Selailin merkintöjäni vuoden takaa. Liikuntaa, työmietintöjä, kouluvitutusta, ruokahaluttomuutta... Ihmettelin että mikä mua vaivaa. Toisaalta selaan niitä sporttimerkintöjä haikein mielin, olisi ihanaa olla se tyttö taas. Mutta se kun ei ole niin yksinkertaista. Nyt kun tiedän mikä minua vaivasi, viitteet tuntuvat selkeiltä. Kilppari oireili ensikerran vuosi sitten.
Kaipaan sitä itseäni, joka treenasi säännöllisesti, oli vireä ja energinen. Nyt se fiilis tulee ja menee. Jaksan aina pari viikkoa kerrallaan. Kaipaan salille about päivittäin, mutta se energia sinne menemiseen puuttuu. Nyt on taas aallonpohjafiilis, ei huvita, väsyttää eikä ruokakaan oikein maistu. Nukkua ja nollata voisin vaikka kuinka. Iho on kuiva ja ääni käheä. Kaduttaa kun jo lupauduin menemään muutamiin bileisiin. Ei jaksaisi. Huvittaisi kyllä, mutta ei vain jaksaisi.
Eniten ketuttaa juuri se, että motivaatiota ja halua olisi, mutta energiaa ei. Joudun keskittämään kaiken energiani ihan arkeen vain. Että jaksan mennä töihin, jaksan sen iltavuoron, tehdä ruokaa ja pakata eväät. Työkaveri on saikella, ja kierosti sitä toivoo itsekin saavansa jonkun flunssan, että saisi syyn hakea saikkea ja jäädä kotiin. Kelju sairaus tämä. Ei toimi kuin joku antibioottikuuri että jokunen nappi naamaan ja jee! Tiedän, että lääketasapainon löytäminen vie aikaa. Lekurilla pitäisi käydä taas toukokuun alussa. Pitää kai olla rehellinen, ja sanoa että ei nyt mitkään mahtifiilikset ole ollut. Lääkkeen nostolla ei ole oikein ollut kummoista vaikutusta, en huomaa mitään eroa. Toki olo on lähtötilanteeseen nähden parempi, mutta en ole kunnossa lähimainkaan.
Koitan keskittyä lähinnä pieniin juttuihin. Mennä pyörällä töihin niin saa edes jotain liikuntaa. Syödä 3-4 tunnin välein mahdollisimman normaalia ruokaa. Nukkua sen 8 h päivässä. Koitan edes elää normaalia elämää, nähdä ihmisiä. Sen tiedän jo kokemuksesta, että vaikka olisi mahdollisuuskin vain koomata kotona, ei se sitä helpotusta tuo. Koomasin pitkälti koko pääsiäisen, onko olo nyt parempi? Ei. Koitan edes jutella töissä asiakkaille. Olen hiljainen kampaaja, mutta eilen en tainnut oikein jutella yhdellekään. Voisi edes yrittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti