Our Time

Kotihiiri piti aikomuksensa, ja tuijotti viikonlopun verran leffoja koneelta. Kunnon klassinen kotiviikonloppu! Alkuviikko on ollut aika hektistä. Salia, töitä, koululuentoja, tehtävien tarkistusta... ja sama meno jatkunee vielä. Hassua, näin "elämättömäksi" minulla on oikeastaan aika vilkasta.

Tänään piipahdin Caratran luona, leikattiin hieman hiuksia ja turistiin mukavia. Viime tapaamisesta oli hetki, joten oli mukava nähdä ystävää. Tänään jätettiin myös Vvo:lle asuntohakemus. Halutaan muuttaa. Joo, ollaan siitä aiemminkin puhuttu, mutta nyt ollaan ihan tosiaan hakemassakin sitä. Asunnonosto on toistaiseksi unohdettu juttu. Ei ole sellaiseen varaa, mutta tästä on päästävä pois. Pieni ja kallis.

Haettiin asuntoa mm. Hataanpäästä, Hervannasta ja Härmälästä. Kaikki ihan työpaikkojemme takia. Hataanpää ja Härmälä on miehelle helppo, Hervanta minulle. Lukonmäki tms ei käy, koska mies ei pääse sieltä kulkemaan. Minulle aika sama minne, kunhan asunto on isompi ja suhteessa kokoon edullisempi.

Viikonlopun olen niinikään kotosalla. Varsinkin jos muutto uhkaa, tarvitaan joka sentti. Seuraava viihteellinen viikonloppu on parin viikon kuluttua, syntymäpäiväni. Täytän 29, ja ajattelin silloin mennä hieman yöelämään, joten tervetuloa seuraan!

Bites and bloody kisses

Kulutin loppuviikkonikin lähinnä töitä tehdessä ja vapaa-aikani nakotin salilla. Jopa siinä määrin, että perjantaina oli kroppa totaalisen kipeä. Torstaina tuli nähtyä Mr A, mutta siinäpä viikon sosiaalinen elämä. Tänään oli jälleen töitä, ja töiden jälkeen Gogon salille Rouva J:n kanssa. Tämä Annalan ystäväni minut salille alunperin houkuttelikin, ja nyt sitten päästiin sinne yhdessä. Uusiksi sitten maanantaina.

 Hmm. Juttuni alkaa menemään pelottavasti urheilupainotteikseksi :D Mutta minkäs teet kun vapaa-aikasi lähinnä koostuu liikunnasta ja arjen pyörittämisestä.

Tänään ajattelin viettää leffaillan, tuijotella hömppää Viaplaysta ja Vodlerista. Mitään iltasuunnitelmia ei ole ilmaantunut, joten vietän mieluusti koti-illan Puolison kainalossa. Huomenissa kai olisi hyvä pitää se lepopäivä liikunnasta, joten pitänee nauttia vapaapäivästä muilla tavoin. Mikäli kykenen, Hämeenpuistossakin on nimittäin sali :D

Servant of Sorrow

Takana on hurjan pitkä työpäivä - 11 h, mutta olo on tyytyväinen. Aloitin aamuni yritystalousluennoilla koululla, ja viimeinen asiakkaani lähti ennen kahdeksaa. Yksi isoimmista päivän iloista oli kommentti laihtumisestani. Entiset (tai vähän nykyisetkin) työkaverithan näkevät minua n. 2 kertaa kuussa, ja tänään sitten yksi ihmetteli että olenpa laihtunut reippaasti ja kyseli miten sen tein. Kyllähän sen nyt itse huomaan, kroppani kun tunnen, ja vaatteetkin ovat isoja, mutta ensimmäinen ulkopuolisen huomaaminen lämmittää kummasti mieltä. Huomenna sitten hyvillä mielillä salille jo aamusta. Mainittakoon nyt myös laihdutukseen ja elämäntapamuutokseen keskittyvä blogini Losing it jos jotakuta kiinnostaa seurata dieettilätinääni enemmänkin.

Käytiin eilen leffassa, katsomassa studio Ghiblin ja Goro Miyazakin uusin elokuva Kukkulan tyttö, sataman poika. Jos pitää Miyazaki-elokuvista, suosittelen lämpimästi. Juuri niin ihanan eskapistinen mitä Liikkuva linna, Totoro tai Henkien kätkemäkin on. Me kun menimme leffaan maanantaina, niin paikkahan oli ihan hiljainen. Oltiin näytöiksen ainoat. Ensimmäisen kerran saatiin ihan "oma" sali. Olikin nautinnollista katsoa leffaa ja löhötä penkeillä juuri niin kuin haluaa.

Aionko tehdä tällä viikolla muuta kuin töitä ja kuntoilla? Saa nähdä, mutta tuskin. Ainakaan mitään viihteellistä ei ole ohjelmaani ilmestynyt! Sitäpaitsi, loppukuusta minä 29, siihen on hyvä säästellä.

In my Darkest moment

Viikonvaihde jälleen melkein ohi, mutta mitäpä siitä. Perjantain olin mukavasti kotosalla, ihan senkin takia että lauantain ensimmäinen asiakas tuli jo yhdeksältä. Puoliso lähti nauttimaan alkoholia kaupungille, joten sain kodin itselleni. Värjäilin päätäni, katsoin leffaa, luin ja pelailin Wowia. Puoliso kotiutui aamuyöstä, ja kumma kyllä, en edes herännyt. 

Sitten ammatinvaihdokseni olen nukkunut muutenkin todella hyvin. Veikkaan syynä olevan lähinnä stressin väheneminen. Aiemminhan siis en nukahtanut helpolla, heräilin joka rasahdukseen ja unenlaatu oli aika heikkoa. Nyt, nukahdan helpolla, en herää enää keskellä yötä ja aamusta olo on virkeä. Työpaikan vaihto on varmasti osasyyllinen, mutta osittain vaikutusta on varmasti myös ruokavaliollani. Laihduttuani ja muutettuani elämäntapojani terveellisemmäksi, uniasiat ovat yhä vain parantuneet. Hyvästi unettomuus! On suoranainen voitto, että en herää enää edes siihen, kun toinen kotiutuu baarista umpitunnelissa.

Lauantaina olin tosiaan töissä. Töiden jälkeen säntäsin Onkiniemeen lenkille, ja sieltä sitten melkeen suoraa Tuoppiin kokikselle. Ystävämme Annalasta pyysivät parille, ja muiden nauttiessa alkoholia, minä tyydyin laittikolaan tapani mukaan. Siirryttiin Tuopista Annalaan, pojat halusivat saunaan. Viime tapaamisesta on tovinen, joten oli mukava nähdä ystäväparia. 

Tänään siirryin iltapäivästä jälleen Annalaan, ajatuksena mennä tyyppien kanssa Pajutilan kakkubuffettiin. Pajutila on kaunis maatila Tampereen Annalan tienoilla. Paikka itsessään on kuin menisi aikakoneella taaksepäin, pieni pala historiaa. Todella kauniita pajuteoksia, sisustusesineitä yms. Ja tietenkin ne kahvioherkut! Ehkä parhaita kakkuja ever. Jep, minäkin söin kakkua. Pitkän makeansyönnin välttelyn jälkeen kun upotin napaani parit kakkuviipaleet, sain laktoosista ja sokerirasvamätöstä sellaiset vatsanväänteet, että taatusti menee toiset 3 kk ilman makeaa! Toimiva reissu siis ihan dieetinkin kannalta. Voin vieläkin vähän pahoin. Kakut kuitenkin oli loistavia, suosittelen lämpimästi makean ystäville. Ja saahan sieltä suolaistakin. Tila itse kuitenkin on niin kaunis, että vaikka ei kakkuja popsisikaan, kannattaa siellä käydä. 

Hieman vastaava tulossa.

Ensiviikosta on tulossa tuiki tavallinen arkiviikko. Paperihommia tiedossa, kuun vaihde kun on. Tiistaina on luentoja koululla, torstaina saan uuden pesupaikkani asennettua. Nyt kun saan modernimman pesupaikan, tilailin ebaysta koristetarroja seinään. Siellähän on valkoiset seinät, joita toistaiseksi koristaa erinäinen kasa julisteita yms. tukkakuvia, mutta haluan hieman elegantistaa paikkaa. Heitän jokuset kuvat mäkeen seinältä, ja tilalle tulee muuta.

Viikonloppuna on jälleen töitä, mutta toivon viikkooni mahtuvan jokunen ystäväkin, ettei arkeni nyt aivan töiksi menisi. 

Are you Dead yet?

Tämä viikko on ollut kerrassaan mahtava, ainakin töiden kannalta. Niitä on siis ollut. Toivossa on hyvä elää, että joskus arkeni olisi tällaista muutenkin, eikä vain mainoksen ansiosta. Mainostaa pitää vielä, ja paljon. Tällä viikolla Hervannan sanomissa on haastatteluni kuvallisena. Siinäkin on toivoa, että joku sen perusteella eksyisi liikkeeseeni. Omituista kyllä, kuva oli aika onnistunut. Minulla on taipumus näyttää superläskiltä kuvissa, mutta siinä kuvassa olin melkein nätti. Uteliaille nähtävillä Hervannan sanomien nettisivuilla näköislehdestä.

Tiistaina kävin kaupungilla toimittamassa myymiäni vaatteita ja tapaamassa Mr A:n. Lip Service menee kaupaksi näemmä isossakin koossa vallan mainiosti. A:n kanssa istuttiin jokunen tunti kahvilassa vaihtamassa kuulumisia ja suunnittelemassa tulevia hauskuuksia. Tänään olisi tarkoitus viedä kapungille viimeiset myydyt vaatteeni, ja mahdollisesti pyöriä ostoksilla Puolison kanssa. Jostain syystä Puoliso haluaa ostaa ulkoiluvaatteet. En tajua, viimeksi kun se halusi ostaa liikuntaa tukevaa sälää, minä käytin sitä. Mutta kuten kiltit avovaimot tekevät, menen mukaan ja tuen kaveria innostuksessaan. Itsekin pitäisi jotain sellaista ostaa, haluan ulkoilla myös syksyllä ja talvellakin. Mutta kaikki ajallaan.

Ajallaan ihan siitäkin syystä, että ajattelin tosiaan laihtua vielä n. 8 kg. Huomaan jo orastavan ongelman, vaatteita jää isoksi, kuten esim. rintaliivejä, mutta uusia en kehtaa vielä ostaa. Ostan nyt uusia, niin ovat hetkenpäästä isoja. Jos sitä koittaisi sinnitellä isoissa vaatteissa tavoitteeseen asti. Käy kukkarolle muuten liikaa. Onneksi on kirpputorit :D

Viikonloppuna olisi töitä, kerrankin täysi lauantai. Kotona ajattelin olla, mutta pidän jälleen mielen avoinna ehdotuksille. Toisaalta hyvin edistynyt laihtumiseni houkuttaisi lähinnä lenkkipolulle, mutta katsotaan nyt. Olisi kiva pitää hauskaakin välillä jälleen :)

Someone Special

Onko kauhean paha olla tosi hyvällä tuulella maanantaina?

Tänään on ollut kovin hyvä päivä. Johtunee varmaan osittain hyvästä viikonlopusta. Mukava viikonloppu kotona ollen, rentoutuen ja leffaillen. Ja vähän liikkuenkin. Olen kovin rakastunut uuteen puhelimeeni, ja sen kivaan Sports tracker -ohjelmaan. Tekee ulkonaliikkumisesta todella mielenkiintoista. Tänään oli myös töissä sellainen päivä kun toivoisin arkeni yleensä olevan: Päivä täynä asiakkaita, ilman turhaa joutenoloa.

Sain sitten puhuttua aiheesta Ruoka armaan kumppanini kanssa. Alkuperäinen ongelmahan oli siis tässä laihduttamisesani. Puoliso kaipaa niitä "tavallisia" ruokia ennen keventämistäni. Ongelman ydinhän on siinä, että tuplaruokia ei ole varaa ostaa, enkä minä aio koskaan palata siihen kerma-hiilarimättösapuskaan mitä ennen tuli syötyä. Teimme kompromissin. Lupasin olla hifistelemättä ruuan kanssa, tehdä enemmänkin tavallista kotiruokaa kevyesti. Puoliso taas lupasi olla tuputtamatta sitä kerma/juusto/pastamättöä kun hyvin tietää etten sitä syö, ja olla tukenani tässä enemmän. Happy me! Päätin olla vähemmän natsi myös itselleni, ja sallin itseni kokeilla kevyempää herkkua: Pitsaa. Puoliso teki perinteisen kinkku-jauheliha-salami-ananaksen, ja minä omasta osuudestani kasvispitoisen. Ja hyväähän siitä tuli! Seuraavaksi haluan keventää hampurilaisen.

Tällä viikolla pyörin kaupungilla useaan otteeseenkin, lähinnä tapaamassa armaita Ostajia liian isoille vaatteilleni. Samalla ajatuksena olisi treffata mr A kun kerta keskustassa pyörin. Muutoin haluaisin kovin pitää jälleen yhden kotiviikonlopun. Tälle lauantaille on ihan asiakkaitakin. Ideanahan olisi saada niin euroja säästöön kun kaloreita kadotettua, joten alkoholi ei oikein sovi kuvioihin. Tosin, World Of Warcraft-sarjan uusin lisäri julkaistaan tänään yöllä, joten tuskin minua saa koneeni äärestä pois hetkeen muutenkaan :D

A day late, dollar short

Viikonloppu jälleen kohdalla, minne se viikko taas hujahti? 

Eilen en tehnyt töiden lisäksi sitten yhtään mitään. Katseltiin Puolison kanssa leffaa ja menin sitten yhdeltätoista nukkumaan. Töihin oli aamulla tarkoitus, selvisinkin Hervantaan asti. Viime metreillä vaan rakas N8 luurini meni sellaiseen solmuun, että en saanut edes bootattua sitä itse. Ei kun bussilla takaisin keskustaan ja Soneralle. 

SoneraMies sai luurin auki ja toimintaan, mutta valaisi minua siitä, että puhelinta vaihtamalla ja liittymäjuttuja uusimalla voisin päästä 15 euroa halvemmalla kuussa. Niin, odottelinkin jotain sellaista, koska nykyinen kytkyni on lähes loppu. Pakkohan se oli tarttua tarjoukseen, ja nyt olen Lumian uusi onnellinen omistaja. Sain vielä Spotify premiuminkin 2 vuodeksi. Windowspuhelimeen on vain vähän vielä tottumista, sekä siihen, että saan tosiaan olla tarkkana puhelimen asetusten kanssa. Koko ajan jotain kysymystä tietojen keräämisen sallimisesta, mutta kyllä se siitä selkenee. 

Soneralta selvittyäni päätin häipyä takaisin kotio. Ei huvita mennä ensin Hervantaan, tulla samantien takaisin, ja lähteä vielä uusiksi sinne. Ja pitihän tytön päästä leikkimään uudella teknisellä lelulla.

Tänään ajatuksena siivoilla ja viettää hieman Mabonia. Jos iltasella hieman laatuaikaa Puolison kanssa, kokkaillen ja leffaillen. Haaveissani siintää ajatus siitä, että josko saisin Puolison hieman puhumaan kanssani aiheesta Ruoka. Sapuskointi kun on viimeaikoina ollut aikamoinen aihe ja ongelma, ja alan tosissani pelätä, että niinkin typerä aihe nakuttaa väliimme kiilaa. Asia pitäisi tosiaan saada ratkaistua, mutta tähänastiset yritykseni ovat kaikuneet kuuroille korville. Tai sitten Puoliso sivuuttaa asian taas itselleen tyypilliseen tapaan, ettei mitään ongelmaa oikeastaan ole. Mutta siltikin sokeakin näkee, että kyllä, ongelma on.

 Liika jankkaaminenkaan aiheesta ei kannata, mies turhautuu, eikä ainkaan sano mitään. Mutta ei se näinkään voi jatkua, että jos ei kevytruoka maistu, niin mies ei syö sitten 48 tuntiin muuta kuin 2 leipää ja banaanin. Yay, omien kilojeni lisäksi saan murehtia vielä Puolisonkin syömättömyydestä. Mies sanoo, että ei, ei minun tarvitse, mutta minkäs teet jos toinen syö kahden vuorokauden aikana yhden aamiaisen verran. En vaan jaksaisi tällaista taakkaa, en juuri nyt. Toivon tosiaan että se mies suostuu keskustelemaan, ihan oman mielenterveyteni vuoksi. Tuppaa vaan yleensä olemaan yhtä puhelias kuin kivikaakeli.

Yay!

Päivän ilo: Myydä facebookin goottikirppiksellä liian isoja vaatteita ja tajuta miten pitkälle olen päässyt.

Niin, niitä vaatteita, jotka joskus ovat sopineetkin. Onnittelen itseäni -7 kg.

Minä Olen.

Noniin. Perjantai.

Hipsin töistäni rautatieasemalle jo iltapäivästä, ajatuksena tavata siellä Puoliso ja Caratra. Retrohenkinen pikajuna vei meidät Turkuun kuudeksi, ja mentiin aloittelemaan veljeni luo. Turku oli sateinen ja kolea.

Keikkapaikalla oltiin ajoissa, koska Radiossa niin kehotettiin. Oltiin sitten toisena jonossa, koska se ruuhka, josta minua varoiteltiin, loisti poissaolollaan. Sisällä nautiskeltiin muutamat juomat, ihmeteltiin porukan vähyyttä ja turistiin muiden kanssa. Ensimmäisenä vuorossa oli Kotiteollisuus. Parkkeerattiin Puolison kanssa etualalle, jossa oli niin hyvät näkymät lavalle kuin hyvä tunnelmakin. Kotiteollisuus rokkasi! Erityisplussa pojille siitä, että soittivat Satu peikosta <3

 Kuusysien ja Kottareiden välillä oli tunnin verran aikaa, jona aikana rakas Seurani hieman humaltui liikaa. Puoliso lähti veljeni luo nukkumaan känniään pois, kun minä jäin Klubille odottelemaan 69 eyesiä.

Kuusyseillä oli mahti setti. Pelkäsin niiden promoovan liialti uutta levyään, mutta hienostihan listalta löytyi mm. The Chair ja Brandon Lee. Myös 69 eyes veti hyvän keikan, ja tunnelma oli katossa. Koska seurani oli nukkumassa, keikan jälkeen otin yhteyden Veljeeni, sen sijaan että olisin jäänyt yksin klubille. Veljeni istui ystäviensä kanssa Apollossa, jonne minäkin siirryin. Apollo on enemmänkin perinteinen yökerho, mutta tuli sielläkin pompittua tanssilattialla, höpöteltyä veljen ja sen ystävien kanssa ja katsottua jotain ihan asiallista brittiläistä rokkaavaa kitaristia. Tyyppi sai Poker Face -kappaleenkin kuulostamaan rokilta. Asiallista.

Yay, blogaaja itse.

Spit it out

Kotiuduttu ollaan. Höpötän perjantaista ja keikasta enemmän sitten huomenna, kun saan kännystäni valokuvat pois. Reissu oli kuitenkin hieno ja keikka mahtava. Ainoa miinus, olen syönyt viikonlopun aikana taas enemmän mitä laki sallii. Erityisen iso kiitos Caratralle, rakkaalle kissavahdillemme, muistan palveluksen kun nähdään seuraavaksi.

Pitäisi tehdä kotihommia, maksella laskuja ja häärätä, mutta jotenkin olen kotiuduttuani juuttunut yksinomaan koneelle. Sain sentään pakaasit purettua. Huomenna paluu arkeen. Tarkoitus olisi mennä aamusta tukussa käymään, tehdä pieni "mainostenjakokierros" Hervannassa ja toivottavasti tehdä vähän asiakkaitakin. Viimeviikko oli turhan hiljainen, joten parempi olisi olla vähän asiakkaita tällä kertaa. Äitini tosin antoi mukavasti perspektiiviä ja ajattelun aihetta yrittäjyyden tiimoilta. Pitkänlinjan yrittäjä kun on. Ja kuka sanoi että tämä olisi helppoa? Niin. Tiesinhän minä sen. Ja siihen nähden mitä alku yleensä on, minulla ei todellakaan ole mitään valittamista!

Tiistaina tai keskiviikkona lupailin treffailla Mr A:n, ystäväinen muisti minua viestein perjantaina keikan lomassa. Johan siitä viikko vierähtänytkin kun tyypin viimeksi näin. A onkin ainoa "suunnitelmani" viikon varalle, ensi viikonloppuna on Mabon, joten vietän luultavasti lauantain töissä ja laatuaikaa kotona. Ainakaan minulla ei ole kauheasti rahaa tehdä mitään ihmeellistä :D