saa hedaria ja vitutusta paskasta musasta.

Tämä saikin mut miettimään sitä kuvitteellista tilannetta että millaisen tyypin kanssa en ikänä voisi olla yhdessä. Musiikkimaku on mulle aika iso asia. Jos pitäisi jakaa elämää ja arkea jonkun kanssa, pitäisi olla edes vähän yhtenevät musiikkimaut. Ei tarvi rakastaa samoja bändejä, mutta esim. Rap, Hiphop, rnb, poppi.. En voisi olla tyypin kanssa joka haluaa sellasta paskaa kuunnella. Eikä se ikänä varmasti voisi olla naisen kanssa jonka musamaku on näin raskas. Toisaalta, olisi yhtä ahdistavaa jos toisen musamaku olisi niin rajoittunut, että ei voi baarissa käydä sen takia, kun musa on paskaa. Joo en käy Fat Ladyssa just siksi, että musa on paskaa ja tupa täynä teinejä, mutta esim. Aussie Bar oli hauska paikka huonosta musasta huolimatta.

Toinen asia minkä en uskoisi toimivan, olisi absoluuttinen urheiluhulluus, oli kyse sitten itse kuntoilemalla tai telkkaria tuijottamalla, ei se toimisi. Käyn kyllä salilla, mutta nautin siitä, että voin käydä toisen kanssa oluella tai burgerilla. Jos sen sijaan toinen osapuoli vetää jatkuvasti rahkaa ja parsaa ja hokee että alkoholi tappaa gainssit niin ei vittu. Siitä huolimatta että olen salikissa, en kestäisi jos toinen olisi salikolli. Ja tämä havainto oli mulle aikas iso yllätys. Telkkari ei ole sen parempi vaihtoehto, haluan töllöttimen itselleni ilman urheilurajoituksia. On parasta, että Puoliso ei ole innostunut mistään urheilulajista edes telkkarissa. Sitäpaitsi, mun horror image miehestä on sellainen karjala-lippispäinen sm-liigafani jonka ykkösrakkaus on aina auto, ja lempiruoka olut ja makkara. Musiikkina mitä radiosta nyt tulee, tai vielä pahempaa, suomiräp. Tähän vielä yhdistettynä "elämäm koulu" tai joku amiksen autopuoli, niin pahin painajainen miehestä on valmis. (Tiedän, itse edustan ihan varmana jonkun pahinta painajaista naisena... And I'm loving it!)

Jumalattarelle kiitos että mulla on Puoliso. Mun oma pelinörtti, jonka kanssa voi aina uppoutua fantasiamaailmaan joko sarjan, leffan tai pelin muodossa. Tyyppi joka antaa mun olla mitä olen, joka aina ymmärtää mun häiriintynyttä huumoriani tai raskasta musamakuani. Mies joka luukuttaa Turmion Kätilöitä mun kanssa. Jaan mieheni mielellään pelin kanssa, voinpahan lukea rauhassa mangaa tai kirjaa. Puoliso yllättää minut juuri oikeilla tavoilla, siivotulla kodilla, suklaalevyllä tai leffalipuilla. Onneksi meillä menee niin hyvin, Puoliso on tehnyt musta aika helvetin ronkelin miesten suhteen :D

Lay the Ghost to rest

Viiiiikonloppu!

Tai no, yksi 6.5 tunnin duunipäivä vielä edessä, mutta perjantain työpäivän jaksaa vaikka käsillään seisten, jos lauantai on vapaa.

Mun pitää nauttia tästä, sillä seuraava vapaa on porukoiden juhlat ja sitä seuraava nimiäistilaisuus. Sitten vedetäänkin kasa lauantaita putkeen. Noh, arkivapaat ovat mainioita salipäiviä.

Olen taas saanut kiinni salikärpäsestä, yay! Olo on taas vireämpi mitä aiemmin. Viimein! Vihaan sitä zombieoloa kun ei huvita tai jaksa mitään. Sitä oloa on jopa vaikea kuvailla. Monesti jos sanoo että "ei saa aikaan/ei huvita/jaksa" se tulkitaan sellaiseksi aikaansaamattomuudeksi. Omaksi "valinnaksi", joksi jonka voi korjata sillä legendaarisella "ota itseäsi niskasta kiinni". Mutta kun kilpparizombie on eri asia. Zombie on hyvä sana. Menet automaatiolla arjen, mutta sitä vireyttä ei saa päälle mistään. Nukut vaikka miten paljon, syöt mitä tahansa, mutta ei auta. Olo on kuin zombiella, ei vain saa tehtyä mitään, ei ole virtaa, menet sellaisessa sumussa.  Haluaisit vain koomata. Tuijottaa telkkarista vaikka ostosteeveetä, kunhan ei tarvitse ajatella tai tehdä mitään. Vähäinenkin energia menee työssäkäyntiin ja arjen pyörittämiseen. Viimepäivät olen setvinyt pyykkivuorta ja kämpän siisteyttä, taannoinen koomajakso aiheutti pienen viiveen siivoustasossa.

Ei ole mitään saleilua kummempia suunnitelmia. Olisi ystävän synttärit Orimattilassa, mutta ei ole nyt varaa matkustaa kun on näitä partyjä ollut. Leffassa ajateltiin käydä, moikataan kummipoikaa ja sen sellaista. Tänään ei ainakaan voi ryypätä, kun huomenna ois taas labrat ja pitää olla paastoarvo. Tosin, kuten viimeksi taisin mainita, on sen verran paljon tullut nyt kiskottua niin jos nyt jättäisi väliin. Viimeksi tuli nautittua pari alkoholijuomaa tiistaina.

Käytiin tiistainakin ulkona töitten jälkeen. Korkattiin Paapan kapakassa terassikausi kun odoteltiin Puolison Serkkua vaimoineen, tyypit kun on Tampereella lomalla. Käytiin August Von Trappessa syömässä. Paikka on Hans Välimäen uusi belgialainen bistro & baari. Kokemus oli varsin mukava. Jopa tiistaiksi oli hyvä olla pöytävaraus, sen verran paljon oli porukkaa. Sapuskan sai aika tehokkaasti gluteenittomana, ja ruoka oli tosi maukasta. Paikoitellen erikoisia yhdistelmiä, esim. sinappia juustolautasella, mutta yhdistelmät toimi. Juomapuoli oli mukavan erikoista, perinteistä karjalaa, lapparia tai karhua et sieltä löydä. Kalliit juomat, halvimmillaan siinä 8.50, mutta sinne mennäänkin nauttimaan, ei ryyppäämään. Muutoin selvittiin mukavan maltillisella hinnalla, kolmen ruokalajin illallisesta huolimatta. Ihan kohtuuhintainen paikka, hyvää ruokaa, joten varmasti käydään vielä joskus toistekin. Suosittelen. Jos kuitenkin olet kasvissyöjä, skippaa. Listalla oli tasan yksi kasvisvaihtoehto.

Prophetian

Helvetti mikä työpäivä lauantaina. Vajaasta miehityksestä huolimatta asiakasmäärä oli ihan ok, ei mitään tolkutonta kiirettä. Mutta. Yksi sana: Täi. Iltapäivästä penkkiin istui n. 10-12 ikäinen poika, isänsä jäi odottelemaan. En päässyt kuin alkuun, ekat osittelut tekemään kun bongasin hiuspohjasta jotain elävää. Hyyyi. Isä totesi että "Ai onko niitä vieläkin? Ollaan taisteltu niitä vastaan tässä..." Ookoo. Oisko voinut tarkistaa asian etukäteen? Blondi kundi, täit ja saivareet näkyi tosi selkeästi. Asiakas pihalle ja minä siivoan. Ja siivoan. Ja siivoan.

Hetken emmin, että voinko mennä illasta veljeni luo bilettämään Turkuun, jos on kerta riski että mulla ois täitartunta. Huolellisen tutkailun jälkeen ja työkaverin järjen äänen perusteella päätin että bilettämään vain. Ei se täi nyt mikään hirvikärpänen ole. Olen bongannut täitä ennenkin, koululla ollessa. Mutta asiakkaat ovat aina olleet oppilailla, tää oli eka kerta kun oli omalla asiakkaalla. Hyi helvetti! Vielä eilen tutkailin kammalla hiuksiani ja huokaisin pienestä helpotuksesta kun kampaan jäi vain hiuksia.

Ja muutama sananen tästä hiuspohjan kutsumattomasta vieraasta. Täitä ei kiinnosta puhtaus tai varallisuus. Täi on kiinnostunut päänahasta ja verestä. Se ajatus, että täit ovat vain epäsiisteillä ihmisillä tai rastapää hipeillä on myytti. Pääasiassa täit esiintyvät lapsilla, tai sitten lasten kanssa tekemisissä olevilla. Täi leviää kontaktissa helposti, mutta ei se nyt ihan päästä toiseen hyppää.

Niin, hyppäsin töiden jälkeen junaan ja kohti Turkua. Veljeni muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja Veli täytti vuosia alkukuusta, joten siinä hyvä bileiden aihe. Kivaa oli, paljon uusia ja muutama vanhakin tuttavuus. Veljen bileissä on usein sangen kivaa. Piipahdettiin baarissa, Torget tai Tårget vai mikä nyt oli. Veli oli kuitenkin jo sangen päissään, joten yksien jälkeen takaisin Veljen luo. Olin nukkumassa ennen yhtä! Mikä oli ihan hyvä, ei ollut sen kummoisempaa kankkusta. Pikavisiitiksi jäi, yhdeltä lähti bussi takaisin Tampereelle.

Onneksi menin. Mulla olisi ollut (teko)syykin jäädä sittenkin kotiin, mutta en kadu hetkeäkään että menin. Vireystilani kun on vähän mitä on. Nyt tosin tuntuu että en ole ihan niin koomainen mitä viimeiset viikot olen ollut. Ekä tästä noustaankin taas. Viikonloppu olisi vapaa, mutta ainoa buukkaus on lauantain verikokeet. Orimattilassa olisi kaverin synttärit, mutta pakko jättää väliin. Ei ole nyt varaa juosta enempää partyissa. Ollaan tosin biletettykin ihan huolella tässä. Joku kolmisen viikonloppua jos oikein muistan. Hyvä jos tulisi nyt viikonloppu ihan kotosalla vain.

EDIT:

Ei vittu... se Isä & Poika & täit -seurue tuli takaisin tänään! "Me tehtiin se hoito?" Ööh, ei ihan ehkä riitä, että tekee hoidon kerran pojalle ja that's it. Tyyppi suuttui mulle, kun yritin selittää, että ne täin munat ovat siellä yhä, hiuksia pitää kammata about päivittäin täikammalla, tehdä hoito uusiksi noin viikon kuluttua. Sitä, että hoito tulee tehdä kaikille ja vaihtaa lakanat, pestä vaatteet, pipot & muut, en ehtinyt selittää. Tuli tyypeille kiirus loukkaantuneena pois. Perkeleen idiootit. Ne samat faktat ovat taatusti lukeneet myös siinä täishampoopullon ohjeissa. Mutta ei! Onneks olin töissä, sillä muut kaksi mimmiähän eivät olisi tunnistaneet. Pomo oli siivonnut 5 tuntia sitä liiketilaa. Kiva jos ois sama setti huomenna uusiks.

No end, no beginning

Selailin merkintöjäni vuoden takaa. Liikuntaa, työmietintöjä, kouluvitutusta, ruokahaluttomuutta... Ihmettelin että mikä mua vaivaa. Toisaalta selaan niitä sporttimerkintöjä haikein mielin, olisi ihanaa olla se tyttö taas. Mutta se kun ei ole niin yksinkertaista. Nyt kun tiedän mikä minua vaivasi, viitteet tuntuvat selkeiltä. Kilppari oireili ensikerran vuosi sitten.

Kaipaan sitä itseäni, joka treenasi säännöllisesti, oli vireä ja energinen. Nyt se fiilis tulee ja menee. Jaksan aina pari viikkoa kerrallaan. Kaipaan salille about päivittäin, mutta se energia sinne menemiseen puuttuu. Nyt on taas aallonpohjafiilis, ei huvita, väsyttää eikä ruokakaan oikein maistu. Nukkua ja nollata voisin vaikka kuinka. Iho on kuiva ja ääni käheä. Kaduttaa kun jo lupauduin menemään muutamiin bileisiin. Ei jaksaisi. Huvittaisi kyllä, mutta ei vain jaksaisi.

Eniten ketuttaa juuri se, että motivaatiota ja halua olisi, mutta energiaa ei. Joudun keskittämään kaiken energiani ihan arkeen vain. Että jaksan mennä töihin, jaksan sen iltavuoron, tehdä ruokaa ja pakata eväät. Työkaveri on saikella, ja kierosti sitä toivoo itsekin saavansa jonkun flunssan, että saisi syyn hakea saikkea ja jäädä kotiin. Kelju sairaus tämä. Ei toimi kuin joku antibioottikuuri että jokunen nappi naamaan ja jee! Tiedän, että lääketasapainon löytäminen vie aikaa. Lekurilla pitäisi käydä taas toukokuun alussa. Pitää kai olla rehellinen, ja sanoa että ei nyt mitkään mahtifiilikset ole ollut. Lääkkeen nostolla ei ole oikein ollut kummoista vaikutusta, en huomaa mitään eroa. Toki olo on lähtötilanteeseen nähden parempi, mutta en ole kunnossa lähimainkaan.

Koitan keskittyä lähinnä pieniin juttuihin. Mennä pyörällä töihin niin saa edes jotain liikuntaa. Syödä 3-4 tunnin välein mahdollisimman normaalia ruokaa. Nukkua sen 8 h päivässä. Koitan edes elää normaalia elämää, nähdä ihmisiä. Sen tiedän jo kokemuksesta, että vaikka olisi mahdollisuuskin vain koomata kotona, ei se sitä helpotusta tuo. Koomasin pitkälti koko pääsiäisen, onko olo nyt parempi? Ei. Koitan edes jutella töissä asiakkaille. Olen hiljainen kampaaja, mutta eilen en tainnut oikein jutella yhdellekään. Voisi edes yrittää.

Kuura

Oho, vähän tuli taas päivitysväliä.

Pääsiäisloma on edennyt loppupuolelle, huominen olisi vielä vapaata. Mutta mahtia on ollut. Pääsiäislomaani kuvaa parhaiten yksi sana: Rakkaus. Ollaan hengattu Puolison kanssa nämä päivät mukavasti neljän seinän sisällä rakastaen, kuherrellen ja nauttien vain tosistamme. Imelää?Voi kyllä. Ihanaa? Voi kyllä.

Perjantaina päätettiin poiketa Puolison kanssa Bella Mortessa klubeilemasa. Lähdettiin ihan kaksin liikkeelle, mutta hurjan kivaa oli. Tampattiin Laternan lattiaa kunnolla, nähtiin Kaunis ystävä M joka Imatran suunnalta vieraili Tampereella ja fiilisteltiin esiintyjiä. Yöstä tavattiin sitten lisää ystäviä, jotka oli ihania ja heitti meidät kotio. Hieno ilta. Sai tälläytyä, tanssia, nähdä ystäviä ja rakastaa.

Muutoin ollaankin lähinnä seurailtu Scandal-sarjaa ja koomattu kotona. Parhautta. Muistinko mainita ostaneeni polkupyörän? Vekotin on osoittautunut ihan loistohankinnaksi. Pari kertaa olen sillä kulkenut töihinkin, ja erioten kotiin tullessa kapine oikeasti säästää aikaa. Kaleva-Härmälä väliin menee noin puoli tuntia polkien, erityisesti iltavuorossa ei mitään toivoa olla himassa niin nopeasti jos bussilla tulee. Olisin mennyt useamminkin jos säät olisivat suosineet. Ahterinikin alkaa tottua uuteen kulkupeliin. Ja minä, sillä en ole omistanut fillaria pariin vuoteen. Ja uusi menopeli on polkupyörä mallia Miehet. Piti vähän opetella nousemaan satulaan eri tavoin. Ristin uuden menopelini Heikiksi. Heikki ei ole uusin tai komein, mutta toimii. Kolme vaihdetta, jalkajarru ja 1 käsijarru. Riittävä minulle, ja sopivan simppeli pyörä, jotta Puoliso osaa sen tarvittaessa fiksata. Ostin sitäpaitsi vempaimen fillarihuoltoliikkeestä, joten se on juuri huollettukin. En harrasta Tori.fi -sivustoa, sillä kyyninen minä epäilee 99% torin pyörien olevan pöllittyjä. Ja jos joku pöllii mun Heikin, hirtän sen kalsareistaan lipputankoon.