Take me to Church

Oho, pari viikkoa taas humahtanut eteenpäin.

Firman juhlat oli ja meni, ja varsin mukavastihan ne menikin. Oli kivaa. Vähän oli seuraavana aamuna hedaria, mutta sangen hyvin män, en tuhlannut ees hirveetä omaisuutta eurojakaan.

Tällä viikolla toimin Hervannan vastaavana, kun varsinainen vastaava on lomalla. Hänellä ei ole nimettyä varavastaavaa, joten nyt se olen tän viikon sitten minä. Hui, hirrrveeeesti juttuja mitä pitää osata, tehdä ja muistaa. Niin ja muistaa kysyäkin. Voi kollegaparat, vähän joudun pommittaa kysymyksillä....

Muutoin kaikki on kuten ennenkin. Ei uutta auringon alla. Siksi kai en ole jaksanut oikeen päivittääkkään. Paitsi nyt. Sillä karkauspäivän kunniaksi tempaisin, ja kosin Puolisoa. Ja nyt ollaan sitten kihloissa, jäi hamekankaat saamati <3. Sormukset ovat vasta ostoslistalla, ja edes perheille ei olla kerrottu vielä. Pitänee kai soitella. Häät? No idea when. Johan meillä kesti 10 vuotta päästä kihloihinkin, joten mikäs kiire tässä. Olenhan jo yhdessä elämäni rakkauden kanssa, joten häitä nyt joutaa vielä odottelemaan.

Tainted Love

Tauti nujerrettu ja olen taas elävien kirjoissa. Töissä olin jo viimeviikosta, peräti pari päivää ennen pitkää viikonloppuvapaata. On ihan höhlä olo kun käy niin vähän töissä. Minkä sitä sairastamiselle voi, mutta vituttaa kaikkien tulostavotteiden puolesta. Joku paskin kuu ikinä, kun muutenkin hiljaista ja ei ihan täysiä tunteja, niin sitten vittu sairastankin vielä. Perkele.

Muutoin elämääni ei jälleen kerran kuulu oikeastaan mitään. Parannuttuani olen innostunut vähän fiksaamaan elämäntapojani. Olen ollut aika virkeä, joten on tullut liikuttua ja syötyä varsin ok. Katsotaan mihin tää johtaa. Jo ennen sairastamista tuntui, että jotain haluan tehä. Ja myönnettävä se on, että paska ravinto ja sokeri ei piristä ketään, saatika kilpparivaivaista. En voi maata kotona mässyttäen ja odottaa, että koska tyroksiinit tehoo ja tois hyvän ja virkeän olon ja -20 kg kuin taikaiskusta. Ei tässä mitkään kuurit ja dieetit auta, vaan pitää hakea kokonaan uusi pohja valinnoille. Ja ihan jees on lähtenyt. Olo on huomattavasti aiempaa vireämpi. Se onkin mun lähtökohta, oma olo. Jos paino putoaa sivutuotteena niin kiva, mutta se oma vireys on pääasia. Se on tullut huomattua, ettei sokeri ja beige ruoka ole ikänä ketään vireäksi tehnyt.

Bad things

No työterveyteenhän kävi tieni ja nyt ollaan sitten saikella vielä huominenkin. Diagnoosina "akuutti ylähengitysteiden infektio" eli siis ihan poskiontelontulehdus. Ylläri. Varmaan joku sadas poskiontelontulehdus... Sain käskyn levätä ja popsia vähän antibiootteja sekä duactia. Yay. On tämä tauti jonnekin edennyt, en enää yski niin että keuhkot repeää, mutta niistän nenäni irti, poskionteloita sattuu ja ääni on yhä jossain ikänsä ryypänneen viskibassoisen röökimuijan tasolla. Kylmä on ihan kokoajan, vaikka minä nyt en yleensä mitenkään herkällä palele. Väsykin vaivaa, nukuin eilen varsin hyvät yöunet, mutta silti piti päikkäröidä pari tuntia.... ja nukahtaa yöunille jo kymmeneltä. Että nukuttua on tullut.

Mutta silti on ihan hitokseen tylsää. Ois kiva puuhailla kaikkea, mutta kun ei jaksa, ei oo voimia koska tauti. Netflixiäkään nyt jaksa kokoaikaa tuijottaa. Onneksi tänään saapunee mun tilaamani kirja, voin uppoutua J.R. Wardin vampyyrimaailmaan.

Keskiviikkona olisi palaveri töissä illasta, mutta mulla on saikkea. Haluaisin mennä sinne, palaverit on yleensä aika oleellisen tärkeitä. Mutta en tiedä voinko mennä kun oon saikella? Keskiviikko on muutenkin mun vika saikkepäivä, että palaverin aikaan pitäisi muutenkin alkaa keräillä itteään kohti työkuntoa. En kuitenkaan halua mitään "vitut toi kipeenä oo kun kerta palaveriinkin tuli" -settiä niskaani. Hmh. Ehkä kysyn asiaa vastaavalta huomenna. Että onko mun läsnäolo ok, joudun kuitenkin ilmoittelemaan mun työkunnostani torstaita ja perjantaita koskien. Ja ihan tasan tarkkaan meen töihin loppuviikosta, en kestä jos pitää koko viikko maata neljän seinän sisällä!

Poison Whiskey

Meni taas viikonloppusuunnitelmat uusiksi. Piti kovin mennä Raisioon lauantaina töiden jälkeen, mutta jo alkuviikosta olin aika yskäinen. Lauantaihin mennessä olin jo ihan kunnolla kipeä. Selvisin työpäivästä (mikä sairasloma?), mutta tuli selväksi jo hyvissä ajoin, että en millään kykene matkaamaan. Nyt sunnuntaina olen yhä sen verran kipeä, että vakavissani harkitsen työterkkarissa käyntiä saikkea varten.

Äitini ei joudu uusintaleikkaukseen (oli riskinä syövän tyypin takia), mutta kemoterapia kutsuu. Alunperin piti olla vaan solusalpaajia, mutta koska syöpä olikin agressiivista tyyppiä, niin varmistetaan kaiken poissaanti kemoterapialla. Juuri siksi, että mitään ei jäisi potentiaalisesti uusiutumaan.  Johtuen alkavasta kemoterapiasta, mun on oltava terve kun menen käymään. Joten seuraava käynti pitää suunnitella huolella.

Ärsyttää tämä flunssa. Juuri kun aloin taas virkistymään kilpparisumuväsykaudesta, kun oli motivaatiota käydä lenkillä tai salilla ja syödä kunnolla. Edelleen on motivaatiota, mutta kun mikään ei maistu, niin sitä syö jotain helppoa ja käsilläolevaa kun tauti vie vähän voimia. Ei sairaana tee mieli salaattia. Ei oikeastaan tee mieli mitään, mutta vähiten etoo ne epäterveelliset.

Lähitulevaisuudessa häämöttää työpaikan vuodenalottajaisjuhlat. Ruokaa ja juomista koko Pirkanmaan mroomilaisten kanssa. Yay, voi tulla ihan hauskaa. Edellyttäen että paranen, enkä saa jotain vitun noroa siihen tms. Hitto meen vaikka pää kainalossa. Haluan juhlia!

Ensiviikosta tulee aika raskas. Mulla on viikonloppu vapaa, joten kaikki viisi työpäivää ovat putkeen (Puoliso aina nauraa tälle, viiden päivän putki on kuulemma ihan normaali viikko :D). Keskiviikkona on työpäivän jälkeen vielä palaveri, ja torstai ja perjantai ovat 9 h päiviä.  Onneksi on se viikonloppuvapaa. Kilpparilääkärikin häämöttänee, kävin verissä tällä viikolla ja katotaan mitä lekuri sanoo. Jos vaikka kontrolliaika pitenisi?

Let me break you

Äiti. Kerroin aiemmin äidilläni olevan rintasyöpä. Leikkaushan meni just fine, hyvä että löytyi aikaisin, ja ei ollut levinnyt imusolmukkeisiin. Huono homma on se, että se tyyppi on numeroa 3, kun paras on 1 ja huonoin muistaakseni 4. Niillä on lääkärillä kokous, että mitä tekevät. Saattaa mennä koko rinta. Seuranta on tiukka, ja uusiutuminen on mahdollista, huonolaatuinen syöpä kun on. Ja hommahan on geneettistä, joten luultavasti löydän itseni mammografiasta lähiaikoina. Ihan varmuuden vuoksi. Äidinpuolen suku kun on geneettisesti muutenkin taipuvainen syöpään, ja syöpä nyt ei mitenkään kerro itsestään että "Hei, olen täällä, tee jotain". Äiti sanoi tuntevansa itsensä juuri yhtä terveeksi nyt kuin ennenkin leikkausta. Hyvä että äitini on niin positiivinen tyyppi.

Varailin bussiliput visiittiä varten. Äitini sanoi, että sen tämä juttu on opettanut, että se elämä on tosiaan tässä ja nyt. Ei sitten ensivuonna, viikonloppuna, lomalla tai eläkkeellä. Elämä ei ole yhtä työtä, vaan jokainen päivä on todellakin elämisen arvoinen. Ja samaa olen huomannut itsekin. Englanniksihan nykyhetki on Present. Lahja. Sitäpäsitä. Välini vanhempiini on ollut välistä hankala ja vierailuhalukkuuteni pakkasen puolella, mutta kyllä tämä omaakin ajattelutapaa muuttaa. Veri on vettä sakeampaa, ja haluan nauttia jokaisen perheenjäseneni läsnäolosta kun he täällä vielä ovat.

Huolestuttaako? Vähän. Toivoin että asia ois just niin simppeli, että syöpä veks ja life goes on. Harmi vain, että syövän tyypistä johtuen se ei mene ihan noin. Sillä se voi uusiutua kyllä myöhemminkin. Muualle. Ei vain rintaan. Huolestuttaako oma terveys? Vähän. Syöpähommelit kun tosiaan ovat perinnöllisiä.

Varjelkoon mikä geneettinen lottovoitto. Samasta suvusta löytyy syövän lisäksi geneettisenä skitsofrenia, autoimmuunisairaudet (psoriasis, reuma, kilpirauhasvaivat), astmaa ja värisokeutta. Syöpä. Kamala sana. Meneekö kaikki pois jos vain suljen silmät ja toivon oikein kovaa?

The Phoenix of the Molotov

Ihan hyvinhän mun tukkaprojekti meni. Lopputulos oli aikas tumma, ensin sitä vihreää sai oikein hakea. Puoliso sanoi, että sen tajuaa jos tietää hakea. Pari pesua myöhemmin, niin johan näkyy vihertävä. Juurikin sellai mitä hain, tummanvihreä. Ja tää jatkojen irroitus oli paras temppu ikinä. Ihan loisto tukka nyt. Mitä nyt varmasti tarvii puljata ton vihreän kanssa. Nää on tiivistyneetkin just fine.

Muutoin elo sujuu juuri kuten ennenkin, töitä ja sitä tavallista arkea. Ei mitään uutta auringon alla. Elo on varsin mukavaa. Säästökin sujuu. Joulu teki pienen kulunotkahduksen, mutta se nyt oli tiedossa. Pankkiin päästään näillä näkymin kesä-syksy -akselilla. Mutta asiat sujuu kuten suunniteltu. Helmikuussa on parit hipat, pitänee huomioida säästämisessä. On mm. työpaikan vuoden alottajaiset, ryyppäystä työkamujen kanssa. Hommaan osallistunee (tai siis on ainakin mahdollisuus osallistua) kaikki Pirkanmaan ämroomilaiset. Saattanee olla ihan mukavaakin.

Töissä ihan imartelevaa, että sekä Pirkkala että Hervanta haluaisi mut tiimiinsä. Kivaa. Se kuitenkin vaikutti vähän mun mielialaan, että Nokian porukan kanssa ei toiminut, ja olin vähän down siitä. Että mussa on pakko olla jotain vikaa, kun en sopinut Hiusmestaan, enkä sitten Nokiallekaan. Onneksi sovin jonnekin, vika ei välttämättä ollutkaan minussa, että olisin vääränlainen. Hiusmesta nyt on ihan oma lukunsa muutenkin, mun jälkeen sieltä on lähtenyt nyt kaksi työntekijää. Ja ainoa paikka ever, jossa tunnollisuus on huono juttu. Että on huono homma kun olen niin tunnollinen työntekijä. Onneksi nyt tuntuu siltä, että olen löytänyt paikkani, tai siis ainakin oikean firman jossa olla töissä. Odotan tulevaisuutta innolla.

Fish

Ratkaisin tukkaongelmani, nappailin loputkin jatkot pois. Haluan kasvatella omat takkuni ihan rauhassa, ilman jatkoja. Haluan itsellenikin sellaisen kivan "takkutimeline" -kuvakokoelman, että mistä lähdettiin ja missä ollaan. Jos on jatkot, sellaista ei kehity. Ja onhan tää nyt siistimpi näin kun ei oo muhkuraisia jatkoja, ainoastaan omat sileät takut. Ja nää kuitenkin menee kiinni, niin ei oo töissä propleema.

Hehe, operaatio väri taas kerran. Värjäilin ruskeaksi aiemmin, sillä sellai punertavan-vaalean-raidoitettu ei ihan takuissa toimi. Mutta as if mä jaksan olla ruskealla, "en värjää enää" -mentaliteetilla. Muilla se näyttää kivalta, mun päässä tylsältä. Päädyin sitten - uskokaa tai älkää - vihreään! Sellai tumman vihreään, ei mitään nurmikkoa tai rairuohoa. Ja vähän siniseen taittavaan, sellai "Teal" -vihertävään. Tai siis se on tavoite, toistaiseksihan istun tökötit päässä ja pidän sormia ristissä. Tyven vetelin tummalla, ei musta, mutta hyvin tummanruskea vihertävällä lisäsävyllä. Latvan ruskea oli kulunut aika urakalla, sillä pohjallahan on vaalennusta, joten en sitten vaalentanut vihreän alle. Ja vaalennus saattaisi tehdä vihreästä liian kirkkaan, mä haluan vähän samean tumman. Vihreäähän ei ole kestovärinä, joten shokkivärillä mennään. Ja kyllä, shokkia voi vedellä ihan sellaisenaankin, mutta mitä kirkkaamman haluat, sitä vaaleampi on pohjan oltava. Mustassa nyt näy mikään vaalentamatta, mutta mun kulahtaneen vaaleahkonruskeassa saattaapi näkyäkin. Kerron sitten ensipostauksessa että miten kävi. Huonolla tuurilla tumma tyvi ja huonosti tarttunut homehtuneenoloiset takut... Mutta jos noin käy niin perkle mustalla perään :D :D

Demon dance

Vuosi on lähtenyt ihan mukavasti käyntiin. Uutenavuotena oltiin tosiaan kotosalla, pari kaveria oli meillä saunomassa. Käytiin puoliltaöin katsomassa tuossa rannassa Ratinan ilotulitus, vieraat jatkoi siitä baariin, ja me unille. Puolisolla oli vähän lämpöä, joten minkäänsortin taksijono ei oikein houkuttanut.

Uusi työsopparikin on taskussa, ja mun fyysinen duunisijaintini on nykyään Pirkkala/Hatanpää. Ainakin toistaiseksi. Keväästä ei sitten vielä tiedä ihan varmaksi, mutta toistaiseksi nyt näin. Hervantahan on ihan jees paikkana myös, mutta Pirkkala on lähempänä kotia ja työkaverit vähän kypsempiä. Hervantalaiset kun ovat suurilta osin niin kovin nuoria, ja en ihan sovi siihen joukkoon samalla lailla.

Takkuseni täyttivät myös kuukauden tänään. Tykkään yhä niistäkin. Löysin ulkomaisen rastafoorumin, jossa oli kosolti tietoa, ja kävi vähän harmittamaan etten löytänyt sitä ennen tätä takkuprojektiani. Saa katsoa että otanko takkujatkot pois näin uuden infon valossa ja kasvattelen omiani, vai mitä teen. Tykkään tästä mitasta kyllä, mutta toisaalta houkuttaisi olla omalla tukalla ja seurailla oman hiuksen kehitystä. Osan jatkoista otin pois, jotta sain tämän massan vähän helpommin hallittaavksi. Katsotaan mitä teen, pitää vähän punnita, sillä tän tukan on oltava siisti töissä!

Huomenna on pyhä, ja tarkoitus olisi vähän hoitaa kotihommia (eli siis ihan pyykkäystä, kokkailua yms.) ja käydä ystävän luona. En ole nähnyt häntä hetkeen, joten kiva päästä pitkästä aikaa turisemaan. Ystäviä on aina kiva nähdä. Välistä hävettää, että miten paljon voi aikaa kulua tapaamisten välillä, vaikka asutaan samassa kaupungissa.

Tosin, minä nyt olen tällainen kuin olen, ja ajat sitten lakkasin pyytämästä epäsosiaalisuuttani anteeksi. Tosiystävän tunnistaa juuri tästä, ystävyys ei haalistu vaikka ei nyt ihan joka viikko (tai edes kuukausi) nähdäkään. Ei ole mun luonteelle ominaista ravata sosialisoimassa koko ajan. En minä välitä rampata kaupungilla milloin missäkin aktiviteetissa, ja jos joku siitä vetelee hernulit nenäänsä niin senkus. Bongasin nimittäin taannoin erään ystävän avautumisen facessa, että miten ois kivaa jos ystävät haluaisivat tehdä jotain säännöllisesti, eikä vain kahvitella silloin tällöin. Taatusti tarkoitti muitakin kavereitaan kuin vain minua/meitä, mutta oli se meillekin suunnattu. En jaksanut nähdä vaivaa laittamaan vastausta, että siinä missä hän kaipaa alituista sosialisointia arkeensa, niin kaikille se ei sovi. Minulla ei ole a) aikaa b) rahaa tai c) haluja riekkua kylillä joka viikko. Olisi suotta pahoittanut mielensä. Olen iloinen joka ystävästä, joka tämän ymmärtää. Onneksi elämässäni on ihmisiä, joiden kanssa nyt vain klikkaa niin hyvin, ettei aika siihen oikein vaikuta. Kuten huomenna tapaamani ystävä, tai Mr M jota näen lähinnä Lumouksessa. Meinasin etten ensi lumoukseen menisi, mutta Mr M on aika vahva vaikutin, mikä kesä se sellainen on jos en häntä näe!

Man behind the mask

Joulu meni mukavasti pohjoisessa. Siellä oli sentään lunta, mutta aika vähän. Suli kaikki joulupäivänä pois kun vähän myrskysi. Perillä oltiin aaton vastaisena yönä noin kahdelta, peti kutsui välittömästi. Aatto oli aika perinteinen, ruuanlaittoa ja yhdessäoloa. Väsy tuli kuitenkin aikaisin, ei jaksettu valvoa yhtätoista kauemmaksi, sen verran että raskasta joulua -tvkeikka piti katsoa.

Joulupäivänä ainoa ulkoilu suuntautui Vaalan "keskustaan" ja siihen ainoaan baariin. Ilta oli ihan hauska. Vältyin krapulaltakin! lauantai meni kuitenkin aika löhöillen, ei kellään ollut virtaa tehdä mitään saunomista kummempaa. Sunnuntaina lähdettiin ajoon aika aikaisin, oltiin jo neljältä päivällä kotona.

On ollut vähän käynnistymisvaikeuksia tähän viikkoon. Töissä on ollut aika kiire, ja se pohjaton väsymys ei tunnu helpottavan otettaan. Onneksi on vapaata tänään, aion lähinnä ottaa rennosti. Jotenkin joulupyhien jälkeinen arki on aina yhtä helvettiä. Vähän kuin 10 maanantaita kerralla...

Uusivuosi ois ovella ja me ollaan kotona. Ei ole oikeen kyseltykään että onko mitään missään, mutta ei ole pyydeltykään. Ja ei siinä, haluankin olla kotona. Vihaan yli kaiken sitä taksinmetsästystä. Olen ennemmin yksin kotona kuin parhaissa bileissä jos edessä on se tuskainen taksinmetsästys. Ja jos jotain vihaan enemmän mitä sitä taksirumbaa, niin heräämistä vieraasta kämpästä.

Työsopimusta on enää huominen jäljellä. Mutta vaikka uusi soppari on vielä tekemättä, olen tietoinen jatkosta. Kyselin joulukuun alussa että miten on, ja vastaus oli myönteinen. Ja mullahan on vuorojakin seuraavat pari viikkoa, joten eiköhän se sopimuskin sieltä. tule. Joululomat ja aluepäällikön saikke vähän sotkee noita mahdollisuuksia sellai papereita kirjoitella.

Tulkoon joulu

Huu, viimeiset kolme päivää töitä edessä, sitten joululoma. Tehtävää olisi ihan hitokseen: pitää hakea yksi lahja, antaa Kummipojan lahja saajalleen, pyykätä, pakata, tehdä toivottu lanttulaatikko, kissojen laatikot matkakuntoon.... niin ja käydä tietysti töissä 10-18 ihan sinne keskiviikkoon asti.

Tein viikonloppuna pikavisiitin perheeni luo. Lauantaina oli töitä, joten junaan töiden jälkeen ja eilen sunnuntaina takaisin. Tuttuun tyyliin käytiin äidin kanssa kirpputorilla, kahviteltiin mun veljen luona, lauantai-illasta katsottiin perheen kesken vähän elokuvaa... mukavaa ja rentoa yhdessäoloa. Oli jotain mitä todella tarvitsin, tasan tarkkaan suuntaan tammikuussa takaisin, kun äidillä on sairausloma.

Kotikonnuille palaillaan pohjoisesta sunnuntaina, sillä molemmilla on töitä maanantaina. Uusivuosi taidetaan viettää ihan kotona, ei ainakaan toistaiseksi ole muita suunnitelmia. Mulla on sitäpaitsi la 2.1. töitä, joten ehkä ihan kiva, että viettänee uudevuoden rauhallisissa tunnelmissa.

Muttahei, hyvää joulua, Yulea, Saturnaliaa tai mitä ikinä vietättekään <3