Helvetti mikä työpäivä lauantaina. Vajaasta miehityksestä huolimatta asiakasmäärä oli ihan ok, ei mitään tolkutonta kiirettä. Mutta. Yksi sana: Täi. Iltapäivästä penkkiin istui n. 10-12 ikäinen poika, isänsä jäi odottelemaan. En päässyt kuin alkuun, ekat osittelut tekemään kun bongasin hiuspohjasta jotain elävää. Hyyyi. Isä totesi että "Ai onko niitä vieläkin? Ollaan taisteltu niitä vastaan tässä..." Ookoo. Oisko voinut tarkistaa asian etukäteen? Blondi kundi, täit ja saivareet näkyi tosi selkeästi. Asiakas pihalle ja minä siivoan. Ja siivoan. Ja siivoan.
Hetken emmin, että voinko mennä illasta veljeni luo bilettämään Turkuun, jos on kerta riski että mulla ois täitartunta. Huolellisen tutkailun jälkeen ja työkaverin järjen äänen perusteella päätin että bilettämään vain. Ei se täi nyt mikään hirvikärpänen ole. Olen bongannut täitä ennenkin, koululla ollessa. Mutta asiakkaat ovat aina olleet oppilailla, tää oli eka kerta kun oli omalla asiakkaalla. Hyi helvetti! Vielä eilen tutkailin kammalla hiuksiani ja huokaisin pienestä helpotuksesta kun kampaan jäi vain hiuksia.
Ja muutama sananen tästä hiuspohjan kutsumattomasta vieraasta. Täitä ei kiinnosta puhtaus tai varallisuus. Täi on kiinnostunut päänahasta ja verestä. Se ajatus, että täit ovat vain epäsiisteillä ihmisillä tai rastapää hipeillä on myytti. Pääasiassa täit esiintyvät lapsilla, tai sitten lasten kanssa tekemisissä olevilla. Täi leviää kontaktissa helposti, mutta ei se nyt ihan päästä toiseen hyppää.
Niin, hyppäsin töiden jälkeen junaan ja kohti Turkua. Veljeni muutti tyttöystävänsä kanssa yhteen, ja Veli täytti vuosia alkukuusta, joten siinä hyvä bileiden aihe. Kivaa oli, paljon uusia ja muutama vanhakin tuttavuus. Veljen bileissä on usein sangen kivaa. Piipahdettiin baarissa, Torget tai Tårget vai mikä nyt oli. Veli oli kuitenkin jo sangen päissään, joten yksien jälkeen takaisin Veljen luo. Olin nukkumassa ennen yhtä! Mikä oli ihan hyvä, ei ollut sen kummoisempaa kankkusta. Pikavisiitiksi jäi, yhdeltä lähti bussi takaisin Tampereelle.
Onneksi menin. Mulla olisi ollut (teko)syykin jäädä sittenkin kotiin, mutta en kadu hetkeäkään että menin. Vireystilani kun on vähän mitä on. Nyt tosin tuntuu että en ole ihan niin koomainen mitä viimeiset viikot olen ollut. Ekä tästä noustaankin taas. Viikonloppu olisi vapaa, mutta ainoa buukkaus on lauantain verikokeet. Orimattilassa olisi kaverin synttärit, mutta pakko jättää väliin. Ei ole nyt varaa juosta enempää partyissa. Ollaan tosin biletettykin ihan huolella tässä. Joku kolmisen viikonloppua jos oikein muistan. Hyvä jos tulisi nyt viikonloppu ihan kotosalla vain.
EDIT:
Ei vittu... se Isä & Poika & täit -seurue tuli takaisin tänään! "Me tehtiin se hoito?" Ööh, ei ihan ehkä riitä, että tekee hoidon kerran pojalle ja that's it. Tyyppi suuttui mulle, kun yritin selittää, että ne täin munat ovat siellä yhä, hiuksia pitää kammata about päivittäin täikammalla, tehdä hoito uusiksi noin viikon kuluttua. Sitä, että hoito tulee tehdä kaikille ja vaihtaa lakanat, pestä vaatteet, pipot & muut, en ehtinyt selittää. Tuli tyypeille kiirus loukkaantuneena pois. Perkeleen idiootit. Ne samat faktat ovat taatusti lukeneet myös siinä täishampoopullon ohjeissa. Mutta ei! Onneks olin töissä, sillä muut kaksi mimmiähän eivät olisi tunnistaneet. Pomo oli siivonnut 5 tuntia sitä liiketilaa. Kiva jos ois sama setti huomenna uusiks.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti