Noniin. Kolmas päivä tupakkalääkityksellä takana. Paketin, lääkärin ja apteekkarin kaikista varoituksista huolimatta, päätäni ei ole kivistänyt, ei ole masentanut eikä olokaan ole ollut huono. Pitänee toivoa, että olo pysyy yhtä normaalina jatkossakin, kun lääkitys tulee voimistumaan.
Olenko sitten huomannut 3 päivän aikana muutoksia? Olen. Tupakka ei maistu yhtä hyvältä mitä aiemmin. Ei tee mieli käydä samalla tavalla savukkeella mitä ennen lääkitystä. Vaikutus tulee luultavasti olemaan voimakkaampikin, kun voimakkuus nousee. Homma kuitenkin toimii niin, että suotavaa olisi tupakoida ensimmäiset 7-14 päivää. Vähentänyt olen kuitenkin ihan automaattisesti, ei vaan tee mieli! Nyt jo näkyy tilini saldossa, että ei kulu savuna ilmaan yhtä paljon mitä ennen.
Olen tehnyt lähes koko viikon iltavuoroa, ja on ollut ilo olla töissä ilman tarvetta juosta savukkeelle. Odotan innolla tulevaa, että pääsen pahasta tavasta kokonaan irti. Vihaan tapaani, ja vihaan itseäni siitä, että huolimatta pitkistäkin savuttomista kausista, olen aina sortunut uusiksi. Nyt en sorru! Tämä on pysyvä juttu.
Iloinen asia on, että minulla on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Edellisviikolla oltiin Oulussa Puolison veljen luona, viimeviikonloppuna Helsingissä. Nyt on lisäksi minun ja Puolison parisuhdepäivä, ja suunnitelmissa leffakäynti ja kokata yhdessä jotain erinomaista ruokaa. Ensiviikolla onkin sitten Mabon (Jos et tiedä mikä se on, googlaa) ja sen viikonlopun pyhitänkin Mabonin viettoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti