Huoli äidistä on tasaantunut positiiviseksi uskoksi. Olen varma, että äiti tulee kuntoon, kasvain löytyi kuitenkin hyvissäajoin, ja on kovin pieni. Olen kuitenkin hyperiloinen, että pääsen käymään vanhemmillani pian.
Alkuviikon huonot uutiset kuitenkin vaikutti mielialaani, vasta loppuviikosta oli sellainen olo että on taas itsensä. Yleensä olen hyvä peittämään tunteeni töissä, mutta nyt oli vähän tiukkaa.
Ruokavaliohomma on sujunut ihan ok. Olen noudattanut saamaani ruokavaliota ihan onnistuneesti, mitä nyt koin karvaan pettymyksen kun tajusin että suklaa on multa kielletty. Normisuklaassa on laktoosia, laktoositon Brunbergin suklaa (ainakin se yksi jonka löysin) oli sitten myös sokeriton, joten makeutettu väärillä aineilla. Ruokavaliolla on ollut selkeästi vaikutus painooni, oon laihtunut viikossa pari kiloa. On ollut varsin hyvä olo, ei turvotusta tai löysää vatsaa. Tältä siis tuntuu, kun suolisto toimii normaalisti...
Asiasta pihviin, rakastan hiuksiani!
Tulen vielä kiroomaan liukkaan silkkitukkani helvettiin, mutta nyt en tee samoja virheitä mitä viimeksi, kun joduin lopulta takut aukomaan. Värjäsin nimittiäin hyvin alussa liian hoitavalla värinaamiolla takkuni, joka tietenkin heikensi jatkojen liitoksia. Osa petti silloin heti, osa vasta myöhemmin, mutta petti kuitenkin. Tällä kertaa kierrän hoitovärit kaukaa. En tajua miksi en silloin heti sitä hoksannut että Bad Idea! Värjäily sinänsä tiivistää takkuja, mutta siis normi väri, ei mikään vitun värinaamio. Pitää kyllä värjätä jossain välissä, nyt nää on aika moniväriset. Vielä ei jaksa, sillä siinä on ihan skitso homma. Väriä menee ihan hullun lailla, takut ihmee älyttömän määrän väriä. On myös sangen sotkuista ja aikaavievää touhua.
Mutta nää on mahtavat. Ihan hullu homma on ollut jatkotakkujen virkkailussa, omien jatkuvassa tiivistelyssä ja tyvien fiksailussa, mutta on sen arvosta. Vähän on vielä kesken, jäi 3 kpl jatkotakkuja uupumaan, pitää ne vielä tehdä ja kiinnittää. Sitten ois lähinnä sitä ylläpitoa. Mutta näitä en aukase! Reaktiot töissä on ollut aika hupaisia. Osa on ollut hyperinnoissaan, osa vähän ihmetteleviä ja osa selkeästi kauhuissaan. Vähän outo olo kun tukka koskettaa puoleen selkään, pisimmät takut peittää rinnat, ponnari on ihan järkyttävän massiivinen. Muistutuksena, että viimeksihän mulla oli puoli päätä siilinä, eli takkuja oli vain noin puolessa päätä, ja oma tukka oli lyhyempi, joten nää on nyt tuuheammat ja pidemmät mitä viimeksi. Se, että jatkot ovat omia hiuksia tiiviimmät ja muhkuraisemmat, on vain hyvä asia. Näissä on nyt "luonnetta". Tykkään aika siisteistä takuista, mutta en kuitenkaan liian siisteistä. Näissä pitääkin olla epätasaisuuksia, muhkuraa ja eri kokoja ja vähän eri värejäkin. En halua sellai smootheja kuiturastan näköisiä tasapyöreitä pötkylöitä. Ei mun tukka aukinaisenakaan koskaan ole säntillisen huoliteltu, joten en mä halua sitä rastoinakaan sellaisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti