Sain viimein aikaiseksi varattua ajan ravintoterapeutille. Olen syömisten kanssa sekaisin kuin seinäkello. Olen lihava tunnesyöjä, kilpirauhasvaivainen, kärsin ärtyvän suolen oireyhtymästä... ja kaikkiin on olemassa oma ruokavalionsa. Syö näin jos haluat laihtua. Syö näin jotta kilpirauhasesi toimii. Syö näin jotta vatsasi ja suolistosi ei vittuile sinulle. Jos kaikkea noudattaa niin vittu jää jäljelle joku salaatinlehti! Olen lopen kyllästynyt ruokavaliopuljailuun! Haluan vain voida hyvin.
Joku sanoisi että syö vain normaalia ruokaa niin eikö sillä pääse puljaamisesta. Nojoo, ihan ok idea muuten, mutta mun herkästi ärtyvä vatsani aiheuttaa ihan kunnon fyysistä kipua, jos syön jotain väärää. Ja toisekseen, mitä on normaali ruoka? Se mitä Puolisoni syö? Puolison eväät ovat vain variaatioita omistani. Enkä minä tiedä mikä on "normaalia". Lapsuudessa syötiin aina vain keitettyjä perunoita. Puolet aikuisiästäni olen laskenut makroa ja kuluttanut rahkaa, kanafilettä ja parsaa. En minä tiedä mikä on normaalia ruokaa. No, normaaliushan on illuusiota, se kana & parsasetti on saliharrastaja fitnessintoilijalle normaalia, mutta pitsa, burger & makkara -linja on toiselle normaalia. Isälleni on normaalia syödä keitettyjä perunoita, suolakurkkua ja jotain lihaa, mielellään kermassa, kuten mun lapsuudessa syötiin. Mun elimistö ei kestä mun entistä "normaalia" ruokavaliotani, vastsa pistää vastaan ihan kunnolla.
Nyt olen sitten pitänyt ruokapäivistä kaiken varalle, vähän sellai kutina, että semmoi komento sieltä tulisi kuitenkin. Jos voisin vähän nopeuttaa juttuja laatimalla sen sapuskapäiväkirjan valmiiksi. Voisi laatia myös tekstiä siitä, että mitä mun mahani ei tunnu kestävän.. Netti on siitä perkele, että siihen tietoon helposti hukkuu. Ei tiedä mitä uskoa, kun sitä tietoa voi muokata kuka tahansa. Joten, ammattiapu, here I come.
Asiasta pihviin. Joulukuu kehissä, ja viimeinen työkuukausi aluillaan. Itselleni luontaiseen tyyliin olen laatinut varasuunnitelmaa, jos ei työsuhde jatkukaan. Tai no, tässä tilanteessa varmaan kuka tahansa miettisi että mitäs sitten. En varmastikaan pidä uuden työn kanssa kiirettä, pääsen kuitenkin liiton euroille. Ja luultavasti heitän hiusalalle hyvästit, käyn ehkä kurssia tai jotain koulutusta jostain muusta aiheesta. Olen aina halunnut käydä alkoholipassin... En voi palata kampaajaksi, olin aina aika paska naisten hiusten suhteen, ja nyt kun en ole naisten hiuksia väkertänyt puoleen vuoteen, olen entistä paskempi. Joku sihteeri ois ihan loisto, mutta vaatii varmaan vähän onnea ja lisäkurssitusta että saisi jonkun paikan, on nimittäin aika haettuja ne työpaikat...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti