Tälle tunteelle ei ole sanoja. Äidiltäni on löydetty rintasyöpä. Pieni, ja aikaisessa vaiheessa, että sinänsä asian pitäisi olla just niin ookoo että kyhmy poistetaan ja that's it. Äitini on ihanan positiivinen, Suhtautuu samalla lailla mitä flunssaan, tauti siinä missä muutkin ja se parannetaan. Ihana asenne. Toivoa sopii että kyhmy on hyvänlaatuinen, eikä tarvittaisi rankempia hoitoja, tai olisi uusimisen pelkoa.
Idioottina menin soittamaan työmatkalta, oli työtä pitää pärstä peruslukemilla kun julkisilla kulkee. Pääsin kotiin niin paruin sitten Puolison sylissä seuraavat puoli tuntia. Onneksi ostin jo aiemmin junaliput perheen luo. Ikävän lyhyeksi aikaa, mutta kuitenkn. Pitää mennä heti tammikuussa uusiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti